Kisan jälkeinen blues – viikolla 29

Ison kisan, suuren saavutuksen ja rankan fyysisen suorituksen jälkeen on tärkeä antaa kehon ja mielen palautua. Oma prosessinsa on fyysinen palautuminen, sitä pystyy joiltakin osin mittaamaan (esim. Polarin ortostaattinen testi) ja lihasten toiminnan palautumisen myös huomaa lenkkien yhteydessä. Tämän viikon treenit ovat olleet palauttavia ja keveitä (maanantaina kävelyä Lommoltunturille 1:37, avg 104 bpm, tiistaina venyttelyä, torstaina pyöräilyä 1:43, avg 125 bpm, perjantaina juoksukävelyä 40:49, 5.24 km, avg 126 bpm  ja loppuviikosta pihatöitä – yhteensä liikuntaa reilu kuusi tuntia).

Mielen ja pääkopan palautuminen onkin sitten eri asia. Yritin Googlettaa urheiluruorituksen jälkeistä ”masennusta”, mutta mitään siihen sopivaa linkkiä ei löytänyt. Ehkä hakusana oli väärä. Kuitenkin suurin osa rankan urheilusuorituksen tehneistä ihmisistä tunnistaa kisasuorituksen jälkeisellä viikolla laskevan mielialan. Aina tuo mielialan laskeminen ei edes liity huonosti menneeseen suoritukseen, mieliala voi laskea, vaikka kisa olisikin mennyt hyvin.

Minullakin siis iski taas se kisan jälkeinen matalamieli. Itsellä tähän liittyy tällä kertaa vahvasti pettymys omaan suoritukseen – se, ettei kisa sitten loppujen lopuksi mennytkään niin hyvin kuin olisin halunnut. Maaliin saapuessa olin tietysti tyytyväinen, että pääsin ehjänä maaliin ja suoritus oli takana.Todellisuudessa tulos oli varmastikin senhetkinen kunnon mukainen ja objektiivisesti ajatellen, suoritus oli hyvä. Silti tuntuu, ettei kisa mennytkään niin hyvin, että olen aivan umpisurkea ja olisi pitänyt yrittää enemmän jossakin mäessä ja olisin kuitenkin jaksanut ehkä himpun verran kovempaa jos olisin kaikkeni antanut.

Tämän viikon fiilis on siis ollut bluesvoittoinen, mutta loppuviikkoa kohden mieliala on alkanut kohota – tulee uusia kisoja, toivoa on, niin kauan kun on kuntoa 😀. Toisaalta yhden kisan lievä epäonnistuminen, jää helposti paljon suurempien elämän asioiden alla varsin merkityksettömäksi. Kun kuulee nuoren perheenisän kuolemasta ja näkee oman veljen sairauden musertavuuden, omat pienet epäonnistumiset ovat vain hiekkamuruja. Lopulta mielen valtaa suuri kiitollisuus siitä, että elän, hengitän ja voin liikkua terveenä, siitä että rakkaani ovat lähelläni ja siitä, että elämä on täynnä kiitoksen aiheita ❤️

Kiitollisuudella uuteen viikkoon ❤️

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *