”Et ole enää niin innokas” viikolla 33
Kuulin otsikon kaltaisen kommentin erään ystävän suusta, kun keskustelu kosketti harrastuksia ja sitä, kuinka paljon ja kuinka usein liikuntaa harrastetaan. Enemmän kommentti kuitenkin kertoo ehkä siitä, etten enää puhu harrastuksestani niin paljon kuin aikaisemmin. Kommentti saattaa olla myös helpotuksen huokaus siitä, ettei hänen tarvitse enää kuunnella minun juoksuista keskustellessamme. Itselle kommentti kertoo sen, että aikaisemmin olen ollut niin kovin innokas, etten ole oikein kyennyt hillitsemään itseäni ja olen tuutannut liikaa juoksujuttuja ystävälle, joka ei aivan samaa innokkuutta jaa juoksuun. Mikä oli vaustaukseni kommentiin – Totesin, että olisin edelleen varmasti yhtä innokas, mutta kun en pysty tässä vaiheessa juosta oikeastaan ollenkaan, en tästä syystä oikein jaksa ja pysty intoilla juoksusta enkä oikein osaa intoilla pyöräilystä aivan samaan malliin kuin juoksusta.
Liikuntaa harrastan edelleen kuitenkin aivan yhtä paljon kuin aikasemminkin, tällä viikolla liikuntautunteja on kertynyt varttia vaille kymmenen tuntia ja matkaa viikkoon kertyi 216 kilometriä, joista pyöräilyä oli kilometriä vaille kaikki kertyneet kilometrit. Pyöräilemässä olen käynyt tällä viikolla kuutena päivänä, joista perjantaina pyöräilin kuitenkin vain töihin ja takaisin kotiin arkiliikuntana. Maanantaina oli vielä lepopäivä edellisen viikon ja viikonlopun flunssasta toipuessa. Tiistaina lähdin pyöräillen testaamaan vointia (1:46:13, 43.8 km, avg 131 bpm), jonkun verran flunssa vaikutti tuntemukseen pyöräilyn rankkuudesta ja hengitys tuntui hiukkasen raskaammalta, mutta muuten vointi on tällaiseen kevyeen maantiepyöräilyyn ollut aivan hyvä.
Keskiviikkona tein lähes saman lenkin kuin edellisenä päivänä (01:49:40, 45.83 km) ja torstaina pitkän reissupäivän jälkeen tein lyhyemmän pyöräilytreenin (1:05:10, 26 km, avg 127 bpm). Perjantaina pyöräilin vain siis työmatkat ja päivän jälkeen olin aivan naatti. Ensimmäinen kokonainen työviikko loman jälkeen ja flunssasta toipuminen vei niin paljon voimia, että perjantai-illan lähes torkuin sohvalla.
Viikonloppuna olen nautiskellut hurjan upeista keleistä, auringosta ja kesän jatkumisesta. Lauantaina tein viikon pisimmän pyörälenkin (2:10:35, 53.26 km, avg 134 bpm), sen jälkeen kun olin ensin tunteroisen hinkannut pihalla ruohonleikkurin kanssa. Tällä lenkillä kävin pitkästä aikaa ruttuuttamassa muutaman kilometrin hiekkatiepätkän gravelpyörälläni. Olin hämmästynyt, miten vähän hiekkatie vaikutti lenkin keskivauhtiin, vaikka pyöräillessä tuo tärisyttävä ja kiemurteleva hiekkatie tuntui paljon hitaammalta ajaa. Ehkä kiristin sitten vauhtia maantiepätkällä. Sunnuntaina hippasin vielä mukavan lenkin (1:34:08, 40.06 km, avg 135 bpm) hämmästellen edelleen lämmittävää aurinkoa, elokuun elonkorjuuta ja upeita loppukesän värejä. Omassa pihassa pikkiriikkinen kukkaketo alkaa myös tässä vaiheessa puhjeta vaikka minkälaiseen kukkaan.
Elokuun puoliväli on jo ohitettu ja silti kesä vain jatkuu – minä en valita! Toivon, että lämpimät pyöräilykelit jatkuvat edelleen. En niinkään odota kylmiä pyöräilylenkkejä, saattaa olla, että ne jäävät lopulta tekemättä ja siirryn vaikkapa salille treenaamaan. Toivon myös todella, että nilkan vaivat alkavat jossakin vaiheessa helpottaa ja pääsen nauttimaan syksystä juostenkin. Ja sitten en taas ehkä pysty olla intoilematta…😆
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
