Kympin bileet 🥳 viikolla 47
Tämä oli vihdoin se viikko, kun juoksin ikuisuuksiin kymmenen kilometrin lenkin! Itse lenkin juokseminen olisi varmasti onnistunut aikaisemminkin, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että myös palautuminen lenkistä voisi onnistua kohtuullisen vaivattomasti ja että nilkan oirehdinta on sen verran hyvin laantunut lihaskuntoharjoittelun myötä, että juoksusta ei ehkä olisi haittaa edelleen toipumiselle.
Maanantaina kävelin salille (18:23,1.7 km), jatkoin peruskuntotreeniä crossarilla (30:10) ja salitreeninä (1:08:16) oli vuorossa niin sanottu kyykkypäivä, kun pääasiallisen treenin tein jalkaprässillä ja höystin harjoitusta lantionnostolla, pohjelaitteella ja koko kropan liikkeillä. Salilta hipsuttelin rauhallisesti kotiin loppuverkkana (19:15, 1.48 km). Tiistain setti oli kohtuullisen samanlainen ympäröivien treenien osalta, edelleen kävelin salille ja salilta kotiin, tykkään näistä kävelyistä, kun saan samalla lyhyen ulkoilma-annostuksen, vaikken pääse nyt niin pitkiä lenkkejä tekemään ulkona. Salilla lämppänä oli edelleen parikymmentä minuttia crosstrainerilla ja varsinaisena treeninä oli puolestaan vuorossa kuntopiiri viiden liikkeen voimin, joissa mukana oli myös painot – Tämä viiden liikeen sarja tehtiin viiteen kertaan niin, että lepotauko (n.3 min) oli aina koko viiden liikkeen sarjan jälkeen. Kuntopiirin jälkeen tein vielä vatsat ja näin kokonaistreenin pituudeksi salilla tuli 1:26:28.
Keskiviikkona autoilin laulutreeneihin ja sieltä salille, jossa ”kevelyä”crossarilla alkuun (20:10) ja loppuun (18:16) ja välissä huhkin voimaharjoitteluna yläkropan treeniä (45:11). Keskiviikon treeni oli viikon kevein treeni, kun laulutuntikin vei osansa voimista. Välillä tuntuu, että laulutreeni itsessään on jo yksi kokonainen ”salitreeni”.
Torstaina salilla tein puolen tunnin crossarin (30:01) ja salitreeniohjelmassa oli mave-päivä ja sitähän minä yritin… Minusta maastaveto on kyllä aivan peestä, sekä kirjaimellisesti että henkisesti. Jotenkin tuo maastavetotaiteilu on aivan mahdotonta, olen tehnyt sitä sumona ja tavallisena, enkä saa tietyn painon jälkeen lisättyä painoja, en sitten millään. Jalat nostaisi, mutta kädet eivät pidä tankoa ja jos laitan käsiin oteremmit, puristavat ne ranteen kohdalta niin, että kämmenselkiin tulee heti hurja määrä verenpurkaumia. Erityisesti minua siis ärsyttää se, etten kykene saamaan kehitystä aikaan noissa painoissa. Itse maastavetotekniikka on kohtuudella hallussa, toki siinäkin varmasti parantamisen varaa varmasti on. Mietin kovasti, miten tämän maastavedon hyödyn saisi jollakin toisella, helpommalla liikkeellä. No tuon mave-kiukuttelun jälkeen treeni alkoi sujua paremmin ja mielikin vähän koheni, kun muu treeni onnistui aivan mukavasti (1:18:47). Loppuverkkana pikkusen pyöräilin illan päätteeksi (8:42).
Perjantaina kyyditsin lasta treeneihin ja siinä välissä ehdin hyvin käydä tekemässä oman treenin, jossa lämmittelynä crossaria (30:02) ja salitreeninä pääosin keskivaratalotreeniä ja jopa hyppelyä narulla ja boxille (1:00:08). En ole näitä hyppyjäkään tehnyt todella pitkään aikaan ja ne tuntuivat oikein mukavilta, joten seuraavan päivän lenkkisuunnitelma alkoi tuntua aivan mahdolliselta. Loppuun mukaan vielä crossaria (23:27) ja vauhdilla kurvaten hakemaan treeninsä päättänyttä lasta kotiin.
Lauantaina oli sitten vuorossa koko viikon jännittävin ja oikeastaan jo useamman kuukauden odotettu treeni, kunnon juoksutreeni! Lähteminen tuntui todella vaikealta ja se kestikin pitkään, kun kehittelin kaikkea muuta tekemistä… Lopulta olin valmis lähtemään ja olin kehittänyt suunnitelman, jossa pidin lenkin juoksukävelynä, rytmillä – kävelyä kaksi minuuttia ja juoksua kahdeksan minuuttia. Tällä taktiikalla kymmenen kilometrin juoksu onnistui aivan hämmästyttävän hyvin, mutta toki hitaasti (1:14:42). Nilkassa oli pieniä tuntemuksia, mutta kokonaisuudessaan jaloissa oli vaikka minkälaisia tuntemuksia, joten mitenkään erityisesti nilkan tuntemukset eivät olleet estämässä juoksua millään tavalla. Olin aivan todella iloinen, että juoksu onnistui näinkin hyvin!!!
Sunnuntai-aamu kertoi sen, mitä jo lauantaina aavistelin, juoksu on todella rasittavaa ja kuluttavaa liikuntaa, sunnuntaina heräsin lähes joka paikkaa kolottaen. Ei onneksi niinkään nilkkaa (jossa oli aivan pientä tuntumaa, mutta ei jäykkyyttä), vaan enemmänkin koko kroppa oli rasittunut aivan eri tavalla juoksusta, kuin mistään salitreenistä. Myös alaselässä tuntui selkeää rasitusta, joten päivän salitreenissä jätin tekemättä kaikki alaselkää rasittavat liikkeet. Juoksentelin salille (15:22, 2.3 km), salilla tein puolen tunnin treenin crossarilla (30:04) ja salitreeni oli pääosin yläkropan treeniä (1:00:25), jonka jälkeen kävelin kotiin ihanassa auringonpaisteessa (19:38, 1.68 km).
Viikko oli siis ihanan huikea sen osalta, että alan vähitellen siirtyä myös juoksun pariin tuolta ”hikisen” salin uumenista. Olen ehtinyt kuitenkin jäädä vähän koukkuun saleilun adrenaliiniin ja kehittymisen huumaan, joten toivon todella, että saan pidettyä tuon salitreenin vahvasti mukana harjoittelussa ainakin tuonne helmikuun loppuun asti ja siitäkin eteenpäin toivottavasti ainakin kaksi kertaa viikossa. Toivon ehkä liikoja itsestäni, mutta onhan se hyvä tehdä hienoja suunnitelmia, joista voi sitten aivan hiljaisesti livetä. Tämän viikon kokonaistreeniaika oli himpun reilu kolmetoista tuntia ja matkaa kertyi 21.4, joista juoksua oli huikaisevat 12.3 kilometriä! En uskalla luvata, että ensi viikolla juoksisin enemmän, haluan nyt ottaa rauhallisesti juoksun suhteen enkä aseta itselleni mitään erityisiä paineita lisätä juoksua joka viikko tiettyä määrää, vaan kuulostelen tuntemuksia ja pyrin pitämään juoskun enemmänkin sivulajina vielä tuonne helmikuulle. Katsotaanpa miten homma etenee ja suunnitelmat murenee…
Joka tapauksessa tällä viikolla kympin bileet, jee!!!
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
