Kipua ja muutoksia viikolla 12

Tähän asti olen toteuttanut Jalanjälki juoksuvalmennuksen juoksuohjelmaa pilkuntarkasti. Nyt tuli vastaan kuitenkin se viikko, jolloin ohjelman toteuttaminen ei enää onnistunutkaan. Useimmiten näin käy jossakin vaiheessa kautta, tulee vaikkapa flunssa, jolloin ohjelma jää tauolle tai elämäntilanne vaatii muutoksia treeneihin, myös jokin vamma saattaa estää juoksemisen tai treenaamisen kokonaan. Kaikista näistä minulla on kokemusta, pisin juoksutauko tuli ensimmäisen NUTS karhunkierroksen 55 kilometrin polku-ultran jälkeen, jolloin sain vaivakseni juoksijan polven. Sitä parantelin noin kuukauden parhaimpaan juoksuaikaan. Tuntui todella pitkältä ajalta ja pyöräily tuli tutuksi. Toisaalta juoksijan polvi voi estää juoksun paljon pidemmänkin aikaa, joten tuostakin vaivasta pääsin eroon lopulta yllättävän nopeasti.

Jostain syystä sykesensorikin on temppuilut tämän viikon juoksulenkeillä aivan urakalla ja kellosta loppui akku kesken pitkän pyörälenkin. Tässä lisäsyitä siihen, ettei viikko mennyt aivan putkeen monessakaan suhteessa. Nämä ovat pieniä syitä kuitenkin, lähinnä ärsytyksen aiheita 😜.

Maanantaina ohjelmassa oli pk2-juoksua, jossa lenkin loppupuolella oli kymmenen 20 sekunnin vetoa kävelypalautuksin (1:18:37, 11.71 km). Mittarin mukaan lenkin keskisyke 125 lyöntiä minuutissa, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Vedoissa syke lähti jopa laskuun, joten aika vaikea uskoa, että sensori olisi toiminut oikein. Lenkin aikana vasemman jalan pohje alkoi yllätteän kipeytyä, mietin olisiko se ärtynyt edellisen päivän lihaskuntotreenistä.

Tiistain suunnitelmissa oli mäkinen vauhtikestävyysuoksu. Pyrin juoksemaan kohtuullisen mäkisessä maastossa, mutta kun juoksin tiellä, ei mäkiä aivan vallattoman paljon reitille kuitenkaan tullut (nousumetrejä kertyi vain 90 metriä), toisaalta myös pohjekipu vaivasti edelleen, joten reittivalinta oli ehkä parempi näin (1:20:28, 11.97 km). Kun kyseessä oli vk-juoksu keskisykkeeksi ilmestynyt  126 lyöntiä minuutissa ei voinut mitenkään pitää pakkaansa. Syke vaihteli hypäten yhtäkkiä maksimiin peruskestävyysssykkeistä. Kun yleensä juoksen sykeohjatusti, juoksusta tuli aika tempoilevaa, vaikka en syketietoa uskonutkaan. Olisi vain pitänyt laittaa vauhti näkyville kelloon ja juosta tiettyä vauhtia, jonka tiedän jo olevan vauhtikestävyysalueella. Toisaalta vasemman jalan pohje alkoi juoksun aikana vaivata sen verran paljon, että keskittyminen meni pitkälti jalkaterän asennon miettimiseen ja miten sen tuon maahan, jotta saisin hillittyä hieman kipua.

Pohjekivun vuoksi olikin hyvä, että seuraavina päiväni ei ollut suunnitelmissa juoksua. Keskiviikkona piha vaati kolailua, lämpö oli sulattanut lunta sohjoksi ja loskaksi, joten  työntelin hetken aikaa raskasta ja vetistä loskalunta  pihatieltä (16:23, avg 108 bpm). Päivän varsinaisena harjoituksena oli liikkuvuustreeni, jonka aikana yritin hieman enemmän availla pohkeita ja varsinkin tuota vasemman jalan kiukutteleva pohjetta (15:26, avg 90 bpm). Torstaina tulin jo päivän aikana siihen tulokseen, että jos yön aikana ei tapahdu ihmettä, on turha kuvitella juoksevansa poluilla kuutta tuntia perjantaina. Otin yhteyttä valmentajaan ja yhdessä päädyttiin siihen tulokseen, että kisojen kannalta ei ole nyt merkityksellistä juosta tuota pitkää juoksua tai sillä voin jopa aiheuttaa suurempaa riskiä koko kesän kisoille, joten päädyin korvaavaan treeniin pyöräillen. Piti taas vähän kolailla loskaa (19:13, avg 109 bpm) ja päivän treeninä tein lihaskuntoharjoittelun, jossa keskityin enemmän keskivartaloon ja pyrin  välttämään pohkeen rasitusta (35:20, avg 105 bpm). Siinä vaiheessa, kun innostuin pyörälenkistä,  en muistanut, että pyörässäni, lähes vuosikymmeniä palvellesessa Tunturin maastopyörässä saattaa olla vikaa vaihteissa. En ole pyöräillyt pyörällä koko talvena… Torstai-iltana sitten suihkuttelin  ketjuihin jotakin miehen suosittelemaa ainetta ja toivon, että seuraavana päivänä vaihteet toimivat.

Perjantaina aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja lähdin aika innoissani kokeilemaan pyöräilyä. Yllättäen aine, jota suihkin ketjuihin, sai vaihteet toimimaan moitteettomasti koko lenkin ajan. Maastopyörässäni on klossipolkimet, mutta siitä huolimatta polkeminen on aika raskasta suhteessa vaikkapa maantiepyörään. Lähdin polkemaan noin neljän-viiden tunnin pyörälenkkiä, vaikka en aivan varma reitistä ollutkaan. Loppujen lopuksi kiersin Nuasjärven ja kävin keikan kohti Nurmestakin. Kesken matkan kellosta loppui akku, joten aivan tarkkoja speksejä en matkasta saanut. Laskujeni mukaan matkaa kertyi vähän yli 92 kilometriä ajassa pari minuuttia vaille viiteen tuntiin. Keskisyke ensimmäisen 70 kilometrin aikana oli 135 bpm. Mukana matkalla oli juoksurepussa kaksi litraa  Tailwindiä, josta sain tarvittavan määrän energiaa noin neljän tunnin ajaksi, sen jälkeen energiat ja samalla vauhtikin lähti laskuun. Käytän nykyisin kaikissa pitkissä suorituksissa lähes poikkeuksetta energiana Tailwindin tuotteita, joista saa juoden kaiken tarvittavan energian. Nyt kun matka venyi ja neste loppui kesken, olisi ollut hyvä olla vaikkapa energiakarkkeja repussa hätävarana. Kuitenkin olen aika tyytyväinen vuoden ensimmäiseen pyörälenkkiin – kestävyyttä tuntuu riittävän.

Lauantai oli viikon lepopäivä ja siihen mahtui kaikkea mukavaa yhteistä touhuilua perheen kanssa. Pohje tuntui levossa hyvältä ja lauantaina kipua ei oikeastaan enää tuntunut ollenkaan, joten ajattelin sunnuntain kevyen lenkin onnistuvan jo hyvin. Voi kuinka väärässä olinkaan! Lähdin lenkille hyvin kevyillä asfalttikengillä, oli ihanaa päästä lähes sulille teille kokeilemaan juoksua kesätamineissa. Heti alusta alkaen pohje tuntui jotenkin tönköltä, mutta ei kipeältä. Ajattelin, että pohje voisi vetreytyä lenkin aikana. Noin puolen tunnin juoksun jälkeen kokeilin jalkaterän asentoja, ajattelin, että painetta pohkeessa voisi hillitä muuttamalla jalkaterän asentoa. Kun jalka tuli tavallisessa juoksuasennossani, lähes päkiävoittoisesti maahan, vasempaan pohkeeseen, keskelle pohjetta (olisiko kyseessä akillesjänteen yläpään kiinnityskohta) iski kipu kuin veitsellä leikaten. Muutaman askeleen kipu tuntui viiltävänä, mutta jalkaterän asentoa muuttaessa kipu muuttui jomottavaksi. Kävelin kotiin ja vaihdoin vaimennetummat kengät jalkaan. Ajattelin, että jatkan lenkin kävellen, mutta kun sain vaimennetut kengät jalkaan juoksukin onnistui kohtuullisesti, joten loppulenkistä tuli juoksukävelyä. Sain suunniteluun lenkin tehtyä (1:02:28, 8.14 km, avg 122 bpm), mutta lenkin jälkeen iski aivan lohduton epätoivo jalan tilanteen vuoksi. Selvästikään kaikki ei ole kunnossa vasemman jalan pohkeessa, joten asialle pitää tehdä jotain. Juoksut taitaa hetkellisesti olla tauolla, ainkaan tulevana viikkona ei tarvitse kauheasti miettiä juoksuja tuolla jalalla… Heti huomanna soitan ajan fysioterapeutille ja käynnistä ehkä saan jotakin viisautta elämään tai sitten en… Suututtaa, itkettää, ärsyttää ja kaikkea. Kroppa on toiminut tähän asti upeasti, harjoitukset ovat osuneet ja uponneet, kunto on kasvanut ja palautuminen on vauhdittunut.

Joka tapauksessa tämä viikko on nyt taputeltu pakettiin liikunnan osalta, yhteensä aikaa liikkumiseen käytin 10 tuntia 37 minuuttia, kokonaisuudessaan kilometrejä kertyi 126.1, joista juoksua kuitenkin vain 31.3 kilometriä. Nyt tuntuu siltä, että vajoan sohvan nurkkaan seuraavaksi viikoksi itsesäälin syövereihin, mutta tiedän, että kun en pääse juoksemaan,todellisuudessa minut löytää tuon samaisen pyörän päältä sotkemasta ja huomenna… Periksi ei anneta ja voihan sitä muutakin tehdä kuin juosta, paitsi että sitä haluaisin tehdä enkä mitään muuta.

Onko teillä jollakin ollut vastaavaa pohjekipua? Löytyikö syytä kipuiluun ja kuinka kauan oireilu kesti? Tuleeko tästä jalasta vielä juoksujalka?

Turhautunein ja kärsimättömin miettein tulevaan viikkon, toivotan meille kaikille aurinkoisia päiviä,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä  sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *