Kevyesti ja kovaa viikolla 36
Istun junassa matkalla kotiin Kajaaniin. Viikonlopun olen viettänyt Oulussa äärimmäisen hyvässä seurassa ja aika on pääosin mennyt sosiaaliseen kanssakäymiseen, liikunta on saanut jäädä taka-alalle. Se ei juurikaan tässä vaiheessa haittaa, kasvattelen juoksuinnostusta ensi viikon varttimaratonille, joten nyt onkin aika ottaa hieman kevyemmin.
Maanantaina ohjelmassa oli kevyt puolen tunnin hölkkäily (36:26, 6.02 km, avg 128 bpm) ja tiistaina oli vuorossa kilometrin vedot (53:00, 10 km, avg 149 bpm). Vedoissa en seurannut vauhtia, vaan pyrin pitämään syketason suunnitellulla tasolla. Mukava yllätys oli se, että vauhti oli vedoissa selvästi alle kympin kisavauhtia (1.veto – 4:12 min/km, 2.veto – 4:01 min/km, 3.veto – 3:50 min/km, 4.veto – 3:41 min/km, 5.veto – 4:08 min/km, 6.veto – 4:00 min/km). Olin hieman itsekin yllättynyt, miten hyvin vauhti pysyi vedoissa, vaikka matkalla oli ylämäkiäkin. Lenkin jälkeen tein lyhyen lihaskuntoharjoittelun (20:15, avg 111 bpm).
Keskiviikkona vuorossa oli kevyt puolen tunnin hölkkä, jonka sykkeessä näkyi edellisen päivän intervallivedot, lenkki tuntui huomattavasti raskaammalta kuin samanlainen juoksu maanantaina kevyemmillä jaloilla (30:05, 5.26 km, avg 132 bpm).
Torstaina juoksin tunnin lenkin työpäivän jälkeen (1:00:06, 9.75 km, avg 133 bpm). Kummasti älyttömän rankka työviikko vain sulaa mielestä juostessa luonnossa ja elämä voittaa 💚. Lenkin jälkeen tein suunnitellun coretreenin (20:18, avg 104 bpm ).
Perjantaina starttasin kohti Oulua jo aamusella ja päivä menikin lepopäivänä urheilun kannalta, vaikka kävelyä kaupungilla ja vatsalihasten treenaamista naurun avulla tuli huimasti hyvässä seurassa. Lauantai-aamuna lähdin lenkille raikkaaseen aurinkoiseen syysaamuun. Alkuverkan (15:11, 2.23 km, avg 129 bpm) jälkeen aloin testata vitosen juoksukuntoa, tarkoituksena oli oikeastaan vetää vitonen tulevan varttimaratonin vauhtia, mutta minähän halusin kokeilla, miten kovaa saisin vitosen vedettyä. Edellisen illan riekkumisen ja vajaan yöunen vuoksi olosuhteet ennätysjuoksulle eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta sain kuitenkin aikaan uuden ennätyksen viiden kilometrin juoksussa (20:54, 5 km, avg 167 bpm). Ikäväkseni huomasin, etten oikein saanut pidettyä yllä haluttua vauhtia kuin kaksi kilometriä ja kahdella viimeisellä kilometrillä luulin pisteleväni aivan täysillä ja vauhtikin tuntui minusta kovalta, mutta kuitenkin vauhti vain alkoi hidastua loppua kohden. Askeltiheys pysyi koko matkan samana, mutta ponnistusvoima vain hiipui selvästi loppua kohden, vauhti oli siis kuitenkin alussa liian kova kuntoon nähden. Loppuverkan aikaan palauduin nopeasti anaerobisella tasolta ja kohta peruslenkkeily oli taas varsin leppoisaa (13:34, 2.15 km, avg 134 bpm). Kävimme aurinkoisen päivän aikana vielä hyvin leppoisalla kävelyllä (1:09:39, 6.5 km, avg 93 bpm).
Sunnuntaille oli merkitty palauttavaa lenkkeilyä, mutta tällä kertaa minun palauttava liikunta oli shoppailua ja kävelyä ympäriinsä kaupungissa. Kotiinkin saavun sen verran myöhään etten enää lähde päivän juoksulenkkiä suorittamaan. Välillä on aivan terveellistä painottaa sosiaalista vuorovaikutusta ja antaa piutpaut juoksuohjelmalle.
Viikkoon on kertynyt liikuntatunteja vain vajaa kuusi tuntia (5:49) ja kilometrejä kokonaisuudessaan 47.8, joista juoksua on ollut kuitenkin 40.5 kilometriä. Ensi viikon treenit tähtäävät sitten lauantaina juostavaan varttamaratoniin. Yritän juosta maratonin aloituksen alta pois ja päästä kannustamaan miestäni ja montaa muuta juoksuystävää, jotka juoksevat maratonia Finlandia Maratonilla Jyväskylässä – teille kaikille lennokasta viimeistelyviikkoa ja hurjat tsempit maratonille, se olen minä, joka hurraa hulluna reitin varrella 😄.
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.