Juoksee porojen kanssa :)

Olen Lapin tyttö. Nyt täällä lomalla.

Juoksulenkille. Juoksen ajatuksissani, nostan katseeni ja jostakin eteeni on ilmestynyt maaginen valkoinen poro! Tässä hän, tarinan sankaritar juoksee valkoisen poron kanssa… 

Tottakai kaivan kameran esiin 😀 mutta mieli lähentelee paniikkia, apua poro! Jostakin mielen sopukoista yrittää kaivattua esiin tieto siitä, että poro pelkää enemmän minua kuin minä poroa mutta silti… kääk! Kun pysähdyn, poro pysähtyy ja jää tuijottamaan minua, kun lähden varovasti juoksemaan poroa kohti, se lähtee hetken päästä jolkottelemaan eteen päin, mutta pysähtyy taas kohta tuijottaakseen minua uhkaavasti. Tätä leikkiä jatkuu muutamia kertoja kunnes poro tajuaa siirtyä tieltä metsään ja pääsen huojentuneena jatkamaan matkaani.

Olen Lapin tyttö, joka pelkää poroja. Koulussa olen harjoitellut suopungin heittoa, ei taida kuulua yleiseen opetussuunnitelmaan… Olen käynyt katsomassa poroerotusta, kuin näytelmää, mielenkiintoista ja mystistä. Meillä ei ole koskaan ollut poroja, ei ole poromiehiä perheessä, ei olla saamelaisia, ollaan ’junantuomia’ lantalaisia. 

Muutaman kilometrin päästä taas kaksi poroa hyppää tielle eteeni! Mistä näitä nyt sikiää, kuin poroja auton eteen?!? Samassa ohitseni piennarta pitkin vilahtaa moottorikelkka kuskina poromies, jolla on suopunki olalla. Sekä porot, että poromies kelkkoineen häviävät hetken päästä metsään ja pääsen panikoimasta sen enempää. 

Kohtuullisen eläinrikas juoksulenkki, turhan jännittävä. Vaikka olen Lapin tyttö, en ole tottunut poroihin enkä todellakaan nauti porojen kohtaamisesta juoksulenkeilläni. Näin jälkeenpäin ajatellen, kuitenkin eksoottinen kokemus, olen tyttö joka juoksee porojen kanssa :D

 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin’, Facebook, Instagram