Oivallusta ja pientä paluuta juoksuun viikolla 49
Olen uskaltautunut viikon päätteksi hiukan testaamaan jalkaa juoksulla. Luulen kokeneeni pienen oivalluksen tämän viikon aikana, ja tämä oivallus tulee vaikuttamaan jonkin verran ainakin loppuvuoden harjoitteluun ja ehkä osin alkuvuodenkin treeneihin. Ja mikä se oivallus sitten mahtaa olla? Luulen, että pohjevaivaani on vaikuttanut osaltaan se, että olen juossut kaikki peruskestävyysharjoitukseni hyvin hitaasti hölkkää muistuttavalla etenemisellä, jonka aikana taloudellisen ja rullaavan juoksuasennon ylläpitäminen on ollut mahdotonta hitaan vauhdin vuoksi. Tällä hetkellä ajattelen, että nyt tulevaisuudessa, jos ja kun jalka antaa mahdollisuuden juoksuun, teen juoksutreenin alkuverkatkin osin kävellen, ainakin pk1-alueella eteneminen tulee olemaan pitkälti kävelyä. Vauhtikesätvyystreenit voin tehdä sitten juosten, kun juoksuvauhti on riittävä rullaavaan juoksuun ja silloin pystyn myös pitämään juoksuasennon oikeana, kun vauhti pysyy riittävänä. Tämä tulee muuttamaan jonkin verran treeniä ja minun pitää myös hiukan muuttaa omaa ajatteluani siitä, miten ajattelen treenaamistani ja juoksemistani minun pitää yhä enemmän siirtää treeniä ääripäihin, kävelyyn ja reippaaseen juoksuun vauhtikestävyysalueella.
Tällä viikolla maanantai oli viikon lepopäivä liikunnasta, olin töiden jälkeen myymässä lippuja musiikkiluokkien joulukonserttiin,parissa tunnissa myimme himpun vajaa neljäsataa lippua, oli aika tehokas olo 😅.
Tiistaina suunnitelmassa oli puolentoista tunnin peruskestävyyslenkki, jonka toteutin oivallukseni mukaan reippaasti kävellen (1:50:13, 11.3 km, avg 124 bpm) ja keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, tein samaan tyyliin kävelylenkin, jonka loppuun tein kymmenen viiden sekunnin eli hyvin lyhyttä juoksuvetoa kävelypalautuksilla (1:20:35, 8.35 km, avg 123 bpm). Lenkin jälkeen palauttelin pihalla hetken kolates-harjoituksen parissa.
Torstaina kävelin alkuverkkana salille (21:26, 2.25 km, avg 116 bpm) ja salilla tein jo tutun salitreenin, johon oli kuitenkin lisätty toistomääriä tuttuihin sarjoihin (1:00:21, avg 99 bpm). salitreenin jälkeen palauttelin kävellen kotiin (15:43, 1.5 km, avg 123 bpm). Perjantaina oli treeniohjelmassa pyramidityyppinen vauhtikestävyysharjoittelu, jonka toteutin klossipyöräillen. Olin suunnitelleet tekeväni alkuverkan kävellen salille, mutta jouduinkin autoilemaan, kun kuljettelin porukkaa kaupungilla, joten tein ensin kymmenen minuutin alkuverkan pyöräillen ja sen jälkeen aloitin harjoituksen, jossa oli vauhtikestävyysplokkeja (50:22, avg 128 bpm) -keskisyke treenistä ei kerro tällaisessa harjoituksessa juuri mitään, mutta alla olevasta sykekäyrästä näkee hiukan paremmin, miten pyramidiharjoituksen sykekäyrä muotoutuu.
Lauantaina ohjelmaan olin kirjannut viikon pitkiksen ja suunnitelmissa oli tehdä se hiihtäen. Sää oli kuitenkin sen verran pakkasella, että suksi ei olisi juuri luistanut, joten vaihdoin pitkiksen kävelyksi, kävellen treenistä tuli reilun kahden tunnin mittainen ja hämmentävän korkealla sykkeellä… Nyt taas pakkasen himpun kiristyessä huomaan, että syketasoni nousee selvästi (2:09:02, 14.06 km, avg 127 bpm).
Sunnuntaina päätin uskaltautua testaamaan hieman enemmän juoksua. Tein harjoituksen alkuverkan ja palautukset kävellen, mutta neljä kuuden minuutin vauhtikesätvyysvetoa tein juosten. Juoksu tuntui ihanan kevyeltä ja rennolta, vaikka syke huiteli aivan ihmeellisissä korkeuksissa (1:15:03, 9.2 km, avg 143 bpm). Aloin kyllä miettiä, voiko korkea syke olla häiriö mittauksessa, käytän optista mittaria käsivarressa ja kylmällä säällä huomaan, että käsivarretkin ovat aika kylminä lenkin aikana. No, oli miten oli, juoksu tuntui aivan huikean ihanalta 🥰 jaloissa ei ollut mitään häikkää juoksun aikana, mutta vasta huomenna saan tarkemmin tuntumaa siihen, miten akillesjänteen kiinnityskohta reagoi tällaiseen juoksemiseen.
Tällä viikolla etenin jaloin 47.8 kilometriä ja aikaa liikkumiseen käytin himpun vajaa kymmenen tuntia. Alan hiukan elätellä toivoa, että voisin vähitellen lisätä juoksemista treeniin juuri näiden vauhtikestävyyssettien muodossa, valoa siis ehkä tunnelin päässä, toivotaan ettei se ole juna, joka silmiin loistaa 😜.
Iloa joulukuuhun toivotellen
– Maijaliisa
Saat näppärästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.