Vauhdin hurmaa :)

Tässä on jyystetty peruskuntokautta aika huolella viimeiset kolme kuukautta, tuloksiakin on ainakin oman tuntemuksen mukaan tullut. Sykkeet eivät lähde enää niin helposti kapuamaan vauhtikestävyyden puolelle heti juoksuaskelia ottaessa ja pystyn hölkkäillä, jopa juosta peruskestävyyssykkeilläkin. 

Nyt ohjelmassa (mukailen Polarin maratonjuoksuohjelmaa) alkaa kilpailuun valmistava vaihe ja harjoituksissa on sekä tempo- että intervelliharjoituksia peruskestävyysharjoitusten lisäksi. Edelleenkin juoksen siis sykeohjatusti, mutta on aivan huippua huomata, että vauhtikestävyysalueella myös vauhdit näyttää selvästi parantuneen – vähän ihmetyttää, että sykkeitä alkaa olla aika mahdoton saada nostettua maksialueelle, mutta onhan tässä vielä aikaa hinkkailla niin vauhteja kuin sykkeitäkin ennen toukokuun lopun Nuts Karhunkierrosta. Sillä reissulla peruskestävyys tulee olemaan pääasiassa, koska en ole asettanut iteselleni ensimmäiselle ultramatkalle aikatavoitetta. Elokuun alussa suunnittelen juoksevani maratonin Kempeleessä ja sille reissulle olen aikatavoitteita vähän kaavaillut, mutta ei niistä vielä sen enempää… 😉

Omat ”vauhdin hurmaa” vauhtini (maksimivauhti 4:30 min/km) ovat toki vielä varsin kaukana urheilijoiden vauhdeista, mutta tuntuu aivan äärettömän hienolta antaa vauhdin viedä ja kropan laulaa, juokseminen tuntuu lähes lentämiseltä, kun on muutaman kuukauden joutunut vauhteja pidättelemään.

Muutama pyrähdys ja lentokeli 🙂