Juoksuvuosi 2018 – tavoitteiden analysointia :)
Tein viime vuoden marraskuussa suunnitelmia seuraavalle, eli tälle vuodelle. Nyt on hyvä aika käydä suunnitelmien ja tavoitteiden kimppuun ja miettiä, että miten meni, noin niinku omasta mielestä… 😀
Kuva Anu Kovalainen, Anu Kovalainen Photography & Art
Ennen kaikkea muuta, tavoitteena oli pystyä juoksemaan terveenä ja nauttimaan juoksusta edelleenkin – tämän tavoitteen saavutin lähes täydellisesti. Kipuiluja, kremppoja ja jumeja oli jonkin verran, mutta ei mitään niin suurta, että juoksu olisi pitänyt laittaa tauolle. Tai ehkä jääräpäinen ajatus siitä, että sillä se lähtee millä on tullutkin, on pitänyt minut juoksun syrjässä kiinni koko vuoden. Flunssan takia olin juoksematta keväällä noin viikon ja marraskuussa noin viikon. Marraskuun flunssaa edelsi hienoinen ylivireystila ja siitäkin syystä jätin kerrankin viisaasti suunnitellun kisan (Joensuu Night Run 12 tuntia) väliin.
Yksi tavoite oli juosta kovempaa, kovempaa vauhtia, pidempiä matkoja – haaveilin juoksevani puolikkaan alle 1:40 ja maratonin noin 3:40 aikaan… Hah! Tämä tavoite ei toteutunut lähimainkaan. Tiesin jo etukäteen, että aikatavoitteet eivät välttämättä toteudu – en edes juossut puolikasta tänä vuonna. Toiveet olivat korkealla toukokuun Terwamaratonin suhteen, ei aivan yllämainitun huimat kuitenkaan, 3:45 aikaan olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kuitenkin perheessä tapahtunut sairastuminen vei juuri tuolloin valtavasti henkisiä ja jopa fyysisiä voimia stressin muodossa ja päätin jo lähdössä höllätä, lähteä neljän tunnin jänisten peesiin ja katsoa onko voimia ja vauhteja lopussa kiristää. Hieman oli, saavuin maaliin aikaan 3:58:30 ja paransin maratonaikaani 12 sekunttia. Kisarapsan kisasta voit lukea täältä. Pidempiä matkojakin juoksin, Vuokatti Trail Challengen 57 kilometrin polku-ultra on pisin kisajuoksuni tähän mennessä – kisarapsaa Vuokatista voit lukea täältä.
Vuoden ehdoton päätavoite oli polku-ultra lapsuuden maisemissa Pallaksella – NUTS Pallas-Hetta 55 kilometrin polku-ultra. Siitä seikkailusta voit lukea täältä enemmän. Vaikka itselleni asettamani aivan liian tiukka aikatavoite ei täyttynytkään, sain vihdoin ehjän ja kokonaisen ultrasuorituksen, siitä olen todella iloinen ja ylpeä.
Maalisuorafiilistelyä, kuva Onevision / Juha Saastamoinen
Suunnitelmissa oli huomattavan paljon enemmän kisoja, mitä tänä vuonna juoksin. Olen alkanut ajatella, että eihän tässä maailmassa ole niin kiire, kaikkea ei tarvitse saada nyt heti ja tässä. Kolme pidempää kisaa (maraton-/ultramatkat) vuoteen on tällaiselle harrastelijaurheiljalle aivan sopiva määrä. Lapset, joille ei ole juurikaan mahdollisuutta saada muita hoitajia kuin me vanhemmat ja myös ultrajuoksua harrastava mies, luovat realiteetit joilla tässä vaiheessa elämän ruuhkavuosia edetään.
Juoksukilometritavoitetta en tälle vuodelle edes asettanut. Vielä marraskuussa näytti, että kahden tuhannen kilometrin rajapyykki jää kauaksi, mutta joulukuun juoksujoulukalenteri-innostus on saanut kilometrejä kasautumaan aika lailla, vaikka en kalenteria kokonaisuudessa juossutkaan, nyt kahden tuhannen kilometrin saavuttaminen on enää vajaan kymmenen kilometrin päässä. Viimeiset kilometrit tälle vuodelle juoksentelen näissä mystisissä kaamoksen maisemissa <3
Kuinka sinun suunnitelmasi vuodelle 2018 toteutuivat?
-Maijaliisa
P.s. Suunnitelmiani vuodelle 2019 voit lukea täältä.
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla.
Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook, Instagram, Twitter, YouTube