Flunssailua ja hitaasti toipumista viikoilla 47 ja 48 ja marraskuun metrit
Kärsimättömyys on yksi suurimmista heikkouksistani. Haluaisin kaiken aina heti ja just nyt ja haluaisin myös saavuttaa kaiken saman tien. Juoksun harraastaminen on kehittänyt kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta, tavoitteiden asettaminen seuraavalle kesälle tai jopa seuraavalle vuodelle on kummasti kasvattanut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä toimintaa. Silti istun tässä flunssatoipilaana hyvin tuskastuneena siitä, että en ole päässyt kunnon treenihin kiinni yli viikkoon. Siis yhteen vaivaiseen viikkoon… En kauheasti ole kasvattanut siis tätä hetken kärsivällisyyttä, vaikka pidempiaikaisia tavoitteita kykenen odattamaan ja tähtäämään harjoituksissa pitkäjänteisesti kohti tiettyä tavoitetta tai kisaa. Tuntuu, että liikkumaan on vain päästävä, muuten en voi oikein edes olla…
Viime viikolla sain kuitenkin treenata alkuviikosta aivan normaalisti, flunssa ehkä teki tuloaan, syke nousi nimittäin tavallista korkeammalle treeneissä, mutta en muuten tuntenut vointiani flunssaiseksi. Maanantaina juoksin salille (23:04, 3.75 km, avg 136 bpm) ja salilla tein keskivartalotreenin (51:01, avg 107 bpm), jonka jälkeen kävelin kotiin jäähdyttelynä. Tiistaina en ehtinyt treenata, kun muu elämä vei aikaa, mutta keskiviikkona juoksin oikein mukavan ja hyvältä tuntuvan lenkin (1:10:05, 11.03 km, avg 138 bpm). Torstaina olo alkoi työpäivän aikana muuttua hiukan nuhaiseksi, mutta lähdin kuitenkin juosten salille (15:03, 2.42 km, avg 133 bpm) ja salilla juoksin myös juoksumatolla puolen tunnin kevyen juoksun (30:12, 4.47 km, avg 130 bpm), jonka lisäksi tein salilla ylävaratalotreenin (45:36, avg 101 bpm) ja kävelin kotiin. Perjantaina olo oli sitten jo todella flunssainen ja viikonloppuna lämpö nousi jopa 37.9 asteeseen, joka on minulle jo kuumetta, koska normilämpö on yleensä alle 36 astetta ja minulle nousee kuumetta aivan todella todella harvoin. Edellisen kerran olin kuumeessa 2020 helmikuussa. Koronatesti ei antanut positiivista tulosta, joten kai tauti kuitenkin oli joku tavallinen flunssatauti.
Tämän viikon Maanantain ja tiistain tein vielä etätöitä kotoa ja vasta keskiviikkona palasin työpaikalle. Edelleen kuitenkin voimat ovat olleet vähissä ja pienikin rasitus, kuten kaupassakäynti saattaa viedä sohvalle toviksi huilaamaan. Perjantaina kävin hieman pidemmän kävelyn kaupungilla (1:31:10, 8.36km, avg 113 bpm), jossa pyöräteille satanut lumi hidasti vauhtia ja nosti sykettä ja rasituksesta johtuen seuraavan yön keskisykke nousi monta pykälää. Vahingosta en tokikaan viisastunut ja lauantaina kävin edelleen kävelyllä, mutta nyt selvästi lyhyemmällä lenkillä (35:22, 3.18 km, avg 106 bpm). Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli sykkeiltään normaali, joten sunnuntaina lähdin testaamaan kuntoa juoksukävelylenkille, vaikkakin juoksulenkkihän siitä tuli. Ensin kolailin hiukan pihaa ja totesin, että aivan hyvältä tuntuu ja lähdin kokeilemaan miltä juoksu tuntuisi. Lenkille lähdin todella tunnustellen ja ajattelin, että jos yhtään alkaa tuntua tukalalta tai liian rankalta, jatkan kävellen. Juoksu tuntui hyvältä, vaikka syke kyllä vaikutti nousevan aika helposti, pari kertaa laitoin kävelyksi, kun syke oli liian korkea, mutta muuten juoksu tuntui oikein hyvältä näin lyhyellä lenkillä (40:03, 5.53 km, avg 136 bpm). Josko tämä tauti alkaisi jo hiukan talttua, vähällä kuitenkin pääsen, jos juoksu alkaa jo ensi viikolla sujua kohtuullisesti. Viikon aikana marraskuu vaihtui joulukuuksi – marraskuussa juoksua mittariin tuli oikein mukavat 230.9 kilometriä, vaikka viimeiset kuusi päivää kuukaudesta meni flunssan kourissa. Osin lyhyestä liikuntatauosta ja vähemmästä salitreenista johtuen liikuntatunteja kuukauteen tuli kilometreihin nähden vähänlaisesti; 30 tuntia 54 minuuttia.
Tässä flunssan aikana kädet ovat tehneet ”töitä”, olen tuossa sohvalla istuessani neulonut pipon ja useampia erilaisia pääpantoja kuunnellessani podcasteja ja katsoessani Yle Areenan sarjoja. Sen verran pää oli pehmeä viikonlopun aikana ettei pitsikuvioista huivia ollut mitenkään mahdollista tehdä, joten jätin sen suosiolla syrjään ja aloin tehdä helpompia pääpantoja oikein urakalla. Nyt tämän viikon lopussa myös pitsikuvioisen huivin neulominen on alkanut onnistua, joten pääkin on saatu mukaan toimintaan, joten ehkäpä jalatkin alkavat vähitellen toimia 😃.
Oikein liikunnallista adventinaikaa toivotellen Kajaanin Raatihuoneentorin kuusipukkien kera,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
