Maija vastailee – vol. 1
Sain hetki sitten muutaman kysymyksen koskien valmistautumista maratonille ja ultrille. Laitetaanpa heti faktat pöytään – olen juossut kolme maratonia, joista kaksi maantiemaratonia ja yksi polkujuoksu – Vaarojen maraton Kolilla. Polku-ultria olen juossut myös kolme, NUTS Karhunkierroksen (53km), NUTS Pallas-Hetan (55km) ja Vuokatti Trail Challengen (57km). En siis todellakaan ole mikään kokenut maratoonari tai ultraaja.
Vastaan kysymyksiin pääosin omasta kokemuksestani, joka ei ole kovin kummoinen. Laajennan siis hieman vastauksiani yleiseen tietoon ja siihen, mitä olen kokeneemmilta kuullut. Toivoin kysymyksiä aiheista, joista ei välttämättä viitsi kysyä muilta julkisesti tai omalla nimelläään… Eivät alla olevat kysymykset toki ole mitenkään tabuja maratonpiireissä, joten välttämättä mitään suuria yllätyksiä ei ole luvassa 😀
Siispä kysymyksiin:
1. Mistä tietää, mikä on itselle sopiva maratonvauhti kellosta/sykkeestä vai omista fiiliksistä, mistä sen päättelet?
– Haastava kysymys, ei välttämättä mistään. Maraton on pitkä matka ja vaikka alussa lähtisi täysin optimaalista vauhtia kuntoonsa nähden, voi matkalla tulla muita muuttujia (esim. mahavaivat, loukkaantuminen, imeytymisongelmat jne.). Itse kuitenkin suunnittelen maratonvauhdin treenien perusteella ja joskus jopa unelmien perusteella. Saatan treenata tiettyä aikatavoitetta varten, kokeilla lenkeillä suunniteltua maratonvauhtia ja sitten lähteä hiukan riskillä kokeilemaan maratonille, pystynkö pitämään yllä itselle suunnittelemaani vauhtia. Jos lähdet hakemaan ennätystä ja aiot juosta hieman liian kovaa vauhtia omaan kuntoonsi nähden, kannattaa ehdottomasti käytää hyödyksi jäniksiä. Isoimmissa tapahtumissa jäniksiä on maratonilla vähintääkin 15 minuutin välein.
2. Mitä kannattaa syödä edellispäivänä ja itse maratonpäivänä?
– Jos olet tankannut maratonia varten (hiilihydraatteja), maratonia edeltävänä päivänä on hyvä palata normaaliin ruokaan ja ruokailurytmiin. Nesteytyksestä on edelleen tärkeä pitää huoli, mutta tankkaus on hyvä lopettaa aikaisemmin. Maratonaamuna suosittelen syömäään itselle sopivaa ja helposti sulavaa ravintoa. Minä pyrin syömään maratonaamuna puuroa (jota itseasiassa syön hyvin harvoin) ja ruisleipää tavallisin päällystein. Nestettä juon jonkin verran enemmän. Tuntia ennen maratonia juon litran verran vettä ja syön banaanin, sen jälkeen en syö enää mitään.
Kysymyksiä kengistä ja vaatetuksesta:
3. Kuinka käytetyt lenkkareiden on oltava, jotta ne voi pukea maratonille? Vieläkö maaliskuussa voi ostaa uudet tossut, jos toukokuussa on maraton?
– Lenkkarit on hyvä niin sanotusti ajaa sisään ennen maratonia. Itse olen juossut maratonin kengillä, joilla olen juossut sitä ennen vain muutaman lenkin, koska jo lyhyen testin jälkeen tiesin, että kenkä sopii minulle. Jos kengät tuntuvat hyviltä esimerkiksi maratontestilenkillä, toimivat ne hyvin todennäköisesti myös maratonilla. Varmasti siis maaliskuussa ostetut kengät käyvät hyvin toukokuussa maratonille. Liian kuluneilla/käytetyillä kengillä ei myöskään ole hyvä lähteä juoksemaan maratonia, sillä kengän vaimennus on voinut heikentyä. Suosittelisin juoksemaan maratonin vain kohtuullisen vähän käytetyillä mutta hyviksi havaituilla kengillä. Ota tästäkin sitten selvää… 😆
4. Pitääkö paikkansa, että kengän on oltava 0,5 numeroa normaalia suurempi?
– Juoksukenkien on oltava tilavammat kuin tavallisten kenkien. Maratonilla ja erityisesti ultrilla jalat turpoavat ja kengässä tulee olla tilaa myös turvonneelle jalalle. Useat asiantuntijat sanovat, että jos varpaankynnet tummuvat maratonilla, kenkä on ollut liian pieni. Tosin varpaankynnet voivat tummua myös isommissa kengissä, jos jalka pääsee liikkumaan kengässä ja hakkautumaan kengänkärkeen. Juoksukenkien kokomerkintä vaihtelee usein ja sama koko toisessa kengässä voi olla toisessa kengässä huomattavasti pienempi, siksi itse valitsen kengät niin, että pituudessa on vapaata tilaa noin 1,5 – 2 senttiä sovitusvaiheessa.
5. Hankaavatko alusvaatteet? Entä jos niin käy, miten siitä selviää?
– Minulla eivät hankaa maratonilla, toisilla hankaavat. Alusvaatteiksi on hyvä valita samattomat vaihtoehdot. Jotkut käyttävät talkkia estämään hankaamista, toiset rasvaavat hankautuvat kohdat hyväksi havaitsemallaan rasvalla/rakonestovoiteella, toiset teippaavat hankautuvat kohdat. Ultrilla rinstikat ovat hanganneet repun alla ja trikoiden nauha on hangannut navan verille… Matkan aikana en ole edes huomannut noita hankautumisia, mutta juoksun jälkeen suihkussa ne ovat yllyttäneet minut aika kivuliaasti. En silti varaudu hankaantumisiin millään tavalla etukäteen. Itse en siis edes huomaa juoksun aikana hankautumista, keskittyminen ja adrenaliini ohjaavat näköjään ajatukseni aivan muihin asioihin.
Kysymyksiä Mahavaivoista ja eritteistä:
6. Miten estää löparens magen maratonilla? Mistä tietää, sopiiko tapahtumassa jaettava urheilujuoma itselle?
– Hmm… tästäkään en tiedä juuri mitään. Minulla ei ole ollut kisoissa suurempia vatsavaivoja, mitä nyt suunniteltu energia ei ole kovin hyvin maistunut, geelit ovat alkaneet tökkiä ja olen kärsinyt energiavajeesta, mutta vatsa ei ole varsinaisesti reistaillut. Ultrilla otan reppuun vaihtoehtoisia energialähteitä, jos jokin syömisistä alkaa tuntua vastenmieliseltä, voin kokeilla toista vaihtoehtoa – geeleistä voi vaihtaa vaikkapa pähkinöihin tai suklaaseen. Tapahtumien infosivuilla on yleensä aina kerrottu, mitä urheilujuomaa kisassa käytetään. Näin voit etukäteen testata sopiiko kyseinen juoma sinulle. Jos juoma ei sovi vatasallesi, maratonatapahtumissa voi usein toimittaa omia juomapulloja juomapisteille ja voit toki ottaa itsellesi sopivaa juomaa myös juoksuvyöhön tai juomareppuun/liiviin.
7. Mitä jos vessahätä iskee? Onko siitä enää mahdollista päästä uuteen nousuun vai pilaako vatsan sekaisin meno kisan? Käydäkö paljaalla tunturinlaella pissalla, vai odotella puskaa johon kyykistyä?
– Tähän minulla ei ole vastausta. En tiedä, koska en ole koskaan kisan aikana käynyt vessassa, en edes yhdeksän tunnin ultran aika! Nesteytyksessä on siis selvästi häikkää… Maratonilla kuitenkin tiedän ihmisten käyneen vessassa, toisilla se katkaisee hyvän vauhdin eikä paluuta jouksuflowhun enää ole, toiset taas jatkat tauon jälkeen ilman mitään vaikeuksia. Itse luulen, että vessatauko maratonilla olisi minulle varsin kohtalos, uskallan tuskin ottaa muutamaa askelta kävellen juomapisteillä, kun pelkään, että jos kävelen, en saa enää lihaksiani juoksemaan – niin sietokyvyn rajoilla juoksussa toisinaan mennään. Ultrilla taas vessatauko voisi toimiakin. Sen verran häveliäs olen, että en välttämättä kyykistyisi keskelle tunturin lakea pissalle vaan odottaisin vaikkapa tunturikoivun katvetta, jonka juurelle voisin kyykistyä. Suomen Lapissa tunturin laet eivät ole niin laajoja ettenkö pystyisi pidätellä, jotta pääsisin puskaan pissalle 😉.
8. Onko mukana kannettavista tai vyölle vyötettävistä juomaleileistä enemmän haittaa kuin hyötyä vai voiko luottaa, että juomapisteillä saa riittävästi juodakseen?
– Minä en osaisi juosta juomaleilit vyötäröllä. Maratoneilla juomapisteitä on muutaman kilometrin välein ja se riittää varmasti nestetykseen. Juomaa ei kuitenkaan kannata juoda yhdellä juomapisteellä kovinkaan paljon. Minä en välttämättä juo aivan jokaisella juomapisteellä ja jos juon, niin juon urheilujuomaa yhden tai kaksi kulausta ja samoin vettä. Tosin en ilmeisesti koskaan nesteytä itseäni aivan riittävästi, joten ehkä juoda voisi hiukan enemmänkin… En kuitenkaan halua juomaa hölskymään vatsaani, joten olen juomiseen suhteen aika maltillinen.
Ja lopuksi
9. Mistä tietää, onko ylipäätään maratonkunnossa? Miten pitkä testilenkki pitää juosta ja koska?
– Tähän on varmasti niin monta vastausta kuin on maratoonareitakin. Minä ajattelen, että noin kahdenkymmenen, kahdenkymmenenviiden kilometrin ”testilenkki” riittää hyvin. Usein sanotaan, että jos selviää 30 kilometrin testilenkistä, selviää myös maratonista. Itse teen testilenkin viimeistään kuukautta ennen maratonia. Testilenkki voi olla todella kova rasitus elimistölle ja siitä palautuminen voi viedä useita viikkoja. Jos ei ole juossut paljon pidempiä matkoja, voi testilenkki viedä kohtuuttoman paljon voimia ja vaatia pitkää palautumista, silloin miettisin, että lähtisin jopa kokeilemaan kisaan selviänkö maratonista. Kisassa ryhmäpaine, jännitys, adrenaliini ja kunnianhimo päästä maaliin, antavat valtavasti voimia suoriutua matkasta, joka toisissa olosuhteissa saattaisi hyvinkin jäädä kesken. Usein jälkeenpäin olen aivan ihmeissäni saavutuksistani, jollaisia en ilman kisatilannetta olisi kuvitellutkaan saavuttavani.
Näin vastailee Maija hyvin vähäisellä kokemuksella, miltä kuulostaa? Osaisitko kertoa vielä jotain yllä oleviin kysymyksiin tai haluaisitko tietää lisää jostakin muusta juoksemiseen liittyvästä asiasta? Kiitos näistä kysymyksistä, toivottavasti sait vastauksista edes jotakin itsellesi.
Ihanaa, aurinkoista viikonloppua toivotellen,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla.
Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter // YouTube