Miksi juosta poluilla - omat TOP 5 :D

Miksi lähteä juoksemaan poluille, kun se on jo aivan tarpeeksi haastavaa tielläkin? Olen itsekin pohtinut aivan samaa asiaa ja nyt olen kehitellyt top 5 -listan, joka saa sinutkin säntäämään poluille aivan tältä istumalta :D

1. Metsä rauhoittaa - tutkitusti. Metsässä oleskelu laskee sykettä ja verenpainetta, metsä nopeauttaa stressistä palautumista. Itse koen, että metsässä juokseminen irrottaa paremmin arjesta, auttaa kiinnittämään huomiota ympäristöön ja nauttimaan luonnosta. Poluilla juostessa olen alkanut nauttia yhä enemmän luonnon monimuotoisuudesta, jopa vuodenaikojen vaihtelu tuntuu todellisemmalta kun menee aivan metsään. 

2. Polkujuoksijat ovat rentoa porukkaa. Polkujuoksuyhteislenkeillä olen tutustunut ehkä parhaiten uusiin ihmisiin jo pidemmän aikaa paikkakunnalla asuneena. Olen ollut havaitsevinani, että yhteislenkit ovat pitkälti juuri polkujuoksuporukan suosittu treenimuoto ja näin yllättäen yksinäisestä juoksuharrastuksesta tuleekin sosiaalinen tapahtuma (toki saattaa myös olla, että joku haluaa harrastaa polkujuoksua juuri siksi, että saa olla rauhassa epäsosiaalinen metsässä). Itse olen todella nauttinut, kun olen saanut tutustua hyvin erilaisiin ihmisiin, joiden kanssa voin kuitenkin jakaa rakkaan harrastukseni.

3. Poluilla saa mennä hiljaa ja kävelykin on sallittua. Pehmeällä alustalla, mahdollisten juurakkojen ja kivikkojen keskellä juostessa, vauhti tippuu jo haastavan maaston vuoksi, mutta vauhti on syytä tiputtaa myös siksi, että vaihteleva maasto nostaa sykettä usein huomaamatta. Kun pulssi on jo tasaisen polun vuoksi korkeammalla, kannattaa ylämäet suosiolla kävellä, jos haluaa pitää sykkeen kohtuullisella tasolla ja harjoituksen peruskestävyysharjoitteluna. 

4. Epätasainen maasto kehittää ketteryyttä ja tasapainoa. Poluilla maastoon on keskityttävä, katse on syytä kiinnittää parin metrin päähän jaloista. Epätasainen maasto vaatii kehoa reagoimaan pinnan muutoksiiin. Jos kesksivartalon syvät lihakset eivät ole hallussa, polkujuoksu voi olla haasteellista. Polkujuoksua tukevaa treeniä on siis coretreeni (täällä yksi postaus coretreenistä). Polkujuoksussa askellus on tiheämpää kuin sileän juoksussa, se helpottaa tasapainon ylläpitämistä.

5. Polkujuoksukisat - Onko jotenkin outoa, että polkukisoissa usein parasta, juoksun lisäksi, ovat toiset kisaajat? Näin on kuitenkin usein minun kokemukseni mukaan polkujuoksukisoissa. Kun en hätyyttele lehellekään kärjen vauhteja, juostessa tutustuu uusiin upeisiin ihmisiin ja polkujuoksuystäväpiiri kasvaa yllättävän nopeasti. Usein kisoissa myös tuntee olevansa kuin kotonaan, jotain samaa meidän polkujuoksijoiden mielenlaadussa siis täytyy olla :). Polkukisat on useimmiten myös äärimmäisen hyvin järjestetty ja tarjoilu on aivan omaa luokkaansa (tällä saralla on kunnostautunut erityisesti NUTS-tiimi) - eräällä maantiemaralla NUTS-tiimillä oli huoltopiste, jossa oli peruspolkukisan tarjoitut, ainakin sipsiä ja suklaata. Kanssani samaan tahtiin juossut maratonveteraani totesi ettei ole koskaan saanut näin hulppeaa tarjoilua juoksukisoissa - minä kerroin hänelle tälläisen huoltopistetarjoilun kuuluvan olennaisena osana polkujuoksuun ;).

Ja sitten eikun metsään poluille ja  ensi kauden polkukisoihin ilmoittautumaan :D 

- Maijaliisa 

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin' -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta polkujuoksussa on parasta se tietty zen-tila; kun keskittyminen menee polun tarkkailuun - ettei kompastu juuriin tai astu irtokiven päälle - ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä. Tasaisilla teillä tai ihmisten seurassa en halua juosta, vaan yksin metsässä.

Maijaliisa

Todella polkujuoksussa jää kaikki arjen huolet unholaan, kaikki keskittyminen menee pystyssä pysymiseen :)

Kirsi N. (Ei varmistettu) http://Kirsberry.blogspot.fi

Allekirjoitan vahvasti nuo kaikki kohdat. Jotenkin olen huomannut että suuntaan aina kun mahdollista suoraan metsään. Vaikka lähden pyörätietä pitkin niin silti löydän itseni jossain vaiheessa polulta tai metsätieltä. Erityisen hienoa on että lähimmät polut lähtevät ihan muutaman minuutin päässä kotiportista.

Kommentoi