Fysioterapiassa ja polkimilla viikolla 13 + maaliskuun touhuilut
Syöksyn helposti epätoivon syövereihin, kun en pysty toteuttamaan annettua treeniohjelmaa. Tällä viikolla se ei ole onnistunut juoksemisen osalta, joka on tosin ollut ohjelmassa tauollakin, mutta myös korvaavaksi treeniksi suunniteltu pyöräily alkoi takkuilla. Ja miksi ei ole onnistunut? Koska kroppa prakaa sieltä ja täältä, pää kestäsi kovaakin treeniä, mutta nyt alkaa keho antaa merkkejä siitä, että treenaaminen täytyy laittaa himmailun puolelle hetkeksi. Toivottavasti ei kovin pitkäksi aikaa… Tämän turhautumisen ja osin jopa epätoivoisen murehtimisen lisäksi olen toisaalta hieman ylpeä itsestäni – olen uskaltanut kuunnella itseäni ja antaa edes vähän aikaa toipumiseen.
Vasemman jalan pohje on vaivannut edelleen, maanantaina soitin heti fysioterapeutille ja sain keskiviikolle ajan. Pohje reistaili jopa kävellessä ja juoksu oli aivan mahdotonta koko alkuviikon edes ajatuksen tasolla. Pienikin juoksuaskeleen kokeilu vihloi vasemman jalan pohjetta eikä juoksusta tullut mitään. Suosiolla jätin juoksun yrittämisenkin aivan loppuviikkoon. Pyöräillessä pohje oli oikein hyvä, mutta nyt kun olen pyöräillyt enemmän, vasemman jalan polvessa alkaa tuntua reistailua, joten jos en saa jalkaa kuntoon, pyöräilykin on kohta mahdotonta…
Maanantaina kävin testailemassa työpäivän jälkeen jalan kuntoa kävelylenkillä (1:00:14, 5.26 km, avg 102 bpm). Kävellessäkin pohje alkoi kiristellä hetken kävelyn jälkeen, eikä ajatustakaan, että jalalla voisi juosta. Iltasella tein hetken liikkuuvuustreeniä (20:05, avg 100 bpm) ja samalla hieman venyttelin pohkeen lihaksia, mutta pohje tuntuu jotenkin olevan vähän niinkuin krampissa, sitä voi kyllä venytellä, mutta se tuntuu palautuvan silti kovaksi ja kramppimaiseksi.
Tiistaina vuorossa oli korvaavana treeninä pyöräilyä pk2-alueella (1:11:41, 24.4 km, avg 137 bpm). Pk2-alueen treeneissä pyrin pitämään keskisykkeen alle 140 lyöntiä minuutissa. Voi tuntua hassulta, että sykkeeni nousee nopeasti pyöräillessä juuri tuolle pk2-alueelle ja joudun jopa himmailla pyöräilyä, jotta syke ei nouse liikaa. Jos näkisit pyöräni ja sen missä kunnossa ikuisuukisia vanha maastopyöräni on (sitä ei esim. ole huollettu liikkeessä koskaan), et enää ihmettelisi, miksi syke nousee… Olen tässä jo pidemmän aikaa, itseasiassa viime kesästä asti, suunnitellut uuden pyörän hankkimista. Tällä viikolla sitten kipaisin paikalliseen urheiluliikkeeseen, jossa minulle todettiin, että kaikki tulevat pyörät on jo varattu ja seuraavaa lastia saan odotella ensi kesäksi, jos varausta ei sitä ennen vapaudu… Kahlasin fillaritoria läpi ja löysin sieltä sattumalta yhden maantiepyörän, jonka ehkä olisin voinut ostaa (oikeastaan en varsinaisesti halua pelkkää maantiepyörää, vaan cyclocrossin ja vielä mieluummin gravelin), mutta sitten pistäydyin vielä paikalliseen pyöräliikkeeseen ja sinne oli tulossa yksi gravel-pyörä minun koossani ja juuri siinä hintahaarukassa, jonka olisin pyörästä valmis maksamaan. Varasin pyörän ja kun se saapuu, nähdään onko standardikokoinen pyörä minulle riittävän pieni… Iltasella pyöräilyn jälkeen tein vielä kuntopiirimäisesti lihaskuntoa kehonpainolla (45:22, avg 105 bpm).
Sain keskiviikolle ajan fysioterapeutille. Saman tien, kun esittelin jalkani, vasemman jalan vanha vaiva näkyi kokeneen fysioterapeutin silmiin. Vasen polvi kääntyy hieman sisäänpäin ja siitä aiheutuu kaikenlaista vaivaa koko vasemman jalan ketjuun lonkasta varpaisiin. En ole nyt viime aikoina kärsinyt juoksijan polvesta enkä pakarajumeistakaan, silti riski vasemman jalan kaikenlaiseen kremppaan on koko ajan olemassa. Sain muutaman oikein hyvän jumppaohjeen koko jalan ulkosyrjän ketjun vahvistamiseen. Nyt juoksun estävä pohjevaiva on todennäköisesti tullut ylämäkivedoista, mutta taustalla vaikuttaa tuo edellä mainittu ketjutus, koskapa rasitus aiheutti jumin juuri vasempaan jalkaan. Hetken hieronta-availun jälkeen sain jalkaan fysikaalisena hoitona sekä sähköä että ultraäänihoitoa. Näiden avulla lihaksen kireyttä ja jumia pyrittiin lieventämään. Fysioterapeutti totesi, että ei ole hetkeen käsitellyt näin tiukkaa pohjetta ja että vaikka yksikin hoitokerta voi auttaa paljon, olisi syytä käsitellä jalka vielä ainakin toisen kerran. Sainkin varattua uuden ajan pohkeen fysikaaliseen hoitoon parin viikon päähän. Keskiviikolle suunnitellut treenit sain heittää roskiin, sillä hoitopäivänä jalan rasitus on hyödytöntä, jopa vaarallista.
Torstaille oli suunniteltu peruskuntopyöräilyä, mutta elämä meni edelle ja pyöräilyt jäi. Illalla tein lihaskuntoharjoittelua niin, että jätin pohkeet rauhaan ja samaan treeniin hieman venyttelyä (40:05, avg 101 bpm). Pohje tuntui edellisen päivän käsittelystä vielä aralta ja halusin antaa sille myös aikaa toipumiseen, joten en siksikään kiirehtinyt treenien suhteen.
Perjantaina oli viikon pitkis tavallisen ohjelman mukaan, mutta tällä kertaa pitkis tuli pyöräillen (3:07:24, 58.95 km, avg 130 bpm). Parin tunnin pyöräilyn jälkeen olisi varmaankin ollut järkevää lopettaa pyöräily, sellainen kipu molemmissa polvissa oli jo lenkin aikana. Sisu ei kuitenkaan antanut myöten lopettaa lenkkiä kesken ja vedin sen loppuun asti kivusta huolimatta… Tässä vaiheessa aloin olla kohtuullisen epätoivoinen, jos pyöräilykään ei onnistu, niin kohta saan unohtaa koko treenaamisen ja unelmat kesän polku-ultrasta…
Lauantaihin oli suunniteltu ainoastaan lihaskuntoharjoittelu, jonka tein iltasella kevyenä harjoituksena (30:07, avg 102 bpm), edellisen päivän pyöräily tuntui polvissa niin paljon, että jätin lähes kaikki polvia rasittavat kyykyt pois harjoituksesta. Päivällä kävin kuitenkin testaamassa juoksua, vaikkei se tämän päivän suunnitelmaan kuulunutkaan. Juoksu sujui polisen tuntia oikein mukavasti, jonka jälkeen pohkeessa alkoi tuntua pientä jäykkyyttä ja kiristystä (38:36, 5.23 km, avg 132 bpm). Olin oikein tyytyväinen itseeni, kun lopetin juoksun ajoissa enkä rasittanut pohjetta liikaa.
Sunnuntaina oli ohjelmassa vetotreeni pyörällä, mutta minkäs teet, oli aivan pakko kokeilla, miltä juoksu tuntuu… Tuntuihan se… 😜 Juoksin 15 minuuttia alkulämmittelyä ja sen jälkeen tein kahden minuutin vetoja puolentoista minuutin kävelypalautuksilla. Ohjelmassa vetoja oli suunniteltu 12, neljännen vedon jälkeen pohkeessa alkoi tuntua kiristystä ja pientä kipuilua, kuudennen vedon jälkeen ajattelin, että saattaisin saada tehtyä kaikki vedot, mutta päätin kuitenkin lopettaa juoksun kuudennen vedon ja lyhyen loppuverkan jälkeen (38:59, 6 km, avg 143 bpm) . Nyt on pakko pitää pää kylmänä ja ajatella enemmän jalan kuntoutumista, kuin yksittäisen treenin loppuun vetämistä hinnalla millä hyvänsä. Onneksi kuitenkin sunnuntain aikana huomasin, että polvikivut ovat jo hieman rauhoittuneet, joten ehkä se pyöräilykin vielä onnistuu, saa nähdä…
Vaikka viikko ei mennyt aivan suunnitelman mukaan, silti viikkokilometrejä on kokonaisuudessaan kertynyt 100.1 kilometriä ja aikaa liikkumiseen käytin 9 tuntia 3 minuuttia. Juoksua tuosta määrästä on surkeat 11.2 kilometriä. Toistan itseäni, nyt on kuitenkin tärkeämpää saada jalka/jalat kuntoon ja sen jälkeen vasta miettiä, milloin pääsen taas juoksemaan tarvittavia kilometrejä jalkaisin. Nyt yritän tehdä kaikkeni, jotta olisin mahdollisimman nopeasti taas juoksukunnossa, siinä ei yksittäisen treenin kesken jättäminen tällä hetkellä paina mitään.
Tämän viikon aikana on taputeltu maaliskuu, yhteensä maaliskuuhun tuli liikuntatunteja 45:13, kilometrejä tuohon aikaan kertyi kokonaisuudessaan 362.2. Näistä juoksua on yhteensä 226.8 kilometriä, vaikka loppukuusta jäi tekemättä pitkiä juoksutreenejä, jos olisin saanut tehdä treenit ilman jalkavaivoja, olisi kuukauden juoksukilometrit helposti hätistelleen kolmea sataa kilometriä. Joka tapauksessa Kuukausi on loppukuun vaivoista huolimatta ollut varsin hyvä kuukausi treenien suhteen. Himpun verran kyllä hirvittää, mitä tuleman pitää, Huhtikuussa pitäisi saada jo kunnolla polkujuoksua harjoitusohjelmaan, tulevaisuus näytää, mitä kuukausi tuotullessaa, jännityksella huhtikuuhun siis hyppään.
Oikein riemullista pääsiäisenjatkoa ja hupailua huhtikuuhun,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.