26.4.2018 Maijaliisa

Kehon kuuntelua, jookos?

Kiireinen työpäivä, autolla ajoa, kohteesta toiseen ja palaverista toiseen, fyysisesti kevyttä mutta ammatillisesti haastavaa. Päivän aikana pohkeet alkaa jumittaa, edellisen päivän juoksijan hyppelyt tuntuvat sittenkin jaloissa, vaikka aamulla mitään tuntemuksia ei ollut. Kotiin pikaisesti syömään ja valmistautumaan tyttären konserttiin. Konsertista tulee kotiin väsyneitä ja nälkäisiä lapsia, iltapalaa pöytään ja itselle juoksuvaatteet niskaan. Mieskin tulee kotiin iltapalan aikana omilta menoiltaan. Melkein läpsystä vaihto ja lenkille.

Jo päivän aikana keho on kertonut omaa tarinaansa, pohkeet jumittaa, piriformisjumi ilmoittelee kaasujalassa, väsyttää. Mielessä käy jo päivällä, että en ole ollenkaan valmis illalla odottavaan tasavauhtiseen 30 minuutin treeniin, melkein ahdistaa. En kuitenkaan saa päähäni seuraavan päivän treenejä enkä osaa alkaa rukkailla juoksuja ja treenejä, ehkä liian kiireinen ja väsynyt siihenkin.

Lähden lenkille, kello ilmoittaa TV-kova ja napsautan mittarin käyntiin, 5 minuuttia lämmittelyä ja sitten vauhtiin. Eihän se tietenkään kulje, ei vauhti loppujen lopuksi tuntemuksiin nähden niin mahdottoman huono vedossa ole (5:10 min/km), mutta mieli ja keho huutaa aivan muuta. Askel ei rullaa, pohkeet jumittaa, askel ei nouse oikeassa jalassa, koska piriformis kirraa pakaraa ja koko juoksu tuntuu hajoavan.

Kotiin hipsii nöyrä nainen. Miksi ihmeessä en kuunnellut kehoani? Miksi pakotin itseni treeniin, josta ei ollut mitään hyötyä? Miksi en voi olla armollinen itselleni tässä asiassa? Miksi en vieläkään osaa muokata treeniä tuntemusteni mukaan?

Olen minä silti kehittynyt 🙂 Nyt ennen treeniä jo käy mielessä, että juoksua voisi muokata kehon tuntemusten mukaan. Ehkä hetken päästä tämäkin ajatus alkaa jopa muuttua käytännön toiminnaksi. Ennen en osannut aina edes yhdistää kehon uupumusta ja juoksun tahmeutta, nyt ymmärrän edes jälkikäteen, mistä johtui se, ettei juoksu kulkenut. Ymmärrän ettei kunto ole romahtamassa eikä minun tarvitse puskea treenejä entistä tiukempaan läpi jos edellinen juoksu on mennyt huonosti. Tajuan, että kehoa voi ja pitää kunnioittaa ja että minun on opittava kuuntelemaan kehoani, jos ja kun haluan treenata itsestäni paremman juoksijan.