Antaa mennä vaan viikolla viikolla 35 ja elokuun touhuilut
Vauhdikas viikko takana. Kävin yhden yön reissulla Ylimuoniossa, ehdin tavata paljon sukulaisia ja viettää hetken aikaa poluillakin. Tämän pikavisiitin tein itsekseni autolla ja äänikirjat pitivät seuraa oikein urakalla. Pitkän automatkan jälkeen olikin erityisen nautinnollista päästä nauttimaan jo hieman ruskaisista maisemista, erityisesti maaruska oli jo päässyt leiskumaan Muonion korkeudella.
Maanantaina tein lenkin pääosin pk1-sykkeillä (1:10:12, 10.34 km, avg 126 bpm) ja lenkin jälkeen venyttelin kevyesti (10:04, avg 89 bpm). Tiistaina juoksuaika oli sama kuin maanantaina (1:10:30, 11.59 km, avg 126 bpm) ja lenkin jälkeen tein hetken lihaskuntoharjoittelua (16:16, avg 103 bpm). Eivät ole peräkkäisten päivien lenkit samanlaisia – maanantain ja tiistain juoksut olivat samanlaisia ajallisesti ja keskisykekin oli tarkalleen sama, mutta tiistain lenkillä vauhti oli huomattavasti kovempi kuin maanantaina. Olossakin sen tunti, maanantaina jalat tuntuivat raskailta ehkäpä sunnuntain juoksun jäljiltä ja vauhtia piti himmailla, jotta syke pysyisi aisoissa, tiistaina puolestaan jalka nousi kevyesti ja vauhtia piti pitää yllä, jotta syke pysyisi edes pk1-alueella. Mitään erityistä tapahtumaa näiden päivien välissä ei siis tokikaan ollut, joten jotenkin vain tiistaina kroppa toimi aivan toisin kuin edellisenä päivänä.
Keskiviikkona vuororssa oli lyhyempi lenkki hieman korkeammilla sykkeillä, mutta hyvin maltillisesti peruskestävyyssykkeillä (31:38, 5.83 km, avg 133 bpm).
Torstaina oli viikon vauhtivetojen vuoro (1:01:58, 11.72 km, avg 143 bpm). Vauhtivedot tein kahden kilometrin intervalleina (4 x 2 km) puolentoista minuutin kävelypalautuksilla. Vedot tein sykeohjatusti ja jälkeenpäin katoin vetojen vauhdit – ensimmäinen veto osui pitkälti ylämäkeen, vauhti 4:50 min/km, toisessa vedossa oli hieman alamäkeäkin – vauhti 4:21 min /km, kolmannessa vedossa oli veilä enemmän alamäkeä mukana tasaisen lisäksi, vauhti 4:18 km/min ja neljännessä oli tasaista ja loppuun hieman ylämäkeä – vauhti 4:27 min/km. Tässä vauhtiskaalassa kun pysyisin varttimaratonilla, vauhti olisi hyvinkin omaa ennätysvauhtia. Tein päivään myös coretreenin (20:14, avg 104 bpm), jonka aikana keskityin nimensä mukaisesti keskivaratalon lihaksiin, vatsoihin mutta myös selän tukilihaksiin.
Perjantaina ajoin lähes koko päivän autoa, mutta illalla pääsin sitten todellakin nautiskelemaan Lapin ihanasta kirpakasta illasta poluilla ja huikeasta auringonlaskusta.(55:33, 8.02 km, avg 124 bpm). Syksy ja ruska oli vasta aluillaan, silti erityisesti maaruska jo lumosi loistollaan. Aikaa lenkkeilyssä meni maisemien ja ruskan kuvailuun, välillä minusta tuntuu, että harrastan näillä lenkeillä enemmän valokuvausta kuin juoksua.
Lauantai-aamuna ehdin käydä lyhyen hieman nopeatempoisemman lenkin ennen tapahtumaa, jonka vuoksi olin Muonioon tullut (41:02, 7.29 km, avg 138 bpm). Iltasella lähdin ajamaan kotiin päin. Iltahämärässä poroja oli udeaan otteeseen tiellä, mutta lähes joka kerta vastaantuleva auto ilmoitti poroista räpsyttämällä valoja merkiksi. Ranuan jälkeen ilta pimeni täysin ja sen jälkeen ajaminen oli kuin olisi sellaista lasten vanhanaikaista lelurattia käännellyt, jonka edessä on ruutu ja ruudulla näkyy vain tien valkoiset reunat ja keskilinja… Jos sieltä pimeydestä olisi joku elukka tielle pompannut, en olisi ehtinyt reagoida tilanteeseen mietenkään. Kotiin pääsin turvallisesti puolenyön aikaan.
Sunnuntaina aamu meni elpyessä, ihmeen hyvin kuitenkin olin saanut nukuttua ja päivän aikana sain itseni sellaiseen kuntoon, että ajatus lenkistä iltapäivällä tuntui oikein hyvältä ajatukselta. Lenkilläkin juokseminen tuntui rennolta ja mukavalta, joten viikonlopun rasitus ei ainakaan vielä sunnuntaina näkynyt juoksussa (1:30:10, 13.02 km, avg 122 bpm). Liikuntaa viikkoon kertyi 7 tuntia 53 minuuttia, kilometrejä pääasissa vain juoksusta, josta kertyikin mukavat 68.6 kilometriä.
Elokuu vilahti aivan kesäisissä tunnelmissa ohi, liikuntaa kuukauteen ehti tulla 38 tuntia 30 minuuttia, johon kilometrejä karttui 281.3, joista juoksua 203.2 kilometriä. Elokuussa liikunnallisia päiviä, päiviä joihin kirjautui jonkinmoinen liikuntasuoritus, oli 28 ja yksittäisiä harjoituksia, joista osa toki hyvin lyhyitäkin kertyi 60. Aktiivisia päiviä elokuussa oli siis runsaasti ja aktiivisuusmittari kiitteli yli sadan prosetin aktiivisuudesta 23 päivänä.
Ihana aloittaa kirpakka syyskuu vauhdikkaissa tunnelmilla. Vuoden viimeinen juoksutavoite on Jyväskylän varttimaraton (18.9.) ja sen jälkeen onkin aika jättää hetkeksi suunnitellut treenit ja mennä fiiliksen mukaan. Saapa nähdä minkälaista fiilistä syksy tuo tullessaan :)
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.