Korjaava kokemus ja sali-innostus viikolla 39
Tällä viikolla on tuntunut tapahtuneen paljon, ehkä kuitenkin jollakin tavalla eniten oman pään sisällä. Kävin jäsenkorjaajalla ja siellä sain tuntea kuulluksi ja kohdatuksi tulemista. Olen käynyt salilla kuutena päivänä viikossa ja olen edelleen miettinyt miten treenata tämän jalkavaivan kanssa ja miten treenata salilla niin, että siitä olisi hyötyä myös jatkossa juoksun osalta, sitten kun pääsen taas juoksemaan. Olen myös käynyt pään sisällä ”sotaa” omien tuntemusten ja sen osalta, että osaan nauttia siitä, mitä voin nyt tehdä, enkä vain harmittele sitä, mitä en voi nyt tehdä. Johan siinä on vaikka minkälaisia tapahtumia.
Maanantaille olin varannut ajan jäsenkorjaajalle, mieheni oli käynyt hänellä ja kokenut saaneensa apua, joten minäkin päätin kokeilla, voisiko hänestä olla apua tässä nilkkavaivassani, vaikka olinkin saanut jo varsin ankaran tuomion fysioterapeutilta koko alavartalon osalta. En osaa oikein kertoa, miten korjaava kokemus käynti tällä vanhemmalla herrasmiehellä olikaan. Hän hoisi minua kahden tunnin ajan ja aika lensi aivan siivillä. Hoidon jälkeen katsoin kelloa ja olin aivan ihmeissäni, miten kaksi tuntia oli vilahtanut niin sukkelasti. Sain ymmärrystä, kuuntelua ja myötäelämistä. Hänen mielestä näillä jaloilla pitääkin juosta, sitä varten ne on tehty. Ei tokikaan ehkä juuri nyt, mutta mitään lopullisen peruuttamatonta kehossani ei olekaan pielessä (toki tiedän sen myös itse). Jäsenkorjaajan näkökulmasta kantaluussa oli jäykkyyttä ja jalkateriä hän käsitteli todella antamuksella, muun kropan lisäksi. Pieniä jumeja ja paikaltaan lipsahduksia löytyi jalkaterän alueelta ja alaselästä, muuten olin jäseniltäni hyvässä kunnossa. Oikeaa jalkaterää hän tutkaili ja hoisi ipdemmän ajan ja tuli lopulta siihen tulokseen, että jos jokin olisi ollut pois paikaltaan, se varmasti olisi nyt paikallaan. Siinä samalla hän pohti sitä, että voisi olla hyvä käydä tutkituttamassa nilkan alue, ettei siellä kuitenkin olisi hiusmurtumaa tuon sisäsyrjän patin kohdalla, jossa myös tuota kudosnestettä on kertyneenä.
Jäsenkorjaajakäynnin jälkeen jalat olivat kuin pumpulilla astuisi. Jaloissa tuntui kevys ja jonkinlainen pehmeys, joka enemmänkin tuntui siltä, että jaloissa olisi enemmän joustavuutta ja jäntevyyttä. Hoidon jälkeen oikean jalan nilkka on mielestäni ollut vähemmän kipeä, patti on edelleen paikallaan, mutta kudosnestekertymää vaikuttaa olevan patin ympärillä vähemmän kuin aikaisemmin.
Myöhemmin tajusin, että tuolla fysioterapeutin käynnillä ei millään tavalla tutkittu tai otettu huomioon tätä jalkojen erilaisuutta tuon nilkan patin osalta, eikä hän antanut mitään ohjetta tai arviota siitä, mikä tuo patti on tai mistä se voisi johtua. Kävin tutkailemassa yksityisen puolen hintoja magneettikuvista (ei mitään halpaa hupia) ja tulin siihen tulokseen, että ehkä nyt vain ajattelen, että siellä jalassa on se hiusmurtuma ja että hoidan ja kuntoutan jalkaa tulevat talvikuukaudet hiusmurtuma-ajatus mielessäni. Rasitusmurtuman/hiusmurtuman hoito on joka tapauksessa rasituksen vähentäminen murtumalueelta ja kuntouttaminen vähitellen rasitusta lisäten.
Tiistai oli jaloille vielä lepopäivä ja salilla teinkin treenin yläkropalle ja keskivartalolle (1:20:05), jätin vielä tiistainakin pohkeiden kuntoutusavailun tekemättä, jotta jalat saavat palautua maanantain käsittelystä ja keskiviikkona salilla tein pääosin coretreeniä (1:01:0) ja palasin illalla pohkeiden availun pariin (25:09).
Torstaina tein aivan tavallisen ja rivakan treenin salilla; ensin pyöräilin klossipyörällä oman treenin (50:49) ja salin puolella pääosa treenistä oli alakropan treeniä (58:22) ja iltasella kotona taas tutuksi tulleet availut (20:24). Perjantaina salihommeli jatkui ja homma alkaa muuttua jo vallan vakavaksi tuolla salillakin (1:16:24). Olen todella päättänyt alkaa tykätä tästä saleilusta. Sitä tämä elämä tulee olemaan nyt liikunnan osalta enemmänkin seuraavien kuukausien osalta ja haluan tykätä siitä, mitä teen, joten päätän tykätä sitten saleilusta. Semmosta se elämä on, aina ei voi valita mitä vastaan tulee, mutta aina voi valita sen, miten asioihin suhtautuu. ja nyt valitsen suhtautua tähän salielämään ilolla ja innolla, vaikken tätä välttämättä olis tähän väliin valinnutkaan, jos olisin sen valinnan saanut tehdä. Illan jumppailuavailuissa meni parikymmentä minuuttia.
Lauantaina aamupäivästä sateli vettä, mutta kun pääsin lähtemään ulos, aurinko paistoikin syksyn kuulaasti, mutta ei enää juurikaan lämmittänyt ilmaa. Kävin ensin rauhallisella kävelyllä (48:07, 4.61 km) ja menin salille tekemään taas salitreenin (1:15:36). Olen nyt tehnyt näitä salitreenejä vähän joka päivä mukaillen tiettyä saliohjelmaa eri päivien osalta ja nyt alkaa vähitellen näyttää siltä, että minun pitäisi suunnitella himpun verran paremmin näitä treenejä, jos käyn lähes päivittäin salilla. Helposti näissä treeneissä alan valita itselleni mieluisia treenejä ja silloin treenaan liian yksipuolisesti omien mieltymysten mukaan. Tätä täytyy alkaa miettiä tulevaisuudessa enemmän. Loppuverkkana kävelin kotiin (19:33, 1.47 km) ja iltajumppailin pohkeet (30:12). Välillä pohkeet ovat edelleen hämmentävän jumissa, mikä tietysti johtuu siitä, että jumppaan salilla pohkeita, mutta useimmiten saan ne kyllä hyvin availtua.
Sunnuntaina kävelin salille (18:51, 1.4 km) ja tein viikon pitkän peruskestävyystreenin klossipyöräillen (1:30:04). ”Lenkin” jälkeen tein salilla lyhyen treenin (30:14) ja kävelin rauhallisesti kotiin (18:32, 1.4 km). On kuulkaas aivan hullun hommaa pyöräillä sisälla puolitoistatuntia, mutta kummasti se aika kului ensin Maailman Cupin suunnistusviestiä seuraillen ja vielä vähän seuraamani sarjaa katsellen. Huikeasti muuten pärjäsivät Suomen suunnistajat! Illalla Selviytyjiä seuraillessa sahailin vielä viikon viimeiset pohjerullailut () ja niin oli viikon treenit pulkassa.
Viikon treenitunnit oli tällä viikolla kokonaisuudessaan 12 tuntia 23 minuuttia, matkaa kuljin kävellen pienesti, vajaa yhdeksän kilometriä. Muuuten aika menikin sitten salilla ja uutta liikuntaelämää harjoitellessa. Kyllä tästä hyvä tullee, monellakin eri tavalla :)
Ihanaa syyskuun loppua toivotellen,
Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
