Oulujärven kierrosta pyöräillen viikolla 30
Kerroinkin jo edellisessä postauksessa, että tällä viikolla suunnitelmissa oli lähteä pidemmälle pyörälenkille. Lenkkikaveri saapui sunnuntai-iltana valmiiksi seuraavan päivän aamuista lähtöä varten. Starttasimme maanantaina suunnitelmaa pikkiriikkisen myöhemmin, hieman yhdeksän jälkeen aurinkoiseen päivään kohti Oulujärven maastoja. Koko Oulujärveä emme kiertäneet, vaan reitti kulki täältä Kajaanista Paltamoon, Paltamosta Melalahden risteyksen kautta Manamansaloon, sieltä Alassalmen lossin kautta Vuolijoelle ja sieltä Mainualle ja takaisin kotiin Kajaaniin. Näin polkien reitin pituudeksi tuli 170.77 kilometriä ja aktiivista matka-aikaa retkeen kului 6:56:35.
Kajaanista lähdimme ajamaan vitostien vartta ja käännyimme tielle 22 kohti Paltamoa. Tällä pätkällä tuntui olevan reitin jyrkimmät ja pisimmät ylämäet, tuntui hyvältä saada ne alta pois jo alkumatkasta. Olin todella yllättynyt siitä, miten paljon toisen pyöräilijän peesistä oli apua matka-ajossa ja siitä johtuen vauhti tuntui erityisesti alkumatkasta kiihtyvän minulla aivan huomaamatta. Kaverini on tottuneempi peesipyöräilijä ja yritti hillitä minun vauhtiani erityisesti reitin loppupuolella, etten vetäisi itseäni piippuun ennen matkan päättymistä. Reitin teistä viitostie oli jo heti aamusta ruuhkainen ja autoa meni ohi lähes jatkuvalla tahdilla.
Paltamossa kaveri kävi täyttämässä vesipullon ja jatkoimme matkaa saman tien kohti Manamansaloa ja sunniteltua lounaspaikkaa. Paltamosta ajoimme tietä 22 vielä noin seitsemän kilometrtiä ja käännyimme tielle 8820, joka olikin sitten selvästi pienempi ja rauhallinen tie. Kyseinen tie oli alsfaltoitu edellisenä kesänä ja saimmekin nauttia aivan huikeasta tiestä parisenkymmentä kilometriä. Siitä eteenpäin jatkuva vanhempi asfalttikin oli oikein hyvässä kunnossa ja varsinkin, kun käännyttiin Manamansalon leirintäalueelle johtavalle pätkälle, tie muuttui suorastaan silkkiseksi. Manamansalon saareen saavuttiin sillan kautta ja tieltä käännyttiin Manamansalon Portin jälkeisen ylämäen jälkeen vielä pienemmälle 19014-tielle Manamansalon leirintäalueelle ja sieltä Alassalmen lossille lounaan jälkeen.
Manamansalon leirintäaluelle saavuimme reilun kolmen tunnin (3:13, matkaa takana reilu 84 kilometriä) pyöräilyn jälkeen kellon ollessa noin 12:30. Menimme tilamaan lounaaksi pizaa ja saimme kuulla, että keittiö aukeaakin vasta yhdeltä. Päätimme kuitenkin tilata pizzan ja odottaa, että keittiö avautuu ja tekee lounaamme, vaikka se pidentäisi taukoamme. Saimme kuitenkin pizzat eteemme jo kellon ollessa yksi ja kylläpäs pizza maistuikin hetken odottelun jälkeen todella hyvältä. Keittiön nopean toiminnan vuoksi lounastauko ei venynyt kovinkaan pitkäksi ja olimme takaisin pyörän selässä jo vajaan tunnin tauon jälkeen.
Varsinainen Oulujärven maisemareitti tämä valitsemamme reitti ei kuitenkaan ole, reitillä on paljon metsäistä tiepätkää ja usein valitsemamme tie kiersi aika kaukaa järven rantoja. Tietysti saavuttaessa Manamansaloon ja Alassalmen lossirannassa pääsimme kuitenkin nauttimaan huikeista järvimaisemista. Ystäväni totesi, että aivan kuin meren rantaan tulisi, johon totesin, että Oulujärvihän onkin Kainuunmeri.
Lossimatkan jälkeen pyöräilimme ensin palaten tielle 8820 ja sitten kääntyen isommalle tielle 879, jatkaen parikymmentä kilometriä Vuolijärven Saleen, siellä söimme jäätelöt ja jatkoimme matkaa viimeiset noin 46 kilometriä takasin lähtöpisteeseen, ensin Vuolijoelta Kokkolantielle (tie 28) ja lopulta Mainuan kohdilla takaisin viitostielle ja kotiin Kajaaniin. Reitin huonokuntoisin tieosuus oli tie 879,jossa oli maantiepyörälle yllättävän syviä railoja ja tien pinta oli paikoin jo hyvinkin kulunut. Minä pyöräilin gravel-pyörällä ja ystävällänikin oli maantiepyörässään paksummat renkaat, joten mitään erityistä hätää meillä ei tälläkään tieosuudella ollut.
Matkaeväänä meillä oli korkeaenergistä juomaa, urheilujuomaa, energiakarkkeja ja tavallista karkkia. Ystävän huolehtimisesta ja vauhdin tarkkailusta johtuen, ei mitään totaalista uupumusta koko matkalla tullut, aloimme kuitenkin olla hieman hiljaisempaa kaksikkoa noin parikymmentä kilometriä ennen retken loppumista. Minä tiesin odottaa tiettyjä paikkoja ja tien mutkia sekä tien varren maamerkkejä, ystävälleni reitti tuntui varmasti tässä vaiheessa vielä pidemmältä, hänelle reitti ei ollut tuttu, eikä hän oikein teinnyt missä mennään ja milloin ollaan lähellä maalia, muuten kuin kilometrejä tarkkaillen. Vuolijoella ystäväni reittikartta ehdotteli pyöräillen huomattavasti pidempää reittiä, joten siinä kohden oli iloinen yllätys se, ettei matkaa olekaan jäljellä lähes kuuttakymmentä kilometriä vaan neljäkymmentäkuusi kilometriä. Kotiin saavuimme siis vajaan seitsemän tunnin aktiivisen pyöräilyn jälkeen ja koko reissuun aikaa meni vajaa yhdeksän tuntia, oikein mukava päivätyö siis pyöräillen.
Reitin ajaa oikein mukavasti yhdessä päivässä ja pidempiäkin taukoja ehtii pitää, jos niin haluaa. Myös yöpyminen esimerkiksi Manamansalossa onnistuu, mutta silloin matkalle täytyy otta hieman enemmän varusteita mukaan. Minulla ei pyörässä ollut laukkuja, vaan kuljetin kaiken tarvittavan pienessä juoksurepussa selässäni. Hämmästyttävän vähän näimme reitillä muita pyöräilijöitä, oikein kunnon varusteilla vastaan tuli aivan alkumatkasta pidemmän matkan pyöräilijä ja Vuolijoen Salessa oli toinen kaksikko pyöräilyvarusteissaan, heilläkin laukkuja oli mukana selkeästi pidempää reissua ajatellen. Tällaisia pikamatkalaisia ei reitillä näkynyt. Voin lämpimästi suositella tällaista päiväreissuakin kyseiselle reitille, eikä pyöräilykokemusta tarvitse olla kovinkaan paljon, että tuollaisesta matkasta selviää, näköjään 😜.
Tiistaina päivän treeni oli lähinnä rauhallista palauttavaa kävelyä kaupungilla (1:10:00) ja keskiviikkona kävin harjoittelemassa juoksua (1:03:10, 8.5 km,avg 132 bpm) pääosin sorastetulla pyörätiellä lähimaastoissa.
Torstaina hyppäsin takaisin pyörän päälle tavalliselle peruslenkilleni (1:45:15, 44.34 km, avg 127 bpm) ja pyöräily tuntui taas aivan mukavalta. Perjantaina pidensin Hannusrannan ja Paltaniemen peruslenkkiäni niin, että sain aikaa ja matkaa hiukan lisää (2:00:57, 50.41 km, avg 131 bpm).
Lauantaina juoksin Iso-Syötteen nilkkavamman jälkeen ensimmäisen kerran kymmenen kilometriä (1:06:16, 10.03 km,avg 143 bpm) ja jalka tuntui koko juoksun ajan kohtuullisen hyvältä, ei kuitenkaan täysin terveeltä.
Sunnuntaina lähdin innoissani edelleen kokeilemaan juoksua toisilla jäykemmillä kengillä poluille ja latupohjalle. Tämä oli kuitenkin liikaa nilkalle ja viiden kilometrin hipsuttelin jälkeen (37:15, 5.01 km, avg 137 bpm) jalassa tuntui osin kivuliastakin vihlontaa, jolloin lopetin juoksun ja siirryin kävelyyn (1:36:01, 8.45 km, avg 114 bpm). Nyt illalla nilkan sisäsyrjän kipu jatkuu edelleen ja nilkka kerää turvotusta jännealueelle. Vaikuttaa siltä, että tällainen rasitus on tässä vaiheessa liikaa. Ehkä jänteen päässä on kuitenkin revähtämää tai tulehdustilaa ja liika rasitus kostautuu hyvinkin nopeasti. PItää taas vähän miettiä,mitä tämän jalan kanssa oikein pitää alkaa tehdä…
Viikkon karttui liikuntatunteja vallan hyvin: 16 tuntia ja 15 minuuttia, kilometrejä kokonaisuudessaan kertyi hulppeat 301.8 kilometriä, joista juoksua vain 23.5 kilometriä, joka on kuitenkin enemmän kuin yhtenäkään viikkona aikaisemmin Iso-Syötteen nilkkavamman jälkeen. Se oliko tämä nyt järkevää juoksentelua onkin sitten aivan toinen juttu… Kävellen kilometrejä kertyi 12.7 ja pyöräillen ennätykselliset 265.5 kilometriä. Ensi viikolla lähdemme reissuun ja aikaa menee enemmän autossa istumiseen, joten liikuntaa karttuu huomattavasti vähemmän. Joudun miettimään,miten paljon uskallan rasittaa nilkkaa/jännettä juoksulla, mutta se jää sitten nähtäväksi ensi viikon aikana.
Ihanaa heinäkuun loppua toivotellen,
– Maijaliisa
Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.
