Palautumista ja uutta suunnitelmaa tulevia koitoksia kohti
Edellisen viikon olen pyrkinyt palautumaan NUTS Ylläs-Pallaksen 37 kilometrin matkalta. Palautuminen tuntuu olevan aivan hyvin käynnissä, mutta huomaan kyllä, että vähättelen matkan rastitusta, kun olen juossut ”vain” 37 kilometriä… Suhteellisuudentaju on jotenkin mielessä taas hukassa. Ajallisesti matkaan meni enemmän kuin yhteenkään juoksemaani maratoniin, joten rasitus nyt on vähintäänkin maratonin tasoinen. Palauttavan viikon aikana olen pyöräillyt ja kilometerjä on kertynyt huikeat 133.4, joista suurin osa on tietysti pyöräilyä, juoksuakin viikkoon tuli lopulta 16 kilometriä. Aikaa rauhalliseen liikkumiseen, pääosin kävelyyn ja pyöräilyyn sain käytettyä yhdeksän ja puoli tuntia. Jaloissa tuntemukset ovat olleet lähinnä etureisissä ja jonkin verran koko vasemman jalan ketjutus on ottanut osumaa, vaikkei se kisassa juoksua haitannutkaan. Vasemman jalan tuntemukset ovat lähinnä pakarassa ja jonkin verran lonkan alueella. Tuo lonkan jomotus juostessa vähän huolestuttaa ja sen kehittymistä pitää seurata tarkasti.
Tämän viikon olen sitten aloittanut aivan ohjelman kanssa. Nappasin itselleni muutamaksi viikoksi maratonohjelman ja yritän saada vauhteja kasvatettua ensin kohti NUTS Pyhän puolimaratonia ja sitten vielä tiukemmin kohti Finladia maratonia, joka on syyskuun puolessa välissä Jyväskylässä. Hurjasti minua nyt jo jännittää tuo maraton, ajattelen lähteä tavoittelemaan maratonennätystä ja siinä onkin tekemistä… Saattaa olla, että kun lähden tavoitevauhtia tuuttaamaan, niin matka katkeaa ennen maalia, mutta haluan lähteä tässäkin kohtaa nyt riskillä testaamaan saanko vielä marataonaikaa parannettua ja miten minun lopulta tällaisella maantiemaratonilla käy. En usko, että tämän jälkeen kovin montaa maratonia enää lähden juoksemaan tiellä, joten se on vähän – nyt tai ei koskaan tilanne. Seuraavalle vuodelle suunnitelmat ovat avoinna, aikaisemmin ajattelin, että tänä vuonna testailen näitä lyhyempiä matkoja poluilla ja siirryn sitten lopullisesti pidemmille matkoille ja ultrille, mutta nyt kun oma meneminen on ollut varsin mukavaa näillä lyhyemmillä matkoilla, saattaa suunnitelmat tulevaisuudenkin osalta muuttua, se jää nyt vielä hautumaan.
Eilen maanantaina kävin palauttavalla hölkyttelyllä ja tänään ohjelmassa oli vuorossa 6 x 800 metrin vetoja, huh! Alkuverkkana hölkyttelin läheiselle urheilukentälle ja tein vedot aivan kunnolla radalla. Radalla oli porukkaa vähän esteeksi asti, varusmiehiä ja -naisia oli tullut myös radalle testailemaan vauhteja. Sain kuitenkin pääosin vedettyä kahdeksansadan metrin vedot omaan tahtiin. Tuntuma oli, etten aivan uskaltanut vetää itseäni piippuun, mutta sykkeiden puolesta käytiin kyllä osin maksimialueellakin, etten nyt aivan himmaillutkaan. Tästä saan jonkinmoisen pohjan sille, missä vauhdeissa nyt mennään ja miten se vauhtireservi lähtee kasvamaan, kun harjoittelua viedään enemmän sinne vauhtikestävyyden puolelle.
Innolla ja uteliaisuudella lähden taas testailemaan, mihin tämä keski-ikäisen naisen kroppa taipuu 😅
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
