Maratonjännityksestä maratonpaniikkiin!
Juoksuelämä alkaa olla yhtä panikointia, mutta näinhän se taitaa mennä ennen maratonia tai jotakin muuta tärkeää kisaa, vai meneekö teillä muilla?
Tällä hetkellä on aikaa puolitoista viikkoa maratonille. Treenejä on alettu keventämään jo reilusti. Viisaat kertovat, että tässä vaiheessa ei voi enää parantaa tulosta, liialla treenaamisella voi enää vain pilata maratonin. Kaikki mitä on voinnut asian hyväksi tehdä on jo tehty, vai onko? Tuskin kannattaa alkaa luetella juoksemattomia juoksuja, mutta minä olen kyllä aika kirjaimellisesti noudattanut juoksuohjelmaa ja pyrkinyt tekemään harjoitukset ohjeen mukaan. Usein juoksussa ongelmani ei todellakaan ole liian vähäinen treenaaminen, ennemminkin päin vastoin.
Joka tapauksesssa tämän hetken tilanne on seuraava - Juoksu ei kulje, jalat painavat kuin rautakankia yrittäisi nostella. Pakara jumittaa, oikea jalka tuntuu sanovan sopimuksen irti kokonaan. Osteopatiaa on kokeiltu kahteen kertaan, viimeisen käynnin jälkeen (maanantaina) en ole juoksua vielä kokeillut, mutta tuntuma pakarassa on edelleen kävellessäkin toisinaan aika outo. Silti koen, että ospteopatiasta on ollut hyötyä. Siitepölyallergia on tainnutettu lääkkeillä, nenäsuihketta, silmätippaa ja suun kautta lääkitystä. Näillä saan hetkellisen helpotuksen oireisiin, silti välillä silmät loistavat punaisina ja tekisi mieli kaivaa silmät päästä... Ja tämä helle! Voi kuinka nautin lämpimästä ja aurinkoisesta ilmasta, mutta juoksusäänä se on kyllä varsin haastava. Jos maraton juostaan helteessä, olen lopullisesti ja totaalisesti pulassa. Viime kesä oli aivan loistava juoksukesä, helteen vuoksi ei tainnut jäädä yhtään lenkkiä juoksematta.
Se mikä tässä tuntuu kuitenkin eniten mättävän, on "henkinen" puoli. Luottoa omaan tekemiseen ei ole tipan tippaa. Pienessä mielessäkään ei ole luottamusta siihen, että tällä kropalla ja tällä treenaamisella juostaisiin maraton alle neljään tuntiin. EN voi millään käsittää, että viime syksynä vedin ensimmäisen maratonini alle neljään tuntiin (reilun minuutin alle) vähän niinkuin huomaamatta! Ei mitään käryä, miten olen sen voinut saada aikaiseksi.
Matkaan lähden silti avoimin mielin, huomenna vielä viimeinen vauhtitreeni, jospa siitä saisi vähän luottamusta. Ja elämä jatkuu joka tapauksessa, kävi Terwamaratonilla miten tahansa. Jospa osaisin ottaa tämän vähän niinkuin treeninä tulevalle Pallas-Hetta polku-ultralle :)
Meinaako muilla maratonjännitys heittää panikoinnin puolelle viime metreillä ennen Kisaa?
- Maijaliisa
Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä:
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin'
Blogkeen
Kommentit
Toivottavasti vastoinkäymiset vielä kääntyy voitoksi ja onnistut maralla! Niin määrätietoisesti olet treenannut koko talven. Olen ihan hengästyneenä seurannut treenimääriäsi. :-)
Kuinka ollakaan, itselläkin oikea jalka kipuilee lonkasta/pakarasta/nivusesta. Aion mennä osteopaatille ensi viikolla. Kauden päätavoite on vasta elokuussa, mutta pahasti tämä alkaa nyt siltä näyttää, että jää HCR väliin. Tällaista tämä joskus on!
Voi kuinka harmillinen tuo sinun tilanteesi! Onneksi päätasoitteeseen on vielä aikaa.
Toivottavasti saat jumit helpottaan. Ootko kokeillu noita mind fullness harjoituksia rentoumiseen. Youtubessa on tosi hyviä harjoituksia joista itse saanut apua kun paniikki meinaa iskeä.
Tsemppiä ja hyvin se menee. Kelitkin viilenee taas :)
Onneksi kelit viilenee, jee! Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan :)
Hyvin se menee! Nautit vain matkasta ja kuuntelet kehoa. Sulla on ollut aivan huikea treenikausi - onnittelut siitä!
Kiitos <3 Tutkin epätoivoisesti noita siitepölykarttoja ja toivon, että erityisesti nämä silmäoireet helpottaisi edes vähän... Treenikausi on ollut kyllä loistava ja jatkuu vielä kohti Pallas-Hettaa :)
Kommentoi