Muokattu treenailu jatkuu viikolla 14
Tämä viikko on menty edelleen pohkeen ehdoilla. Jalka ei edelleenkään toimi tavalliseen tapaan… Alkaa jo mietityttää, mikä kaikki tässä kintussa on vikana ja mitä sille pitäisi tehdä tai olla tekemättä. Välillä pohje tuntuu rentona täysin kivuttamalta, välillä jalka puutuu polvesta alaspäin ulkosyrjältään varpaisiin asti. Hoito jatkuu ja syitä selvitellään. Silti tuntuu täysin mahdottomalta olla tekemättä mitään. Onneksi treenejä on saatu osin muutettua ja olen kuitenkin pystynyt juoksemaankin peruskuntolenkkejä. Onni on myös se, että sydän (verenkiertoelimistö) ei tiedä, mitä kautta rasitus tulee, sille on aivan sama kohotanko kuntoani juosten tai vaikkapa pyöräillen. Pyöräily on tällä viikolla sujunut hyvin eikä polvikipuja pyöräillessä ole edellisen viikon tapaan ollut, jospa jalat alkaisivat tottua yhä enemmän myös pyöräilyyn. Toki ilman jalkavaivoja tekisin pääosan harjoituksista juosten, mutta jos tätä tilannetta nyt hauluaa positiivisesti katsella, saa kroppa nyt monipuolisempaa treeniä kuin ilman jalkavaivaa.
Maanantain lenkki meni juoksukävellen, jotta sain sykkeen pidettyä riittävän matalalla (1:22:39, 11.01 km, avg 127). Koen, että tämä juoksukävelymoodi helpottaa myös jalkavaivoja, mutta on erityisesti myös hyvä ultrajuoksuharjoittelu. Illalla tein liikkuvuustreenin, jossa pyrin myös availemaan pohkeen linjoja ja liikkuvuutta (16:14, avg 93 bpm).
Tiistaina oli vuorossa päätreeninä lihakuntotreeni, jonka alku- ja loppuverkka piti tehdä juosten. Kun en omista juoksumattoa, päätin tehdä harjoituksen kokonaisuudessaan ulkona. Hitaan juoksun jälkeen (20:46, 2.61 km, avg 132 bpm) tein pihalla lihaskuntotreenin kehonpainolla. Maassa tehtävät liikkeet tein ohuen makuualustan päällä (30:12, avg 118 bpm). Siinä jumppaillessa kuuntelin Polkuporinat-podcastin jaksoa Lapland Wilderness Challenge -voittajan, Juha Lehtosen haastattelua ja naureskelin itsekseni, että enköhän minä selviä tästä räntäsadejumpasta, kun Juhan ja Kaisa Reiniuksen seikkailu on todella ollut hiukan haastavampi 😜. Jumpan jälkeen hipsin vielä loppuverkan harjoituksen päätteeksi (20:22. 2.69 km, avg 132 bpm).
Keskiviikkon vauhtilenkin tein pyöräillen (1:18:20, 26.74 km, avg 143 bpm). Harjoituksessa oli neljä 15 minuutin jaksoa, joissa alkuveryttelyn jälkeen tehtiin kolme vauhtikestävyysvetoa nousevin sykkein, viimeisen vedon keskisyke oli 156 lyöntiä minuutissa. Hiukan oli haastavaa saada sykekäyrä ja oma olo samalle kartalle – myöhemmin viikolla sykesensorissa todettiin hieman vikaa, joka saatiin kuitenkin korjattua. Loppuviikosta sykedipit ovatkin loppuneet kokonaan, joten ongelma oli todellakin sykesensorissa. Torstaina oli viikon lepopäivä ja suunnitelmissa oli kevyttä kehonhuoltoa, sekin vähäinen sitten unohtui, kun ajattelin ettei päivään tule treeniä.
Perjantaina aamulla tein lyhyet venyttelyt ja lähdin testaamaan juoksua vähän pidemmällä lenkillä. Vaihtelevalla alustalla pystyin juoksemaan yllättävän pitkään ilman kipuja ja kun pohje alkoi enemmän jumittaa, juoksin kotiin (3:08, 23.85 km, avg 136 bpm), jonka jälkeen jatkoin muutaman minuutin tauon jälkeen lenkkiä pyöräillen (1:07:23, 20.42 km, avg 136 bpm). Keskisyke olisi molemmissa harjoituksissa saanut olla hieman matalampi, jotta harjoituksen rasitus olisi ollut kevyempi.
Lauantaina vasemmassa pohkeessa tuntui varsin kirpakasti eilinen pidempi juoksu, joten pk1-harjoitus tuli suoritettua juoksukävellen (58:57, 7.32 km, avg 126 bpm). Tuskaillessani ja harmitellessani tilannettani, kuuntelin juostessa musiikkia ja ajattelin, että Seminaarimäen Mieslaulajat jotenkin osuvilla sanoituksillaan ja upeilla sovituksillaan saisivat mielen piristymään. Kun kuulokkeista alkoi soida parasta ennen -biisi, sanat kolahtivat täysillä tajuntaan ja juoksu lähenteli enemmän tanssia kuin juoksua – vai mitäpä sanotte näistä sanoista:
Tyrät rytkyy, polvet paukkuu
Nikamat natisee
Keuhkot vinkuu, sydän hakkaa
Päässä vain suhisee
En oo enää pojankloppi
Välilevy pullistuu
Kun elämä heittää, ota ja koppi
Se silloin tällöin onnistuu
Elämä ihana, nautittavana
Ravistellaan käytön aikana
Nautittavana, elämä ihana
Parasta ennen päiväys kengänpohjassa
Nautittavana, elämä ihana
Nautitaan Hyvässä seurassa
Kun monta mailii on jo takana
Kilometrit kolottaa
Mut valuvirheet konehuoneessa
Vähemmän nolottaa
Elämä ihana, nautittavana
Ravistellaan käytön aikana
Nautittavana, elämä ihana
Parasta ennen päiväys kengänpohjassa
Nautittavana, elämä ihana
Nautitaan Hyvässä seurassa
Elämä ihana, nautittavana
Ravistellaan käytön aikana
Nautittavana, elämä ihana
Parasta ennen päiväys kengänpohjassa
Nautittavana, elämä ihana
Nautitaan Omalla vastuulla
Sanat: Janne Kettunen
Kotona lenkin jälkeen tein ohjelmaan suunnitellun lihaskuntotreenin vielä aivan fiiliksissä laulusta (36:11, avg 108 bpm).
Sunnuntaina oli aivan selvää ettei pk2-treeniä sisältäen 15 yhden minuutin pituista intervallivetoa voinut tehdä juosten. Treeni oli jo suunniteltu tehdä pyöräillen, mutta olin elätellyt toiveita, että pysytyisin jo tässä vaiheessa juosta harjoituksen. En kuitenkaan lähtenyt edes yrittämään juoskua, vaan tein harjoituksen pyöräillen (1:42:37, 33.52, avg 139 bpm). Sain pyöräillen todella hyvän intervallitreenin tehtyä, olin oikein tyytyväinen harjoitukseen ja juuri tässä treenissä ajatus siitä, että verenkiertoelimistö ei tiedä juoksenko vai pyöräilenkö, taas kirkastui.
Tämän viikon liikuntaan olen yllättäen käyttänyt 12 tuntia 5 minuuttia, kilometrejä tuohon aikaan on karttunut 128.5 kilometriä, joista juoksua kuitenkin vain 47.5 kilometriä. Toisaalta aivan hyvät viikkokilometrit, mutta ultralle treenatessa voisi olla paljon enemmänkin ja olisikin, jos jalka olisi kunnossa. Kaikesta huolimatta hyvä viikko – kunto kasvaa ja homma etenee, hieman haastaa ja kasvattaa luonnetta, mutta enköhän minä tästäkin selviä :)
Aurinkoisen keväistä viikkoa toivotellen, Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.