Juoksuni aakkoset (ehkä vähän elämänkin)

Olen tällainen postausplagioia… (miten ihmeessä muuten kirjoitetaan sen tyypin nimi, joka plagioi? Plagioia? Plagiaatti?.. ) Toisinaan löydän kivoja ideoita täältä blogien ihmeellisestä maailmasta ja nappaan ideat omaan käyttööni, toisaalta tunnustan myös rehellisesti ideakopioinnin, joten ehkä se ei sitten kuitenkaan ole virallisesti plagiointia. Luin elämäni aakkoset postauksen Ticle Your Fancy-blogista ja ajattelin muokata sitä koskemaan lähinnä juoksuni aakkosia. Pelkästään juoksusta koko aakkoslistaa on aika vaikeaa saada aikaiseksi, joten ehkä tähän tulee sujautettua ylipäänsä liikkumiseen tai muuhunkin elämään liittyviä havaintoja…

Aamujumppa. Hetki aamulla meikkaamiseen, hampaiden harjaamiseen ja kehonhuoltoon. Aamurutiineihin kuuluu usein kyykyt, punnerrukset ja jos jonkinmoiset dynaamiset lankutukset. Muutama koko kehon venytys olisi vielä hyvä lisä aamuun.

Buusti – teen monet asiat vauhdilla ja voimalla. Kevättä kohden myös juoksussa alkaa näkyä pientä buustia, askel kevenee ja vauhti kiihtyy huomaamatta.

Compresssport, palauttavat säärystimet. Aivan täydelliset pikkusen liian pitkän juoksuputken uuvuttamille jaloille.

D-vitamiini. Otan talvikuukausina D-vitamiinia säännöllisen epäsäännöllisesti 100 mikrogrammaa päivässä. D-vitamiini on tutkimuksissa osoitettu olevan yksi tärkeä osatekijä yleisterveyden ylläpitäjänä.

Etanavauhti peruskuntolenkeillä. On ollut vapauttavaa tajuta ettei kunto kehitykään vain raastavilla vauhtilenkeillä vaan pohja tehdäänkin nautinnollisilla pk-lenkeillä.

Flow. Se tunne, kun juoksussa kaikki natsaa. Joskus flow tulee täydellisen uupumisen jälkeen, kun melkein antaa periksi, mutta sitten jalat alkavat kuljettaa kuin itsestään. Myös Polar Flow, jonka avulla seuraan harjoittelua ja edistymistä.

Geelit, välttämätön paha. Geelit ei vain tahdo upota… ehkä se on se kummallinen suutuntuma, jotain löllöä, ei juomaa muttei syötävääkään. Ehkä siirryn energiakarkkeihin tai niihin liukkaimpiin, melkein mehumaisiin geeleihin, joita parhaiten siedän.

Huoltava harjoittelu, venyttely, rullaus. Erityisesti olen ihastunut highrolleriin, vielä en ole sitä meille hankkinut, ehkäpä jo kohta…

Ilo. Olen perusluonteeltani varsin positiivinen ja iloinen, osaan nauttia elämän pienistä ja suurista asioista ja usein löydän vaikeuksienkin keskeltä jotain iloa. 

Juoksu, juokseminen, juosta, juoksija, juoksuttaa, juoksennella, juoksuhko, polkujuoksu, maastojuoksu, mitä näitä nyt on… on koulukuntia, joissa määritellään milloin juoksu on juoksua ja milloin se puolestaan on hölkkää, mutta ”mä vaan juoksen”. Minä harrastan juoksua, minulle kaikki kävelyä nopeampi on juoksua ja piste :)

Kiksit. Pakkasta on järjettömästi tai vettä tulee taivaan täydeltä mutta on vain pakko päästä lenkille. Usein parhaat kiksit tulee juuri silloin, kun on paska fiilis lähteä rämpimään kamalissa olosuhteissa ja juoksu on tuskainen nautinto, piileskeleekö minussa pieni masokisti? 

Lapset. Aina on ajateltava ensin lapsia juoksuharjoitteluunkin liittyen. Onko lapsille hoitaja? Voinko jättää heidät hetkeksi kotiin jos kierrän korttelia? Olenhan tarpeeksi lasten kanssa, vaikka harjoittelen tavoitteellisesti? Lapsiperhearjen ja treenaamisen yhdistäminen on joskus hankalaa, mutta palkitsevaa! 

Musiikki. Kuuntelen musiikkia spotifysta tai radiosta lähes aina juostessa. Musiikki saa minut hyvälle mielelle ja jalan rullaamaan. Oikeanlainen musiikki antaa myös hyvän rytmin askellukseen.

New Balance, vazee pace. Voiko tätä enää enemmän hehkuttaa? Rakkaat juoksukengät, minulle täydelliset. Odotan jo niin kovasti, että tämä Kainuun rospuutto olisi ohi ja saisin laittaa uudet Vazee pacet jalkaan.

Oma aika. Juokseminen on minulle omaa aikaa, aikaa minulle itselle, omille ajatuksille ja erityisesti sille ettei välttämättä tarvitse ajatella mitään, saa vain olla itsensä kanssa.

Priorisointi. Sitä on tehtävä, jos haluaa aikaa juoksulle. Meillä ei ole useinkaan kovin siistiä, koska käytän aikani mieluummin juoksuun tai lasten kanssa touhuiluun kuin kodin puunaamiseen… joku saattaa onnistua sovittamaan nämäkin hyvin yhteen, minä en.

Qua vadis – minne menet? On meillä usein kysytty kysymys. Tai ehkä nykyisin jo ”menetkö lenkille?” Suuremmassakin mittakaavassa on välillä aivan tarpeen kysyä itseltään, minne olen menossa? 

Ravinto. Tässä asiassa minulla on kyllä parantamisen varaa… olen karmiva sokerihiiri ja syön aivan liian paljon karkkia. Aina välillä teen ryhtiliikkeen ja päätän syödä herkkuja vain yhtenä päivänä viikossa. Hetken se onnistuukin, mutta kun lipsuminen alkaa on alamäki jo selvästi vauhdissa. Juoksija ei voi todellakaan syödä mitä tahansa ja tämän asian kanssa painin luultavasti ikuisesti, mutta armollisesti. Muuten syön varsin terveellisesti ja kohtuullisesti sekaravintoa.

Sushi, suurinta herkkuani. Odotan jo innolla, että pääsen tankkaamaan kisaa varten, silloin nimittäin syödään sushia kaikilla mausteilla ja paljon! 

Toiveet. Juoksussa minulla on useita unelmia, toiveita – ajan parantaminen, uusien upeiden kokemusten saaminen, matkasta nauttiminen, mahdollisimman pitkään hyväkuntoisena pysyminen. Pari päivää sitten taas tajusin kuullessani ikäisteni naisten sairauksista, että ei ole itsestään selvää, että voin ja saan nauttia juoksemisesta ja että kehoni kestää ja palautuu tuosta noin vain 25 kilometrin juoksulenkistä.

Ulkoilma. Olen tajunnut, että yksi iso nautinto juoksemisessa on se, että se tapahtuu ulkona. Juoksun kautta olen oppinut nauttimaan ulkoilmasta enkä ole ollenkaan niitä juoksumattotyyppejä. Juoksen ulkona säällä kuin säällä, sehän on vain asenne- ja pukeutumiskysymys.

Vauhdin hurma. Vaikka välillä tuntuu varsin tuskalliselta yrittää saada vauhtia juoksuun, intervallit ja tempojuoksut antavat mukavan rääkintunteen kroppaan, nyt kun olen oppinut muuten vähän hölläämään.

Wartalo (pientä fuskausta, mutta se sallittakoon). Juoksuharrastus on muovannut vartaloani. On tärkeää pitää lihakset ja vartalo kunnossa, jotta juoksu kulkee ja vältyn loukkaantumisilta. Salilla teen voimaharjoittelua ja keskityn myös ylävartalon treenaamiseen, jotta tasapaino ylä-ja alavartalossa säilyisi.

Xanthan Gum… Piti oikein googlettaa, että mikä tämä kyseinen aine on… sakeuttamis- ja stabilointiaine, jota löytyy mm. hammastahnasta mutta myös elintarvikkeista. Miksi kyseinen aine tuli mieleeni? No todennäköisesti siksi, että yksi lapsistamme on niin allerginen, että joudun kaupassa lukemaan lähes kaikkien ruoka-aineiden tuoteselosteet, jotta tiedän voiko hän niitä syödä ja sieltä nimi on näköjään jäänyt mieleeni.

Yhteislenkit. Meillä on älyttömän mukava yhteislenkkiporukka! Yhteislenkit tuovat mahtavaa vaihtelua yksinpuurtamiseen. On ihanaa joskus olla vain osa porukkaa, seurata muita ja juosta vetäjän ohjeiden mukaan. Jutella juoksemisesta ja treenaamisesta ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät minua.

Zante, fresh foam v3, New Balance – olen kuullut näistä paljon ja vain hyvää…. olisiko tässä seuraava luottokenkä? 

Åland. Olen käynyt Ahvenanmaalla parivuotiaana vanhempieni kanssa ja ala-asteella luokkaretkellä. Haluaisin vielä joskus käydä sielläkin juoksemassa.

Äiti, ihailuni kohde ja innoittajani. Äitini kuoli muutama päivä vajaa kolme vuotta sitten. Hänelle oli useita vuosia sitten asennettu molempiin polviin keinonivelet ja ne saatuaan hän liikkui päivittäin. Äitini on myös esikuvani siitä, millainen äiti haluaan omille lapsilleni olla.

Öljy. Sekä ruuassa että iholla, hyvät rasvat kunniaan.

Aakkoslistan kirjoittaminen oli ihmeen vaikeaa. Toisena päivänä ja toisessa fiiliksessä lista olisi voinut olla aivan toisenlainen.

Tekisi kovasti mieli laittaa aakkoslistan tekeminen haasteeksi muutamalle bloggaajalle… en halua kuitenkaan stressata ketään tällaisella haastella… mutta hei, jos kiinnostaa niin ottakaahan koppi ja alkakaa miettiä juoksun, muun treenin tai vaikkapa elämän aakkosia, haastavaa mutta koukuttavaa :)