Itte saan päättää mitä teen viikolla 11
Olen mukaillut harjoittelussani edellisen vuoden Jalanjälki-juoksuvalmennuksen harjoitteluohjelmaa ja tehnyt suunnitelman etukäteen lähes jokaiselle viikolle tammikuusta alkaen. Olen osin orjallisestikin seurannut omaa ohjelmaani ja suunnitelmaani ja toteuttanut itselleni epämieluisiakin harjoituksia, koska tiedän, että monipuolinen harjoittelu on tarpeen. Jos tekisin vain harjoituksia, joita itse haluan, tällä hetkellä pyrkisin varmaankin vain nautiskelemaan peruskestävyyden junnaamisesta – tämä on toisaalta jo suurta edistymistä, koska aikaisemmin halusin vain juosta niin sanottuja roskakilomertejä; lähellä aerobista kynnystä olevalla sykkeellä tehtyjä treenejä.
Nyt pystyn pääosin juoksemaan lenkit peruskestävyystasollakin, jopa peruskestävyyden alatasolla (pk1). Edistymistä on siis se, että syke pysyy tällä tasolla ja kykenen juoksemaan lähes koko lenkin ajan. Aikaisemmin, no tosi paljon aikaisemmin, kävelykin sai sykkeen nousemaan jo lähelle pk1-alueen ylärajaa.
Tällä viikolla olen kuitenkin antanut olosuhteiden ja oman tuntemusten vaikuttaa suunnitelmaani ja olen jopa aivan lennosta muuttaut suunnitelmaa… Aloitin kuitenkin viikon aivan sunnitelman mukaan; maanantaina tein lyhyen keskivartalotreenin, pääosin vatsalihaksille (30:34, avg 101 bpm), jonka jälkeen tein kehonhuoltoa venytellen koko kropan ja hiena rullaillen jalkoja (15:34, avg 85 bpm).
Tiistaina ohjelmassa oli vetotreeni, jossa vartin alkuverryttelyn jälkeen tein neljä kertaa kuuden minuutin vedon ja kolme kertaa neljän minuutin vedon yhden minuutin kävelypalautuksilla. Loppuverkkaa vielä päälle 15 minuuttia ja harjoitus pakettiin (1:17:11, 12.96 km, avg 146 bpm). Etukäteen nämä vetoharjoitukset saavat oksennuksen maun suuhun, mutta sitten kun lähtee vain tekemään harjoituksta, ihmeellinen endorfiini pukkaa kehoon ja jälkeen päin fiilis on lähes aina aivan loistava riippumatta siitä, onko vauhti ollut itselle mieleinen.
Keskiviikkona ohjelmassa oli alku- ja loppuverryttelyn välissä koordinaatio ja loikkatreeni (37:42, 5.02 km, avg 133 bpm). Mies kysyi lenkin jälkeen, että oliko hyvä treeni? No, oli treeni. Tiedän, että juoksuvauhdin, juoksun taloudellisuuden ja jouksutekniikan kehittymisen kannalta tällaisiakin harjoituksia on todella tarpeen tehdä, mutta näistä treeneistä en kyllä saa juuri mitään fiiliksiä aikaiseksi. En jotenkin innostu näistä sätkyttelyistä ja treenit ovat niin lyhyitäkin, että en oikein edes ehdi päästä vauhtiin ennenkuin treeni jo loppuukin.
Torstaina vuorossa olikin se minun tämänhetkinen lempitreeni , pk1-sykkeinen juoksutreeni, mukavasti se meikin äänikirjaa kuunnellen ja hitaasta juoksusta nauttien (1:00:23, 8.59 km, avg 124 bpm) ja perjantaina jatkoin samaa rataa vain hieman korkeammalla sykkeellä (1:13:21, 10.12 km, avg 130 bpm).
No, koska itse siis suunnitelen omat treenini, voin myös itse muuttaa suunnitelmaa oman mieleni mukaan. Lauantaille oli suunnitelmissa verttonni, 1000 nousumetriä, ajasta viis… Tässä kohtaa tulin siihen tulokseen, että koska paikallinen vaara on lumen peitossa ja laskettelijoiden valtaama, en lähdekään keräilemään nousumetrejä muutaman kymmenen metrin nyppylöihin, vaan nautiskelen etenemisestä ja katson sitten millainen lenkki siitä tulee. Nousumetrien keräily jää sitten myöhemmälle keväälle… Tai ainakin olisi syytä tehdä tuota tarakan treenausta, sillä tällä hetkellä siellä ei tunnu juurikaan olevan mitään lihasmassaa tai lihastoimintaa… Ensin lämmittelin kolaamalla katolta tippuneita lumia oven edestä ja sen jälkeen lähdin lenkille katsomaan, miltä tänään tuntuu. untui hyvältä ja hieman liian korkeilla sykkeillä sitten menkiinkin, mutta kai sitä nyt kerran viikossa saa vähän irrotella 🙂 (2:41:05, 25.05 km, avg 136 bpm).
Sunnuntaina päivällä kolailin sohjoa pihatieltä ja iltasella kävin lenkillä lasten harrastusten aikana. Lenkki oli ajateltu hieman pidempänä, mutta kellosta loppui akku hieman kesken lenkin, joten sekin lenkki sai aivan itsestään toisenlaisen toteutuksen (52:53, 7.36 km, avg 126 bpm).
Aivan mukavahan tästä viikosta omien suunnitelmien torppaamisen jälkeenkin tuli, viikon treenitunneiksi karttui 9 tuntia 22 minuuttia ja juoksua tuohon aikaaan mahtui 69.1 kilometrin verran. Kokonaisuudessaan viikkokilometrit kävelyineen ja kolailuineen olivat vain hieman enemmän; 70.4 kilometriä. Nyt jo seuraavaa viikkoa täällä ihmettelen ja alan toteuttaa 🙂
Ihanaa viikkoa myös teille,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.