Joulun viettoa viikolla 51
Alkuviikosta puristin työni ja lapset koulunsa tältä vuodelta pakettiin ja loppuviikosta on joulurauhan julistuksen mukaan vietetty joulua ”asiaankuuluvalla hartaudella”. Jouluviikko on ollut oikein mukava, rentouttava ja liikunnallinen. Juokseminen kuuluu lomailuun olellisena osana enkä oikein osaa edes ajatella, että lomailu jotenkin tarkoittaa myös juoksusta lomailua, toki yhteinen aika lasten ja perheen kanssa on täkeää, mutta kyllä omat juoksutkin mahtuvat hyvin lomailun aikatauluun.
Maanantaina meinasi koko joulunvietto vaarantua esikoisen saadessa tietää heti aamusta, että lähes koko luokka on mahdollisesti altistunut edellisen viikon alkupuolella koronalle. Oppilaat piti sitten hakea saman tien pois koulusta – en kyllä mitenkään ymmärrä, mitä järkeä tuossa oli, olivathan he olleet koko edellisen viikon koulussa tietämättä altistumisestaan… Tartuntajäljitys ei koskaan ottanut meihin yhteyttä, mutta altistunut kävi testissä ja sai onneksemme negatiivisen tuloksen, omaehtoinen karanteenikaan ei kestänyt kahta päivää pidempään. Jännitimme tilannetta ja tulosta, koska olimme olleet viikonloppuna aika monen ihmisen kanssa kontaktissa ja viime viikolla oli ollut alkuviikosta esiintymisiäkin, siinäpä olisikin ollut aikamoinen pommi jäljitettäväksi. Onneksemme emme olleet kuitenkaan tartuttaneet tai altistaneet tietämättämme ketään, huh! Kävin iltasella kaiken tämän epävarmuuden keskellä pienellä happihyppelyllä (59:34, 9.05 km, avg 135 bpm). Saimme tiistaina tiedon negatiivisesta tuloksesta ja kylläpä todella helpotti.
Tiistaina pakkanen paukutteli oikein urakalla ja vaikka kuinka olen pakkasjuoksija, päätin tiistaina käydä kirjaston ja kaupan kautta kävelyllä (53:52, 5.28 km, avg 110 km) ja tein kotona iltasella coretreenin YouTuben ohjauksessa (20:51, avg 103 bpm). Vain yksi lapsista oli koulussa viimeisenä päivänä, altistuneen todistuksen minä kävin hakemassa koulun kansliasta ja nuhanenän todistus tuli kotiin myöhemmin viikolla postitse. Hurjan hienoa työtä ovat kaikki koululaiset tehneet!
Keskiviikkona oli viimeinen työpäivä ennen loman alkua. Syksy on ollut töissä varsin kirjava ja muutoksia on tullut työnkuvaan useita. Taputtelimme vuoden päätteeksi oikein urakalla toisiamme ja itseämme selkään hienosti hoidetusta työstä tällaisessa uudistusten myllerryksessä. On todellakin tarpeen laittaa hetkeksi hanskat naulaan töiden osalta, hengähtää hetki ja jatkaa uudella innolla vuodenvaihteen jälkeen. Illalla kävin rennolla ja rauhallisella lenkillä lähimaastossa, sää oli huimpun lauhempi ja se näkyi heti sykkeessä (1:12:58, 11.01 km, avg 132 bpm).
Torstaina ehdin joulutouhuilun lomassa lenkille päiväsaikaan (1:20:13, 11.24 km, avg 134 bpm). Muutenhan päivä meni jouluvalmisteluja tehdessä, leipoessa, paistellessa, kuusta koristellessa ja kaikessa joulun valmisteluun liittyvässä. Erityisen paljon apua oli esikoisesta kaikessa tässä touhuilussa, oli niin mukava tehdä yhdessä joulua ja huomata, miten paljon lapsista on jo aivan oikeasti apua näissä valisteluissa. On ihanaa tajuta, että nyt joulua tehdään yhdessä koko perheellä ❤️.
Perjantaina, jouluaattona kävin aamusella lenkillä (45:52, 7.07. km, avg 140 bpm), sitten saunaan, jouluhartauteen, haudoille, kotiin valmistelemaan illallista, jouluillallinen, lahjojen availu ja yhteinen ilo kaikesta. Joulupukki oli kuunnellut tosi tarkkaan toiveitani – Olin talven kylmyydessä pohtinut, voisiko niin sanoituista ”lobsterhanskoista” (kolmisormhanskoista) olla apua sormien paleluun lenkeillä ja pitäisiköhän hommata toppahame takapuolen ja reisien kylmyyttä estämään… Juoksija-lehden ja muutaman muun lahjan lisäksi paketeista paljastui myös nuo mainitsemani lahjatoiveet ja olin oikeasti aivan yllättynyt lahjoista (jotakin hyvää huonosta muistista…)
Lauantaina, joulupäivänä lähdin pakkseen (noin -18c) pitkikselle testaamaan joululahjoja (2:48:19, 25.12 km, avg 142 bpm). Alkumatkasta hanskat eivät tuntuneet kovin lämpimiltä ja vähän jo säikähdin, että niinköhän palellutan sormeni näissäkin hanskoissa. Hetken juoksun jälkeen hanskat kuitenkin lämmittivät aivan hämmästyttävän hyvin sormia, oikein hikoilutti. Toisaalta, kun kuvailin ja otin hanskat useaan otteeseen pois kädestä, alkoivathan sormet hiukan palella. Tuskin mitkään hanskat auttavat, jos niitä koko ajan ottaa pois kädestä… :) Hame on myös aivan loistava, näillä tarvikkeilla juoksen kyllä säällä kuin säällä, kunnon pakkasellakin ❄️.
Sunnuntaina pakkanen paukkui edelleen ja kävin vähän lyhyemmällä pakkaslenkillä ihailemassa sinistä hetkeä ja upeaa auringon laskua (1:05:37, 9.19 km, avg 138 bpm). Illan päätteksi tein vielä ylävaratalo- ja coretreenin (35:38, avg 104 bpm). Vaikka lihaskuntotreenailu meinaa vähän unohtua, tykkään kuitenkin tehdä kotona näitä vaihtelevia treenejä YouTubesta.
Tästä jouluviikosta tulikin aivan vallan mahtava treeniviikko. Aikaa liikkumiseen sain käytettyä 10 tuntia 2 minuuttia ja kokonaisuudessaan kilometerjä kertyi jopa 78, joista juoksua oli 72.7 kilometriä. Ensi viikko on vuoden viimeinen viikko ja sitten nähdään, miltä tämän vuoden kokonaisuus näyttää. Sen voin jo sanoa, etten ole eläissäni juossut ja liikkunut niin paljon kuin tämän vuoden aikana. Mahtava vuosi takana monessa suhteessa, pisin polku-ultra ikinä ja ennätykset vitosella ja kympillä – on mahtava huomata, että kehitystä tapahtuu vielä näilläkin ikävuosilla 🤩.
Kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuja,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.