Tällä viikolla olen juossut! Kahteen kertaan! Hyvinkin lyhyesti, mutta kahteen kertaan ja olen nauttinut näistä pikuruisista lenkeistä juosten salille. Jospa tämä juoksentelu alkaisi vähitellen tästä lutviutua… Jotenkin koen, että erityisesti tämä saleilu on vahvistanut jalan ja nilkan lihaksistoa ja sen avulla juoksu voisi vähitellen alkaa onnistua paremmin. Joka tapauksessa salilla minun on käytävä edelleen säännöllisesti, vaikka juoksu alkaisikin sujua. Olen päässyt niin mukavaan salitreenin makuun, että tätä hyvää kehitystä ei missään tapauksessa saa nyt heittää kaivoon. Olen alkanut innostua voimatreenistä niin paljon, että suunnittelen jo painojen suurentamista ja sitä miten saisin kehitettyä voimaa, mutta samalla myös tietysti vahvistaa juoksuun tarvittavaa lihaksistoa ja ketteryyttä.

Maanantaina ohjelmassa oli perinteisesti kävely (15:26, 1.53 km) salille, salilla tein reilun vartin crossaritreenin jälkeen voimaharjoittelun (51:00), jossa oli harjoittelua niin jaloille kuin koko kropalle. Loppuverkkana oli lyhyt crossari (10:52) ja kävely kotiin (18:03, 1.5 km). Tiistaina minulla oli työterveyslääkärin aika ja ajattelin, että tunnin aika on aivan liian pitkä, mutta niin vain aika tuntui melkein loppuvan kesken. Sain myös lähetteen röntgeniin, kun lääkäri tutki nikan sisäsyrjät ja totesi, että oikean jalan nilkan sisäsyrjässä luun kohdalla tai ulkonevan luun alapuolella turvotusta ja siitä syystä röntgenillä tarkistettiin luuston tilaa. Sain myöhemmin tällä viikolla  röntgenlääkärin lausunnon kuvasta, eikä minun lääketieteen pienoisella osaamisella kuvasta löytynyt luuston osalta syytä kipuiluun. Kuitenkin lausunnossa todettiin, että veneluu on huomattavan ulkoneva, joka voi aiheuttaa ärsytys/paineoireita. Luustoltaan pitkittäinen jalkaholvi on kuvassa normaali. Tätä mietin suhteessa siihen, että fysioterapeutti oli sitä mieltä, että minulla on rakentellinen virheasento erityisesti tuolla pitkittäisen holvikaaren alueella… josko tuo virheasento olisikin sitten enemmän toiminnallinen ja silloin lihaksiston vahvistamisen avulla voisin päästä jo pitkälle, näin minun järjellä ajateltuna. Tiistaina tein salilla hieman pidemmän crossariverkan (25:07) ja kuntopiirityyppisen treenin kuuden liikkeen avulla, joita tein viisi sarjaa muutaman minuutin tauoilla (45:15) sekä loppuun vielä varttitunnin juoksumattohipsuttelun, jossa juoksua oli juuri nimeksi ja kävelyä enimmäkseen (15:16). En oikein uskaltanut juosta matolla, kun kenkinä oli salikengät eikä jalkaa tukevat ja vaimentavat juoksukengät. Jos uskaltaudun matolle vielä juoksemaan, niin silloin jalassa pitää ehdottomasti olla kunnon juoksukengät.

Keskivikkon treeni alkoi taas cross-trainerin kautta (16:24), salilla oli vuorossa voimatreeni koko kropalle, jonka jälkeen tein pikkuruisen jäähdyttelyn (1:16:39). Torstaina tapahtui sitten tämä viikon suuri tapahtuma, kun juoksin pidempää reittiä salille (19:36, 2.72 km)! Vauhti ei edelleenkään päätä huimaa ja juoksuun lähteminen tuntui jotenkin jäykältä ja kankealta. Hetken juoksun jälkeen löysin paremman juoksuasennon, jossa lonkka avautui kunnolla  juoksuun ja silloin juoksun askelluskin alkoi tuntua heti selvästi paremmalta. Salilla tein yläkroppaa ja keskivartalotreeniä (1:01:38) ja palasin kotiin kävellen (20:02, 1.61 km) aivan haltioituneena juoksustani.

Perjantaina nilkassa ei aamullakaan ollut mitään erityisiä tuntemuksia, joten hipsuttelin juosten myös perjantaina salille (20:02, 2.67 km). Juoksu on niin hidasta, että mietin voiko sitä edes juoksuksi kutsua, mutta kyllä se selvästi juoksun kaltaista etenemistä on, joten juoksua se kai silloin on 😊. Salilla tein voimatreeniä, myös jaloille (1:15:17) ja mietin, miten voisin alkaa vahvistaa erityisesti jalkojen lihaksistoa juoksua ja juoksun iskutustakin varten. Kotiin palasin kävellen ja liukastellen (20:02, 1.67 km), tuntuu, että noilla jäisillä teillä pysyn paremmin pysytyssä juosten kuin kävellen. Lauantai oli liikunnasta vapaapäivä ja sunnuntaina käveleskelin salille tekemään tällä kertaa viikon pitkiksen cross-trainerilla, kahden ja puolen tunnin treeni steppailen välillä kulmaa vaihdellen. Ihmeen nopeasti noinkin pitkä aika meni äänikirjaa kuunnellen ja välillä seuraamiani sarjoja katsoen. Tuntuma oli, että olisin voinut jatkaa treeniä pidempäänkin, mutta kun astuin trainerilta alas, alaselässä tuntui selvästi korkean kulman käyttö ja pitkä treeni. Kotona tein pienen pohkeiden availun fysioterapeutin ohjein. Muutama juoksu peräkkäisinä päivinä tuntuu hivenen tuolla oikean pohkeen alueella, joten senkin availusta on hyvä pitää huolta heti alusta alkaen.

Nyt toivon itselleni todella kärsivällisyyttä tähän juoksun harjoitteluun ja harjoittelun lisäämiseen. Sen voin jo luvata, että ensi viikolla en juokse useampaa lenkkiä. Pidetään tuo juoksu vielä maltillisena. Kaksi juoḱsukertaa viikkoon on oikein hyvä tässä vaiheessa, matkaa voin maltillisesti lisätä, mutta sitäkään ei saa tulla lisää kilometritolkulla. Olen hyvä antamaan neuvoja juoksemisesta toisille, mutta omien valintojen kanssa on vähän niin ja näin, jospa nyt osaisin edes kohtuudella kuunnella järjen ääntä. Treenitunteja tähän viikkoon on tullut kaksitoista ja puoli tuntia, matkaa on karttunut kokonaisuudessaan 20.7, joista juoksua ihanat 6.8 kilometriä. Miten voikaan ihminen olla näin iloinen muutamasta juoksukilometristä!

Toivottakaa minulle kärsivällisyyttä ja kohtuutta,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.