Tämä viikko on ollut viimeinen lomaviikko, kuu on vaihtanut elokuuksi ja helteet ovat tältä erää takanapäin. Muutos edelliseen viikkoon on ollut huima ja tuntuu kuin kesä olis päättynyt kertarysäyksellä. Heinäkuu on ollut hyvä kuukausi, juoksukilometrejä verotti hieman NUTS Hetta – Pallas polku-ultrasta palautuminen, siihen nähden  187.3 kilometriä juoksua on aivan kelpo kuukausisaavutus. Kokonaisuudessaan heinäkuun liikuntakilometrit olivat 273.2 ja aikaa liikkumiseen käytin 37 tuntia ja 49 minuuttia.

Nyt viimeisellä lomaviikolla on ollut tarkoitus vielä rutistaa kasaan juoksukilometrejä ja aivan mukavasti niitä on kertynytkin:

Maanantaina kävin juoksemassa hiekkatiellä maastossa, jossa vauhti lähti rullaamaan ja parin viikon peruskestävyyshölkyttelyn jälkeen sain sykkeenkin hieman nousemaan (1:43:21, 14.7 km, avg 149 bpm).

Tiistaina mies oli laittamassa iltarastien rasteja ja minä pääsin vihdoin ja viimeinen testaamaan ihka omaa Emittiäni (suunnistuksessa käytettävä leimasinjärjestelmä). Emit on hankittu jo kesän alussa, mutta en ole aikaisemmin ”ehtinyt” rasteille. Nyt lapset olivat miehen kanssa järjestäjäpuolella ja minä pääsin kokeilemaan suunnistusta. Kompassin käyttö on vielä aika hattaraa, joten lähdin suunnistamaan pelkästään kartalla. Monet kokeneet suunnistajat sanovat, että suunnistaminen kannattaa aloittaa ilman kompassia, jotta suunnistajan täytyy kiinnittää huomiota karttamerkkeihin ja maastonmuotoihin suunnistaessaan. Niin oppii lukemaan ja tulkitsemaan karttaa heti alussa. Tolkuttoman kauanhan tuossa viiden kilometrin suunnistamisessa meni (56:21, 5.05 km, avg 139 bpm) ja reittivalinnat olivat varmasti hyvinkin mielenkiintoisia, mutta sain elämäni ensimmäisen kerran hyväksytyn suorituksen seuran iltarasteilla – pieni askel, suuri tunne 🥳. Suunnistuksen jälkeen kävin vielä pienellä juoksulenkillä (36:14,5.08 km, avg 130 bpm). Ilma oli sateinen ja hurjan vilpoisa edellisen viikon helteisiin verrattuna.

Keskiviikkona tein muutaman intervallivedon, joissa sykkeen nostaminen tuntui vaikealta, suunnistuksessa jostain syystä rasittunut oikean jalan sääri vaikeutti juoksemista ja vei vauhteja (43:08, 7.01 km, avg 142 bpm). Olin ajatellut juosta vähintään kympin lenkin, mutta kipu sääressä oli sen verran kova, että totesin paremmaksi jättää lenkin kesken.

Torstaina lähdimme koko perheellä lyhyelle retkelle metsään, minä harjoittelin suunnistusta kompassin kanssa miehen opastuksella ja alkoivathan ne koulussa opitut kompassinkäytön alkeet hieman muistua mieleen. Lapset yrittivät keskenään löytää läheiselle laavulle, mutta hetken päästä miehen puhelin jo soi, kun he olivat ”eksyneet” poluilla 😀. Löydettiin porukalla laavulle ja kävimme vielä miehen kanssa testaamassa kompassin käyttöä, kun lapset söivät eväitä ja kävelivät latupohjaa takaisin autolle. Tiistain suunnistuksen jäljiltä oikea sääri oli sen verran arka, että juoksut jäivät väliin, kävely kuitenkin onnistui hyvin.

Perjantaina sääri antoi jo hyvin myöten juosta maastossa, kävin viikon pitkiksellä poluilla ja hiekkatiellä (1:44:29, 16.23 km, avg 146 bpm). Juoksu kulki mukavasti ja piti vähän kokeilla ja revitellä vauhtienkin suhteen… Matkan varrella kokeilin muistella seinäkiipeilyn alkeita. Olisipa tosi ihanaa päästä joskus vielä kiipeilemään oikein tosissaan.

Lauantain lenkki oli osin polkuja ja asfalttia (50:09, 7.04 km, avg 146 bpm). Säären vaiva vaikuttaa onneksi olleen vain hetkellinen ja juoksu onnistuu jo kovallakin alustalla, tosi miellyttävämpää se on maastossa.

Sunnuntaina vanhimman lapsen ollessa balettileirillä, me muut suuntasimme auton kohti hieman kauempana olevia polkuja ja saimme hämmästyä, miten paljon juolukoita metsässä oli. Mustikoita oli tuskin ollenkaan ja ne vähäiset olivat pieniä. Juolukoita oli puolestaan varvut täynnä.  Wikipediasta selviää, että  juolukka on puolukoiden sukuun kuuluva kanervakasvi ja sen marjoja voidaan käyttää ravinnoksi. Juolukan marja sisältää runsaasti C-vitamiinia, jopa moninkertaisesti mustikkaan verrattuna, silti se on Suomen metsämarjoista vähiten käytetty. Itse oikein hämmästyin, miten maukkaalta ja herkulliselta juolukka tänä vuonna maistui. Siellä me sitten istuttiin porukalla mättäillä syömässä juolukoita 😄.

Iltasella kävin vielä lenkillä maastossa, on mahtavaa, että sa käyttää loman viimeisen päivän siihen mistä nauttii   (1:40:45, 13.71 km, avg 140 bpm). Juoksua sain viimeiselle lomaviikolle kerättyä 63.8 kilometriä ja kaikkineen kilometrejä kertyi 74.8. Aikaa liikkumiseen sain kulutettua hienosti kaksitoista tuntia – oikein loistava lopetus lomalle.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook // Instagram // Twitter //