Kohti ylimenokautta
Tämän viikon treenit ovat menneet taas pääosin liian korkeilla sykkeillä suhteessa juoksun vauhtiin ja rasituksen tuntemukseen. Olisikohan flunssa tuloillaan vai kuitenkin vieläkin palautuminen kesken syyskuiselta maratonilta? Niin tai näin, nyt tuntuu siltä, että olisi todellakin aihetta pitää selkeä ylimenokausi juoksusta ja antaa keholle rauhassa aikaa palautua ja valmistautua uuteen harjoituskauteen.
Jukka Viljanen käsittelee blogissaan ylimenokautta ja kehottaa ylimenokaudella uskaltautumaan ottamaan rennosti tai aivan jopa laiskottelemaan. Jani Lakanen puolestaan kirjoittaa kestävyysurheilu.fi -artikkelissaan, että ”urheilijan on levättävä yhtä täysillä kuin hän treenaa, mikäli hän haluaa saada parhaan hyödyn harjoittelustaan”.
Samaisessa artikkelissa Jani Lakanen toteaa, että usein me kestävyysurheilun harrastajat rakastamme fyysistä rasitusta ja pitkiä suorituksia ja silloin lepääminen on huomattavasti vaativampaa mielelle kuin kova rääkki. Itse kuulun juuri tähän ryhmään – rakastan juoksua, rasitusta ja endorfiinejä, haluan harrastaa nimenomaan juoksua, en mitään muita korvaavia lajeja tai varsinkaan olla tekemättä mitään.
Ylimenokauden tulisi olla irtautumista urheilusta, siitä tavoitteellisesta urheilusta. Ylimenokauden aikana suositellaan tietenkin terveellistä elämää ja kevyttä liikuntaa. Koen erityisesti kehoni tarvitsevan tällä hetkellä tätä ylimenokautta, oli kyse sitten alipalautumisesta tai jostakin muusta. Niinpä olen nyt päättänyt, että tulevat kaksi viikkoa ovat minun kalenterissani ylimenokautta, minun kohdalla se tarkoittaa sitä, että kaikki rasittava urheilu (siis ainakin juokseminen) on kielletty seuraavien kahden viikon ajan. Muutenkin pyrin liikkumaan selvästi vähemmän ja suuntaamaan ajatuksia muuhun kuin urheiluun. Tavalliseen terveelliseen elämään liittyvät kevyet liikunnat, kävely ystävän kanssa tai pyöräily kauppaan saavat olla ylimenokauden liikuntaa ja niihinkin pyrin suhtautumaan lempeydellä. Minun kohdalla tällainen ylimenokausi on valtavan suuri ponnistus mielelle ja olen jopa hieman ylpeä itsestäni, kun lähden tällaiseen hurjaan yritykseen 😀.
Seuraavien kahden viikon aikana en siis kirjoita blogiin viikkokatsausta treeneistäni, jospa saisin jotakin muuta mukavaa aihetta kirjoitettavaksi, ehkä sellaiseen jäisi aikaakin enemmän, katsotaan 🙂.
Ihanaa alkavaa viikkoa toivotellen, Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.