Mä vaan juoksen
Juoksen – juoksu on terapeuttini ja kuuntelijani, pääni tyhjentäjä, mieleni ja sieluni voimauttaja.
Silti tällä hetkellä tuntuu olevan tosi vaikea kirjoittaa juoksemisesta… Perheemme on joutunut ja joutuu edelleen niin koville lapsen sairauden vuoksi, että kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä, liian raskaalta. Blogini aihe on juokseminen, siihen liittyvä treenaaminen ja elämä. Juoksu ja juokseminen on edelleenkin äärimmäisen tärkeä henkireikä elämän haasteiden ja murheiden keskellä, kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut, mutta nyt juoksusta kirjoittaminen ja aiheiden kehittely juoksun ympärille tuntuu aika ylivoimaiselta. Ajatukset pyörivät aivan muissa haasteissa kuin juoksemisessa tai kilpailuissa, treeneissä, juoksukunnon kasvattamisessa jne.
En todellakaan ole lopettamassa blogiani, jatkan viikkotreenien julkaisua ja kirjoittelen toki voimien ja mahdollisuuksien mukaan kaikesta mahdollisesta juoksemisen ympäriltä, kaikesta jonka koen mielekkääksi ja johon kykenen näillä voimilla. Luulen tai oikeastaan tiedän, että postaustiheys tulee harvenemaan tulevina viikkoina.
Halusin kertoa tilanteestamme myös blogissani ettei vaikuta siltä, että blogini alkaa vain hiipua ja vaipua vähitellen unholaan. En ole hiipumassa enkä unohtamassa blogiani, mutta elämän kokonaiskuormitus on tällä hetkellä niin kova ja ajatukset muualla, että se väistämättä näkyy blogiaktiivisuudessani. Ehkäpä te sen kestätte 😀
Ihanaa syksyä, näkyillään ja kuuluillaan, enemmän tai vähemmän <3
Ja hei, Mikael Gabrielia sanoin vielä lohdutukseksi meille kaikille:
”Tee niinkun mä, pidä sun läheiset lähellä. Niin sit sun maailman ympäri on lyhyempi kävellä”
– Maijaliisa
Seuraa: blogit.fi, bloglovin’, Facebook, Instagram