Syksy saapui sateisena viikolla 37
Tuntuu kuin koko viikon olisi satanut vettä, vaikka se alkoi vasta perjantaina. Loppuviikko on mennyt sadetta ihmetellessä ja todellakin syksyä haistellessa, syksy saapui rytinällä tämän viikon aikana ja mielikin alkaa siirtyä syksyn kautta tuleviin suunnitelmiin ja tulevaan kauteen. Ensi vuodelle häämöttää Hetta-Pallaksen 66 kilometriä heinäkuussa NUTSin kisana ja edelleen haaveilen, että pääsen sen silloin juoksemaan. Vieläkään en suostu antamaan periksi, vaan jotenkin kaiken tämän jälkeenkin uskon, että kyllä minä vielä juoksen. Toivoa pidän yllä ja treenejä jatkan joka tapauksessa, tavalla tai toisella.
Maanantaina oli vielä kesää ilmassa ja kävin kävellen (29:22, 2.58 km) salilla, jonne minulla oli vielä ilmaiskäyntiaikaa jäljellä. Salilla tutkailin laitteita ja tein virtuaaliohjauksessa harjoituksen kiertoharjoitteluna (1:01:55). Tälle salille en nyt kuitenkaan tässä vaiheessa ota salikorttia, vaan palaan vanhalle salille sielläkin olevan kuukausitarjouksen perässä. Tutustumissalilla erityisen hyvää olivat juuri nuo virtuaalitunnit, joiden opastuksella voisi tehdä vaikka millaisia harjoituksia vapaana olevassa ryhmätilassa. Kuitenkin itse arvostan tällä hetkellä salissa erityisesti monipuolisuutta ja mahdollisuutta tehdä omassa tahdissa harjoituksia, kun harjoituspaikkoja on riittävästi ja nämä molemmat vaatimukset toteutuvat vanhalla tutulla salilla. Salilta kävelin kotiin illan ruskosta nautiskellen (35:16, 2.81 km).
Tiistaina kävin iltasella reilun tunteroisen pyörälenkin (1:06:20, 28.29 km) ja löysin ihanan auringonkukkapellon auringolaskun aikaan.
Keskiviikko oli tämän viikon hurjin päivä henkisesti, eli kauan odotettu fysioterapiapäivä. Siitä kirjoittelinkin jo oman postauksen, sen löydät täältä. Tuosta keskiviikosta lähtien harjoitusohjelmaan on kuulunut reilun puolen tunnin pohkeiden availu päivittäin ja yhteensä neljän sadan toiston jalkaterän/jalkapohjan jumistuksen avaus tennispallon avulla. Näitä tennispalloavailuja en ole kellottanut, mutta nuo pohkeen availut laitan myös harjoituksiksi, sen verran hikistä hommaa se todellakin on (35:04). Torstaina kävin pyöräilemässä edelleen hyvässä pyöräilysäässä, vaikka enää ilma ei olekaan aivan kesäinen ja jouduin laittamaan jopa pitkähihaista päälle (1:31:51, 38.92 km). Pohkeiden availu oli todella kivuliasta ja sai aivan tuskanhien pintaan, vaikuttaa siis olevan myös todella tarpeen (40:38).
Perjantaina kävelin siis vanhalle tutulle salille (16:06, 1.41 km) ja otin sinne kolmen kuukauden salikortin kuukausikorttina. Voin kertoa, että olen tämän kolmen kuukauden aikana salilla harva se päivä. Ensimmäisellä kertaa vain hippaloin sinne tänne ja mietiselin, mitä kaikkea voisin alkaa salilla tehdä ja tulihan siellä vähän jumppailtuakin (1:08:41). Kotiin kävelin tyytyväisenä treenistä (16:36, 1.48 km) ja aloin availla pohkeita (30:03). Perjantaina alkoi siis tämä edelleen jatkuva sade, jota on riittänyt koko viikonlopulle lähes taukoamatta.
Lauantaina kävin salilla pyöräilemässä klossipyörällä päivän pisimmän treenin (1:15:11) ja sen jälkeen tein salilla vielä varttitunnin hyvinkin nopsan koko kehon sarjan. Illalla pohkeiden availua tehdessä huomaan, että pohkeet alkavat olla selkeästi vastaanottavaisempia ”sahailuun” ja ovat selvästi myös vähemmän jumissa, ilmeisesti tästä on siis jotakin hyötyä ainakin pohkeiden jumien osalta (30:16).
Sunnuntaina sain jo hieman ohjelmaa aikaiseksi salitreenin osalta ja pääsin tekemään aivan oikeita hommeleita rautojen kanssa (1:30:36). Alan taas nauttia tästä rautojen nostelusta ja nyt tuli oikein tunne, että kyllähän tätäkin voisi vaikka harrastella. Hyvä näin, koska voi hyvinkin olla, että tämä syksykin menee ilman juoksuja vielä hyvinkin jonkin aikaa. Iltasella availin taas pohkeita, vasen pohje on jo lähes täysin kivuton, oikealta löytyy vielä hetkittäin varsin herkullisia jumeja, jotka käsittelyssä antavat jo vähitellen periksi, eikä tuskanhikikään enää nouse niin helposti pintaan (35:33).
Viikon kokoniastreeniaika oli tällä viikolla 12:08 ja matkaa viikkoon kertyi pyöräillen ja kävellen 75.5 kilometriä. Nyt kun sisäpyöräilystä ei kerry kilometrejä ja ulkopyötäilyt alkavat kohta olla harvinaisia, viikkoon ei enää juuri kilometrjeäkään kasaannu. Tulevina viikkoina kerätäänkin sitten vain liikuntatunteja, josko niitä tulisi kuitenkin entiseen tahtiin. Edelleen tuo jalkojen tilanne mietityttää ja harmittaa, katsotaan, mitä kaikkea keksin jalan/jalkojen kuntouttamiseksi. Kävellessä edelleen mietin koko ajan, miten saisin jalkoja aseteltua niin, että ne toimisivat edes jotenkin paremmin kuin aikaisemmin, näin saatan saada sitten jalat toisesta kohtaa jumiin… No mietitään sitä sitten, kun sen aika tulee.
Uutta treeniviikkoa putkeen ja menoksi,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
