Elämä on nyt viikolla 44

Jotenkin tuntuu aivan turhalta ja merkityksettömältä alkaa kirjoitella jostakin niinkin vähäpätöisestä, kuin juoksemisesta juuri tällä hetkellä. Sain nyt sunnuntaina juoksulenkin aikana tiedon, että rakas nuoruudenystäväni on kuollut pitkän sairauden jälkeen. Tätä viestiä en osannut odottaa. Osaksi siksi, ettemme ole olleet aktiivisesti viime vuosina yhteydessä, osaksi siksi, että viimeksi ollessamme yhteydessä, tiesin sairaudesta, mutta tilanne oli silloin aivan toinen. Aika menee niin nopeasti omassa elämässä, perheessä, treeneissä, työssä ja kaikessa. Usein olen häntä ajatellut, toisinaan harvemmin, mutta aina olen ajatellut, että pitääpä muistaa ottaa yhteyttä tai ehkäpä me sitten kesällä nähdään… Ei nähdä, ei enää tässä elämässä.

Elämä on nyt – tässä ja nyt – Tulevaisuutta emme voi tietää, mennyttä emme voi muuttaa  – Tunnen valtavan syvää kiitollisuutta siitä, mitä minulla on elämässäni, toisaalta myös hämmästelen ja suren valtavasti sitä, miten toisen ihmisen elämä päättyy aivan liian varhain. Päässä pyörii niin paljon ajatuksia etten saa niistä ollenkaan kiinni, eikä niitä ole tarpeenkaan tähän kirjoitella. Pitäkää huolta itsestänne ja toinen toisistanne, soittakaa  tai viestitelkää ystäville ❤️.

Maanantaina kävin hyvin rauhallisella kävelyllä pitkästä aikaa miesseurassa, mieheni seurassa (43:01, 3.64 km, avg 84 bpm) – voikohan tätä edes liikunnaksi kutsua… Jostakin kuopus on keksinyt, että meidän vanhempien pitäisi viettää enemmän aikaa kahdestaan, no me otimme vihjeestä vaarin ja lähdimme aivan kahdestaan kävellen kauppareissulle :).

Tiistaina juoksin  alkuverkkana salille (25:09, 4.05 km, avg 129 bpm), tein salitreenin (1:00:34, avg 93 bpm) ja kävelin loppuverkkana kotiin (26:18, 1.82 km, avg 94 bpm). Salilla iskin kyykyssä sen verran painoja tankoon, että olen sitten lähes koko loppuviikon saanut aristella jalkoja juoksulenkeillä…

Keskiviikkona kävin kympin peruslenkillä (1:06:16, 10.21 km, avg 122 bpm), vielä tällöin jaloissa ei tuntunut mitään ja juoksu kulki oikein mukavasti. Torstain lenkillä reidet olivat jo jokseenkin tukkoiset ja jätin suosiolla lenkin hieman lyhyemmäksi (47:30, 7.5 km, avg 122 bpm) ajatellen seuraavan päivän mahdollista pitkistäkin. Perjantaina reisissä edelleen tuntui salitreeni, mutta lenkille oli päästävä – Juoksusta ei tullut aivan niin pitkää kuin olin suunnitellut ajanpuutteen vuoksi, mutta myös siksi, että tuntemukset jaloissa saivat järjen käteen (1:46:53, 16 km, avg 122 bpm).

Lauantaina vietimme nuorimmaisen kanssa yhteisen päivän pyöräillen, kävellen, shoppaillen ja syöden. Kotiin palasimme vielä viettämään yhteistä aikaa leipoen. Päivään mahtui paljon kaikkea kivaa touhuilua mutta myös upeita ja syvällisiä keskusteluja rakkaan yhdeksänvuotiaan kanssa. Välillä on todella tarpeen antaa aikaa yhdelle lapselle ja nauttia hänen ainutlaatuisuudestaan. Kävimme kahdestaan viemässä haudalle kynttilät pyhäinpäivänä ja kävellen tutkailemassa Kajaanin kekrijuhlintaa. Illan päätteksi kävin itsekseni vielä happihyppelykävelyllä (1:07:24, 7.15 km, avg 97 bpm).

Sunnuntaina kävin pitkällä polkulenkillä (2:05:03, 20.31 km, avg 133 bpm), jonka aikana kävin läpi varsinaisen muistojen kavalkaadin ja  tunneskaalan saatuani tiedon ystävän kuolemasta.  Elämä on niin haurasta ja ainutkertaista.

Viikon liikuntasaldo oli 9 tuntia 40 minuuttia, 72.7 kilometriä, joista juoksua 58.1 kilometriä. Marraskuulle olen suunnitellut ylimenokauden pitämistä, olisikohan sen aika nyt?  Jos pystyn hillitä itseäni, seuraavat pari viikkoa voisin kävellä ja käydä salilla. Jättäisin juoksun hetkeksi kokonaan ohjelmasta pois… Tämä on taas näitä asioita, joista tiedän, että ne ovat kehityksen kannalta tarpeen, mutta kun haluan juosta, niin onko pakko olla juoksematta… Tämänkin pohtiminen tuntuu täysin yhdentekevältä tämän päivän uutisen valossa. Eihän sillä todella ole mitään merkitystä isossa kuvassa.

Pitäkää läheiset lähellänne ja rakastakaa toisianne,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

hyvinvointi liikunta oma-elama terveys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *