Juoksevaa valokuvausta
Minulta on useamman kerran kysytty, onko minulla valokuvaaja mukana lenkeillä tai kuvaako joku lenkkikaverini minua lenkillä. Ei, minulla ei ole valokuvaajaa lenkeillä enkä todellakaan viitsisi häiritä kenenkään toisen lenkkiä pyytämällä häntä toimimaan valokuvaajanani. Olen lukenut muutaman postauksen toisilta bloggaajilta aiheesta ’todellisuus instagramkuvien takana’. Tästä tulee nyt vähän samanlainen postaus – todellisuus juoksukuvien takana, lähinnä siitä näkökulmasta, mitä kaikkea onnistuneen tai julkaisukelpoisen kuvan ottamiseen vaaditaan.
Otan siis pääasiassa itse kaikki kuvani. Joskus harvoin nakitan vanhimman tyttäreni ottamaan jonkun kuvan kotioloissa, mutta lähes kaikki juoksukuvat otan itse itselaukaisimella. Se ei olekaan aivan yksinkertaista hommaa, jos haluaa saada tietynlaisen asennon kuvaan, erityisesti ihailen kaikkia hyppykuvia, niiden onnistuminen itselaukaisimella on muuten kohtuullisen haastavaa puuhaa… Tässä erään yrityksen epäonnistuneet otokset:
Ja se onnistunein kuva, joka kelpasi julkaistavaksi alla 👇
Yleensä otan kuvat autenttisessa tilanteessa kesken lenkin tai aivan lenkin viime metreillä. Kuvien ottaminen onnistuu hyvin peruskuntolenkeillä, jolloin pieni tauko lenkissä ei haittaa, kuvaamiseen menee aikaa usein vain paristakymmenestä sekunnista muutamaan minuuttiin. Joskus kuvan ottaminen onnistuu jopa juostessa… tai sitten ei…
Vauhdikkaammilla lenkeillä en halua pysähtyä kuvailemaan ja katkaista juoksun flowta, joten silloin kuvaaminen jää joko kokonaan tai nappaan lenkin jälkeen kuvan jostakin aiheeseen löyhästi liittyvästä tilanteesta tai otan muutaman juoksukuvan jäähdyttelyvaiheessa.
Toisinaan sitä ajattelee, että juoksemisen kuvaaminen on aivan helppoa, laittaa kameran maahan, itselaukaisimen kymmenelle sekunnille ja juoksee vain kameran linssiin kuvanottohetkellä, that’s it. Mutta ei se sitten olekaan niin helppoa, tai on se, jos millainen kuva tahansa kelpaa. Jos kuitenkin haluan kuvata juoksun lennokkuutta tai haluan saada ihmiset uskomaan, että juoksu on ihanaa, saatan joutua ottamaan muutaman kuvan, ennenkuin olen siihen tyytyväinen. Myönnän toki olevani myös turhamainen, haluan mieluummin julkaista kuvan, jossa juoksuasento on lennokas, ehkä jopa molemmat jalat ovat ilmassa ja asento näyttää hyvältä, kuin kuvan, jossa olen juuri laskeutunut maahan selluliitit hyllyen ja askel näyttää raskaalta kuin raahaisin tiiliskiviä punteissani. Nämä kuvat ovat samalta lenkiltä ja samasta maastosta, tunnelma kuvissa on aika erilainen, vai mitä? Ja aurinkokin on toisessa kuvassa hieman imartelevammin olkapään takana eikä pilkistele haarojen välistä…
Olen aina pitänyt valokuvaamisesta, vaikka en ole valokuvaamisen saloihin juuri perehtynytkään. Nykyiset kännykän kamerat ovat todella hyviä ja niiden avulla kuvaaminen on lisääntynyt huomattavasti. Jotenkin näiden kahden harrastuksen, kuvaamisen ja juoksemisen, yhdistäminen on tuntunut aivan luonnolliselta. Mitä ajatuksia tai kysymyksiä tämä sinussa herättää?
Valokuvaamisiin,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter //