Kevyt viikko ja lupa sairastua – viikko 49

Kerroin aikaisemmin, kuinka minua jo etukäteen ahdistaa tämä meneillään oleva viikko, juoksuohjelman kevyt viikko. Juoksuharjoituksia olisi ollut vain kaksi, toinen niistä matalilla sykkeillä, eli kävellen. No kuinkas sitten kävikään? Tällä viikolla on tullut vain yksi virallinen treenimerkintä, koska flunssa! Ilmeisesti annoin itselleni luvan sairastua, tällä viikolla se oli aikataulullisesti helpoin hoitaa ja naps, sieltähän se tuli kuin manulle illallinen… 

Maanatain ja tiistain otin levon kannalta, pientä hyötyliikuntaa lukuunottamatta, joka näin talvisin näillä leveysasteilla luonnistuu kuin itsestään kolauksella. Maanantaille siis kolausta ja muita pihaleikkejä aikaan 41:28, keskisykkeellä 104 bpm.

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, satavuotiaan Suomen kunniaksi kävin hölkkä-kävelyllä (1:00:17, 7.01 km, avg 128 bpm) kiertelemässä Kajaanin muistomerkkejä ja juhlapaikkoja. Matkan varrelle osuivat näpsäkästi niin veteraanimuistomerkki, sankarivainajien haudat, hyvästijättö – muistomerkki Isänmaan puolesta talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939-1944 kaatuneiden sankarivainajien muistolle, kuin linnanraunioiden kynttilävalaistus ja joutsenet, jotka olivat saapuneet joelle juhlistamaan suurta päivää. Illalla olo alkoi tuntua hieman huteralta, mutta torstaina olin sitten jo kunnolla flunssassa.

Perjantai meni tyttöjen kenraaliharjoituksissa ravatessa. Illalla saimme nauttia aivan upeasta balettielämyksestä. Miten valtavan paljon tuosta esityksestä nautinkaan kaiken tämän syksyn vastoinkäymisten jälkeen <3 Edelleenkään emme ole selvillä vesillä, mutta vaikka esikoinen joutui olemaan pitkään pois treeneistä, näytös meni loistavasti ja hän säteili lavalla. Sanoinkin hänelle, että hän on todella valovoimainen esiintyjä, sitä hän todellakin on! Oma flunssainen olo oli aika surkea, mutta tämän riemun keskellä sitä ei juuri ehtinyt murehtia.

Lauantaina sain luvan nukkua niin pitkään kuin pystyn ja kömmin ylös vasta 10.30! Lauantai meni edelleen balettitouhissa, iltaa kohden vointi alkoi tuntua jo paremmalta. 

Sunnuntaina lähdimme yhdessä hiihtoretkelle. Tytöille hiihtäminen tuntuu olevan aika haastavaa, mutta jantteri on kuin syntynyt sukset jalassa. Ei hänestäkään hiihtäjää taida tulla, vauhti ei häntä niinkään kiinnosta, mutta metsissä samoilusta ja itsekseen hiihtelystä hän vaikuttaa nauttivan oikein todella. On muuten aika jännää, miten nuo balleriinat eivät meinaa pysyä pystyssä suksilla ollenkaan mutta poika, jonka pystyssä pysyminen tasamaalla on toisinaan haastavaa, menee suksilla kuin tyhjää vaan :). Minäkin pääsin hiihtämään pienen lenkin ja voi miten ihanalta hiihtäminen tuntuikaan. Flunssa näyttää taittuneen yllättävän nopeasti, josko tämä kohtuullisen täydellinen lepo olisi ollutkin vain hyväksi. 

Kevyestä viikosta tuli siis todellisen kevyt; kokonaisuudessaan 11.5 kilometriä liikuntaa ja siihen käytetty aikaa kaksi tuntia. Ei paljon naurata, mutta tästä noustaan, taas entistä innokkaampana :) Tälle illalle vielä vähän kehonhuoltoa ja katse kohti tulevaa viikkoa. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja viikon alkua! 

Seuraathan blogini sometilejä :)

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen