Nutsina Lapissa – Hetta-Pallas 66 km kisarpsa

Kuva ūüď∑: Rami Valonen (mulla oranssi lippa)

Mit√§ pidemp√§√§n juoksusta on kulunut, sit√§ tyytyv√§isempi olen omaan juoksuuni ūüėÖ. Kuinkahan kauan t√§ss√§ pit√§isi odotella, ett√§ alkaisin ylist√§√§ itse√§ni huikeaksi polkujuoksijaksi… Oikeastihan suoritukseni oli kuntooni n√§hden varmaankin juuri sit√§, mit√§ sen olisikin pit√§nyt olla, silti aluksi jossittelin ja ihmettelin, miten muka luulen olevani hyv√§ss√§ kunnossa ja silti viet√§n tuolla reitill√§ aikaani niin tolkuttoman pitk√§√§n. Luulot omista kyvyist√§ni ovat selv√§stikin liian korkeat ja aina minua yll√§tt√§√§, miten paljon juoksuvauhtiani verottavat yl√§m√§et ja haastavat alam√§et – mutta palataanpa kuitenkin alkuun ja reitille hieman tarkemmin.

Kotona Lapissa ‚̧ԳŹ.¬† Tulimme Ylimuonioon jo edellisen√§ sunnuntaina akklimatisaatioitumaan ilmastoon ja valoisuuteen ajoissa ūüėÜ. Alkuviikko meni rauhallisesti fiilistelless√§ Lapin lumoa ja suunnitellessa juoksun energioita, nesteytyst√§, huoltov√§lien pituuksia ja hieman k√§vin l√§pi my√∂s karttaa ja omaa matkasuunnitelmaani, vaikka selkeit√§ aikatavoitteita en etappiv√§leille laittanutkaan. K√§vimme jaloittelemassa pidempien matkojen NUTS-reitill√§ Lommolotunturin upeissa maisemissa.

Torstaina matkasimme √Ąk√§slompoloon hakemaan kisanumeroita ja haistelemaan kisatunnelmaa. Minulle kisanumero Hetta-Pallas -matkalle ja miehelle Hetta-Yll√§s -rypistykselle. P√§√§simme mukaan kisatunnelmaan jo torstaina, kun olimme hurraamassa maaliin muutaman NUTS Distance 300 -juoksijan, joukossa my√∂s naisten kisan voittajan. Onhan siin√§¬† varsinaisia taistelijoita!

Perjantaina saimme miehen kanssa kyydin Hettaan siskoni mieheltä РHe olivat myös lupautuneet huolehtimaan lapsistamme kisan aikana. Hetassa kiirehdimme suoraan vessaan ja ehdimme hiukan aikaa jännittää lähtöä. Lähtöalueella vaihdoin muutaman sanan useamman juoksijan kanssa, joku minut tunnistikin ja tuli tsemppaamaan, kiitos siitä, se tuntuu aina niin hämmentävältä, mutta iloiselta. Jotenkin en oikein osannut omaa kisaani jännittää, kun enemmän jännitin miehen kisaa ja 160 kilometrin matkaa. Juuri ennen lähtöä tajusin laittaa uuden kellon (Polar Pacer Pro) hiilarimuistutuksen myös kisamatkalle käyntiin. Matkaeväänä ja energiana minulla oli pääasiaallisesti Tailwind, joten pelkkä hiilarimuistutus riitti, kun samalla sain nesteytyksen. Hiilarimuistutus piipitti 20 minuutin välein kisan ajan ja sillä rytmillä sain pidettyä energiani varsin hyvällä tasolla koko matkan ajan. Muuta evästä matkalle oli mukana Noshtin vauhtikarkkilajitelma, luottoevääni Bassettsin viinikumikarkit ja pähkinät (joita en matkalla syönyt ollenkaan).

Pienen keng√§nnauha- ja varusteiden s√§√§t√§misen j√§lkeen olikin aika antaa suukko miehelle ja startata matkaan klo 12.00 kohti Pallasta. Matkalle l√§hdin hyvill√§ mielin mutta n√∂yr√§n√§ t√§m√§nkin ”vain” 66 kilometrin matkan edess√§. Jotenkin sit√§ meinaa sokeutua n√§ille matkoille, vaikka itse todellakin tied√§n, ett√§ t√§m√§k√§√§n matka ei todellakaan ole vain -matka – 66 kilometri√§ tunturissa on valtava urakka kenelle tahansa eik√§ mitenk√§√§n v√§himm√§ss√§ m√§√§rin minulle. Maantiep√§tk√§ll√§ (noin 5 km) vauhti l√§hti selke√§sti heti kiihtym√§√§n ja syke nousi samalla, mutta alussa oli selke√§sti vaikea hillit√§ itse√§√§n muiden menness√§ ja viedess√§ virtaa. Hiekkatiep√§tk√§ll√§ vauhti rauhoittui ja isommissa yl√§m√§iss√§ aloin jo k√§vell√§. Hiekkatiell√§ ehti jo vaihtaa muutaman sanan monenkin juoksijan kanssa. Selv√§sti meit√§ oli matkassa monella eri taktiikalla juoksijoita, kaikilla varmasti itselle hyv√§ksi havaittu tapa edet√§. Minulla syke tuntui edelleen olevan liian korkea, mutta aivan t√§ysin en uuden kellonikaan rannesykemittaukseen luottanut, vaikka se olikin selke√§sti tarkempi kuin aikaisemman kellon rannemittaus. En kuitenkaan¬† alkanut kytt√§ill√§ sykkeit√§ kovin tarkkaan, vaan pyrin nauttimaan juoksusta ja kuuntelemaan tuntemuksia siit√§, milt√§ juoksu tuntuu ja milloin on tarpeen tuntemusten mukaan ottaa rauhallisemmin. Hiekkatie oli kuuma ja pitk√§, lopulta kuitenkin saavuimme ensimm√§iseen huoltoon hiekkatien p√§√§h√§n (noin 11.5 km). Huollossa otin pari sipsi√§ suuhun, pari suklaata mukaan ja jatkoin juoksua mets√§√§n poluille ja kohti Pyh√§keroa. Seuraava oma etappini olikin Pyh√§keron huippu, jonne p√§√§sty√§ni olisin taivaltanut noin 17 kilometria.

Nousu Pyhäkerolle oli tuttu ja polku tasainen. Tämän pätkän reitistä muistin hyvin. Kun nousu lähtee selkeästi puuttomalle alueelle aivan hieman Pyhäkeron majan jälkeen polku muuttuu selkeästi muokatuksi hiekkapoluksi, jota on helppo edetä, vaikkakin kävellen, koska kunto ei riitä niin jyrkän ylämäen juoksemiseen. Muutama juoksuaskel tuli taas jaloille nousun tasaannuttua tunturijärven tasangolla. Siitä nousu jatkuu edelleen Pyhäkeron huipulle. Tässä vaiheessa nousua tuuli yltyi todella kylmäksi ja vettäkin alkoi sataa, joten nappasin repusta kävellessä takin ja kiskoin sen itseni ja reppuni suojaksi. Vesisade oli vain pieni myräkkä ja rauhoittui nopeasti, mutta kylmyys ehti palelluttaa sen verran, että pidin takkia päällä pidempään. Pyhäkeron huipulle olin taittanut matkaa hieman reilu kaksi tuntia.

Moni muukin oli tyytyv√§inen saadessaan takin p√§√§lle ja yhdess√§ ihmettelimme s√§√§n nopeaa muuttumista. Matka jatkui reippaasti ja hyv√§ll√§ tuntumalla, Sioskurun lasku ja nousu taittui reippasti ja kohtahan oltiinkin Siosvaaran laitamilla, josta reitti poikkeaa perinteisest√§ Hetta-Pallas-reitist√§ ja l√§hdimme laskeutumaan kohti Ketomellaa ja toista huoltoa. Minulle oli aivan uusi reittip√§tk√§ t√§m√§ Ketomellan mutka. Kun lasku Ketomellaan alkoi, aurinko l√§mmitti jo kovasti, sain laittaa takin takaisin pussukkaansa ja vy√∂t√§r√∂lle. Ketomellan p√§tk√§ll√§ tuli vastaan tuttuja juoksijoita, toisilla juoksu ei niin hyvin kulkenut, toiset porhalsivat ohi kuin tuulisp√§√§t kapeilla mets√§poluilla. Lasku Ketomellaan oli aluksi hulppeaa leve√§√§ hiekkapolkua ja ajattelin, ett√§ jos t√§llaista p√§√§see painelemaan koko matkan huoltoon, olen siell√§ aivan hetken kuluttua, voi miten v√§√§r√§ss√§ olinkaan. Aika nopesti olimme mets√§ss√§ ja leve√§ hiekkapolku/tie muuttui todella kapeaksi met√§poluksi. Yll√§tt√§en Ketomellaan tuntuikin olevan aivan tolkuttoman pitk√§ matka kapeaa mets√§polkua, joka tuntui mutkittelevan jokaisen m√§nnyn ja¬† muurahaispes√§n kautta eik√§ kilometrit tuntuneet karttuvan mill√§√§n. Ketomellan huoltoon (noin 32 km) saavuin himpun vajaa nelj√§n tunnin taivalluksen j√§lkeen. Huollossa kiiruhdin ensimm√§isen√§ vessaan, t√§ytin kaikki nelj√§ l√∂tk√∂√§ni Tailwindin jauheella ja vedell√§, otin muutaman herkun huollon antimista ja jatkoin matkaa. Ketomellan huollossa oli v√§ke√§ pilvin pimein, silti huolto sujui jouhevasti ja matka jatkui omaan tahtiin hyv√§ll√§ fiiliksell√§. Huollosta matka tosin jatkui maantiet√§ pitkin noin kilometrin verran, vaikkakin se tuntui paljon pidemm√§lt√§, sill√§ juoksu tiell√§ ei t√§ss√§ vaiheessa en√§√§ oikein tuntunut miellytt√§v√§lt√§. pakotin kuitenkin itseni juoksuun ja tiep√§tk√§ll√§ laittaiduin sometutun Minnan vauhtiin. Minnan kanssa askel osui siin√§ vaiheessa hyvin yksiin ja¬† matka jatkui yhdess√§ hiekkatiell√§ useamman kilometrin ajan, kunnes min√§ jatkoin hiukan nopeampaa tahtia. Hiekkatiell√§ olimme molemmat aika syviss√§ vesiss√§ ja odotimme yhdess√§ yl√§m√§ki√§ ettei tarvitsisi juosta… T√§ss√§ vaiheessa p√§√§sin my√∂s jakamaan vikalistani. En hyvin todennak√∂isesti ollut aivan viel√§ palautunut toukokuun lopun NUTS Karhunkierroksen 83 kilometrin matkalta ja olin jo ensimm√§isell√§ tiep√§tk√§ll√§ tuntenut vasemmassa lonkassani¬† ik√§v√§√§ jomotusta, sama jomotus tuntui my√∂s t√§ss√§ vaiheessa tiell√§ juostessa. My√∂s vasemman jalan pohje oli v√§lill√§ ilmoitellut itsest√§√§n, pohkeessa tuntui kiristyst√§ ja hiukan pelk√§sin sen joko kramppaavan tai siihen iskev√§n viit√§v√§n kivun, josta k√§rsin viime vuonna huhti-toukokuussa valmistautuessani¬† NUTS Yll√§s Pallas – 100 kilomertin polku-ultraan. Pohje kuitenkin kesti koko matkan ajan hyvin eik√§ pelkoni onneksi miss√§√§n vaiheessa toteutunut.

Nousu tunturiin oli yll√§tt√§v√§n jyrkk√§ mutta mukava, ei tarvinnut en√§√§ juosta hetkeen, mutta sain k√§skytt√§√§ itse√§ni voimak√§velyyn oikein kunnolla. Selke√§sti t√§ll√§kin reitill√§ olin vahvimmillani yl√§m√§iss√§, varsinkin jyrkimmiss√§ alam√§iss√§ jouduin ottamaan aika varovaisesti, koska vikalistaani ilmestyi my√∂s vasemman jalan juoksijan polven oireet… Jyrkiss√§ alam√§iss√§ jouduin todella tarkkaan keskittym√§√§n vasemman jalan askellukseen, jottei polven kipu p√§√§sisi yll√§tt√§m√§√§n, t√§m√§kin vaiva pysyi kuitenkin onneksi hyvin hallussa loppuun asti, eik√§ n√§in ollen sitten kuitenkaan juurikaan vaikeuttanut etenemist√§.

Seuraava etappi omassa suunnitelmassani oli Hannukuru, jonne saavuttaessa matkaa oli taivallettu reilun maratonin verran, Tässä vaiheessa maastossa oli selkeästi haastavampaa polkua, jyrkkiä ylämäkiä nousuissa ja rakkakivikkokin alkoi olla yhä enemmän ja se kivikko myös alkoi yllättäen hyökkäillä varpaille. Matka jatkui kuitenkin aivan kohtuulliseen tahtiin ja sain omasta mielestäni pidettyä vauhtiakin yllä tasaisella, silti tuntui, että muiden matka taittui nopeammin kuin omani. Hannukurun jälkeen noustiin Suastunturille ja laskeuduttiin Suaskuruun, jossa täytin yhden lötkön tunturipuron vedellä. Olin juonut tähän asti pelkästään Tailwindiin sekoitettua nestettä, joten pelkkä raikas vesi maistui kuin elämän eliksiiriltä.


Suaskurun paikkeilla matkaa oli kuljettu noin 47 kilometriä ja mennyt taival alkoi jo todella tuntua jaloissa. Suaskurun jälkeen lähdettiin jo hetken kuluttua Lumikeron nousuun, tähän Lumikeron kiviseen loppunousuun otin sauvat avukseni ja sen jälkeen kuljinkin sauvojen kanssa aivan viimeiseen pitkään alamäkeen asti. Lumikeron nousussa taivallus alkoi muillakin tuntua jaloissa ja yhdessä kannustimme toisiamme rakkakivikossa selviytymiseen.

Lumikeron laskussa avautui jälleen kerran aivan upeat maisemat. En olekaan vielä ehtinyt hehkuttaa näitä aivan hämmentävän upeita ja vaihtelevia maisemia. Jos mietit ensimmäistä polku-ultraasi, voin täysin sydämin ja lämmöllä suositella juuri tätä Hetta-Pallas reittiä. Voisin sanoa, että maisemat eivät petä tällä reitillä missään kohtaa. Välillä juostaan huikeilla avotuntureilla ja välillä taas kuin suoraan maagisessa haltijametsässä kurujen kohdilla. Korkeuseroja reitille tosin tulee, mutta sitäkään ei mielestäni tarvitse pelätä Рhyvät eväät ja suunnitelmallinen harjoittelu vievät upealle matkalle.

Lumikeron jälkeen matka jatkuin Vuontiskeron laitaa, Keräskeron ja Saivokeron välistä. Tällä pätkällä, ennen lopun alamäkiosuutta rakkakivikkoa riitti välillä silmänkantamattomiin ja juoksu tässä rakkakivikossa alkoi olla jo osin aika haastavaa. Loppumatkan rakkakivokossa sauvat olivat tukena, vauhti hidastui kävelyksi, vaikka kuinka yritin loikkia kivilläkin. Välillä sauvat tarttuivat kivien väliin, mutta tuntuma jaloissa oli jo niin epävarma, että sauvojen tuki oli aivan välttämätön, että pysyin näissä rakkakivikoissa pystyssä. Tässä vaiheessa meitä oli pieni porukka etenemässä yhdessä, muutama sana vaihdettiin ja ihmeteltiin kellojen eri kilometrejä. Eräälle juoksijalle tuli iloinen yllätys, kun meidän kahden muun kellot näyttivät kuuttakymmentä kilometriä, kun hänen mittari näytti vasta viittäkymmentäseitsemää.

Noin 63 kilometrin kohdalla alkoi lopun alam√§ki vihdoin ja viimein, sit√§ olinkin odotellut innokkaasti viimeiset kymmenen kilometri√§ ūüė¨. Kun muokattu ja todella juostava alam√§ki vihdoin alkoi, laitoin sauvat reppuun ja l√§hdin loppukiriin hiekkapolkubaanalle. Voi sit√§ juoksun nautintoa! Polvessa tuntui hieman, mutta tiesin ettei se t√§ss√§ vaiheessa en√§√§ mene rikki ja annoin vauhdin hurman vied√§. Alam√§ess√§ tunnuin menev√§n monta juoksijaa ohi, mutta tuskin niit√§ kuitenkinaan kovin montaa oli.


Maaliin saavuin ajassa 9:37:55, joka siin√§ vaiheessa oli vain joku aika. Tavoitteeseen p√§√§sin ajallisesti, olin halunnut p√§√§st√§ maaliin alle kymmeness√§ tunnissa ja sen tavoitteen saavutin. Jotenkin kuitenkin olisin halunnut olla nopeampi lopun rakkakivikossa, mutta sekin ”pettymys‚ÄĚ on ajan kuluessa haalistunut ja olen vain todennut, ett√§ en osaa rakkakivikossa juosta – harjoittelua, harjoittelua se vaatii. Kaikista juoksijoista olin maalissa 175. 458 matkaan l√§hteneist√§. Naisista maaliin saavuin viidenten√§kymmenenten√§toisena 198 matkaan l√§hteneest√§ naisesta. Sijoituksella ei n√§iss√§ lukemissa ole varsinaisesti mit√§√§n merkityst√§, mutta kun sellaisen saan, voin sen t√§h√§n merkit√§kin.

Maalissa minua odotti kannustus ja shampanja, jota sain tarjoilla myös muille maaliin tulleille, monelle se maistuikin. Myös Ketomellassa yhdessä matkaa taittaneen Minnan kanssa skoolasimme maalissa ja vaihdoimme matkan kuulumiset. Hetki oman juoksun jälkeen myös mieheni tuli Pallaksen huoltoon ja sain ilokseni auttaa häntä huollossa ja saatella matkaan kohti Yllästä.

Lauantaina menimme ajoissa Yll√§kselle lasten kanssa, mutta my√∂h√§styimme Kellokkaan huollosta, jonka mieheni oli mennyt ohi noin minuuttia ennen meid√§n tuloa. Tavallista pidemp√§√§ maalisuoraa olimme kuitenkin taivaltamassa yhdess√§ koko perhe ‚̧ԳŹ. Ennen sit√§ ehdimme hurrata monen monelle juoksukaverille, seurakaverille ja yst√§v√§lle, jotka saapuivat maaliin omilta matkoiltaan. Yll√§ksell√§ oli aivan mahtavaa urheilujuhlan tuntua. Kiitos taas aivan huikealle NUTSin tiimille, kaikille vapaaehtoisille ja j√§rjest√§jille – teette niin hienoa ty√∂t√§, antamuksella ja rakkaudella!

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

hyvinvointi liikunta terveys oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *