26.4.2017 Maijaliisa

Muutama vinkki kuntoiluinnostuksen ylläpitämiseen

Eräs ystäväni kyseli taannoin vinkkejä siihen, kuinka pitää kuntoiluinnostusta yllä alun huuman jälkeen. Onhan into toki loppunut minultakin joskus, varsinkin jos olen lähtenyt kokeilemaan jotakin täysin uutta ja tuntematonta lajia tai buumia. Muistan kuinka Zumba-innostuksissani sain lonkkani aivan julmetun kipeäksi, kun niin raivokkaasti vatkasin peppua :). Alun innostuksen jälkeen kerran viikossa tunnille meneminen oli jokseenkin työlästä enkä juurikaan nauttinut siitä vispauksesta, vaikka muuten tanssimisesta pidinkin. Eihän siinä tullut edes kunnolla hiki…

Juoksu valikoitui harrastuksekseni muutama vuosi sitten alun alkaen siksi, että se oli helppo aloittaa vähin varustein ja koko harrastukseen käytetty aika meni juuri harrastukseen eikä esim. siirtymiin, suoritus alkoi heti kotiovelta. Aikatehokasta ja kustannustehokastakin, eipä siinä juuri muuta syytä ollutkaan… mutta siitä se sitten lähti ja loppu onkin historiaa… 😀

Luin vastikään jutun aiheesta ja huomasin, että minullakin on muutama hyvin merkityksellinen asia, joka motivoi minua lähtemään lenkille päivästä ja viikosta toiseen:

1. Asenne

Liikkumiseen käytetty aika pitää perustella sekä itselleen että läheisille usein jollakin tavalla. Usein juuri se oma pää on suurin este sille, ettei sitten lähdekään lenkille. Ajatuksena saatttaa olla se, että ei voi olla pois kotoa lasten luota tai että on niin paljon muuta mitä pitäisi tehdä. Ensimmäinen kynnys lähteä liikkeelle yhä uudestaan ja uudestaan on omassa päässä. Itse asennoidun harrastukseeni niin, että se on omaa aikaa, sitä aikaa jossa saan ladattua akkuja ja jonka jälkeen voin olla taas parempi vaimo ja äiti.

Usein tarvitaan siis asenteen muutos siinä, miten ajattelee harratuksen vievän aikaa kaikelta muulta. Aikaisemmassa postauksessani olenkin kirjoittanut siitä, miten lapsiperheessäkin liikunnan harrastaminen onnistuu ilman, että se vie kohtuuttomasti yhteistä aikaa, postauksen löydät täältä. Liikkuminen voi jopa olla sitä yhteistä aikaa lasten kanssa. Odottelen jo innolla kesän yhteisiä pyöräretkiä, kun lapset polkevat pyörällä ja me vanhemmat voimme samalla hoitaa juoksulenkin.

2. Suunnitelmallisuus

Minulle on ollut äärimmäisen tärkeää, että viikko-ohjelmaan on sovittu kiinteät ajat sille, milloin on minun vuoroni liikkua ja milloin on miehen harrastusten aika. Tiedän tarkalleen, esim. että joka viikko torstaisin Pikku Kakkosen aikaan on minun lenkkivuoroni ja silloin menen lenkille, oli ilma tai olotila mikä tahansa. En tietenkään mene sairaana lenkille, mutta muuten syitä lenkin väliin jättämiselle ei juurikaan ole. Kun kalenterissa on aina tieto myös seuraavasta lenkistä, ei yhden lenkin väliin jättäminen ole niin järisyttävä menetys. Se myös sitoo harrastukseen; jos tänään joudun jättämään lenkin väliin kokouksen vuoksi, niin huomenna olen kuitenkin menossa sovitusti lenkille. Silloin ei pääse hölläämään harrastuksesta ja siirtämään seuraavaa kertaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

3. Tavoitteet

Yksi minulle merkittävimmistä motivaattoreista on ollut se, että minulla on ollut tietty tavoite. Aluksi tavoite oli painonpudotus, mutta hyvin nopeasti tavoite muuttui. Harjoittelen ja treenaan tällä hetkellä ja pääasiassa aina jotakin tiettyä tavoitetta kohden. Tavoitteen saavuttamisen halu tuo harrastukseen myös pitkäjänteisyyttä ja haastetta ylittää yhä uudelleen itsensä. Minun tavoitteenani on yleensä joku/jotkut kisat tai ennätyksen parantaminen. Tällä hetkellä tavoitteita on jo useampi, ensimmäisen tavoitteen toteuttamiseen ei ole enää kuin reilu neljä viikkoa aikaa (huh!!!), kun starttaan Nuts Karhunkierroksen 53 kilometrille. Tuntuu hurjalta edes ajatella koko matkaa… tavoitetta kerrakseen, mutta täytyy kyllä sanoa, että tämä tavoite on todellakin motivoinut treenaamaan. Toinen tavoitteeni on maraton ennen pyöreitä vuosia ja senkin eteen olen tässä samalla tehnyt töitä. Olenkin ilmoittautunut Kempele Z-maratoniin, joka juostaan 5.8.2017. Puolikkaan ajan parantamisen olen suosiolla siirtänyt tulevaisuuteen, näissä kahdessa tavoitteessa on tällä hetkellä minulle jo aivan tarpeeksi. Tavoitteiden asettelua kannattaa miettiä myös eri tasoilla, lyhyen tähtäimen tavoite voi olla, että jaksan juosta viisi kilometriä ja osallistua esim. Naisten kympille tänä vuonna, pitkän tähtäimen tavoite voi olla vaikka puolikas tai kokonainen maraton vuoden päästä. Ja sitten kun tavoite on saavutettu, niin ei kun uutta tavoitetta miettimään!

4. Julkinen ilmoitus

On ehkä sanomattakin selvää, että jos julistaa julkisesti tavoitteekseen juosta maratonin elokuussa, on aika pakko tehdä myös työtä, jotta tavoitteeseen pääsee… (irvistysemoji tähän)

+ bonusmotivaattorina minulle on toiminut myös sykemittari, jonka avulla pystyn seuraamaan aktiivisuuttani, harjoitukseni tehoa ja monia monia muita taulukkoja unen laadusta juoksuvauhtiin. Useiden mittareiden sovelluksissa on myös erilaisia juoksuohjelmia, joiden avulla voi treenata tiettyä kisaa tai matka varten.