Hämmentäviä uutisia ja treenimietteitä viikolla 50
Tällä viikolla sain siis tietää, että ferritiiniarvoni on todella matala, 14 ug/l. Kerroin tuosta aikaisemmassa postauksessa hieman enemmän, voit lukea sen täältä. En ollut osannut varautua noin matalan arvoon, vaikka ajattelinkin, että saattaa se olla jonkin verran matala, johtuen aktiivisesta kestävyysliikunnasta ja useammista ultrista.
Huomaan myös, että matala ferritiini on saattanut vaikuttaa uneenikin – omasta mielestäni nukun lähes aina hyvin, mutta Polarin Nightly Recharge kertoo, että olen nukkunut viime aikoina omaan tasooni nähden todella huonosti. Silti todella ihmettelen tuota ANS-tilaa, en todellakaan koe nukkuneeni noin huonosti, mitä analyysi antaa ymmärtää. Välillä minusta tuntuu, että minun keho ei toimi laitteiden olettamalla tavalla missään suhteessa 🤨.
Maanantaina kävin poikkeuksellisesti lenkillä (45:52, 6.36 km, avg 140 bpm), tiedossa oli kolmen päivän joulujuhlaputki, joten lenkkeily jäi tällä viikolla vähemmälle jo juhlimisenkin vuoksi.
Tiistaina oli esikoisen baletin joulunäytös, upeita ja taitavia esityksiä – on ollut aivan mahtavaa seurata tytön kehitystä yhdessä ystäviensä kanssa. Keskiviikkona oli vuorossa kahden nuoremman koulun joulumyyjäiset. Sen hulinan jälkeen olikin rentouttavaa lähteä lenkille lumipyryyn. Lenkki oli pitkälti juoksukävelyä, jotta sain sykkeet pidettyä edes kohtuullisen matalalla (56:35, 6.7 km, avg 131 bpm).
Torstaina oli sitten vuorossa musiikkiluokalla olevan esikoisen joulukonsertti. Me saimme nauttia huikeasta laulun riemusta 🎶. Perjantaina kävin aamupäivällä viikon pitkiksellä (2:01:27, 15.5 km, avg 140 bpm), pääsin pitkästä aikaa nauttimaan hetkeksi myös lumisista poluista.
Lauantaina puhelimeen kilahti siis tuo aiemmin mainittu labratulos – halusin lähteä liikkumaan ja miettimään tilannettani. Lähdin talven ensimmäiselle hiihtolenkille (1:32:04, 13.2 km, avg 113 bpm) selventämään päätäni. Liikunta on minulle todella tärkeä henkisen hyvinvoinnin hoitokeino, liikkuessa saan aikaa omille ajatuksille ja voin sulkea kaiken muun ulkopuolelle.
Sunnuntaina pidin lepopäivän ja ihmettelin tilannettani. Mietin kovasti, miten tästä jatkan treenejäni 🤔. Olo on kohtuullisen tavallinen, en tunne itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi, mutta jotenkin olo on outo – tieto siitä, että ferritiini on noin alhainen saa minut tuntemaan itseni hämmentyneeksi ja tarkkailemaan olotilaani aivan liiankin tarkasti.
Oloani kuunnellen en kuitenkaan aio liikuntaa lopettaa – hetken liikun kuitenkin selvästi matalammilla sykkeillä, kävellen, juoksukävellen ja hiihtäen. 2500 juoksukilometrin virstanpylväästä puuttuu vajaa 16 kilometriä, sen haluan tämän vuoden aikana vielä juosta, muita juoksutavoitteita en tälle vuodelle enää aseta.
Tähän viikkoon kertyi kilometrejä yhteensä 44.1, joista juoksua oli 28.6 kilometriä ja hiihtoa talven ensimmäiset kilometrit. Aikaa liikkumiseen käytin vaivaiset kuusi tuntia. Paljon kaikkea muuta jouluista ja ihanaa on kuitenkin ehtinyt tapahtua tällä viikolla, sen varjolla pienemmät liikuntatunnit hyväksyn oikein mielelläni 😀.
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter //