Olen alkanut suuntaamaan treenejä aivan pikkiriikkisen myös juoksuun, siis todella vähän ja maltillisesti, siitä olen pikkusen ylpeä. Yritän saada maltillisen alun ja kuulostella tarkasti jalan tuntemuksia ja reagoida mahdollisimman nopeasti, jos tuntemuksia alkaa tulla. Tärkeää olisi myös muistaa kuntouttaa jalkaa nilkan lihaksiston vahvistamisen avulla, se tuntuu olevan jotenkin hirvittävän vaikeaa. Salilla teen nilkan treeniä jonkin verran, mutta massiivinen nilkkatreeni tuntuu koko ajan vain olevan liikaa. Oikeastihan se olisi kuitenkin tärkein osa-alue tässä jalan kuntoutumisessa. Toisaalta tuo ”tuomio”, jalkojen rakentellisesta virheasennosta on saanut minut jotenkin lamaantumaan ja tuntuu jotenkin turhauttavalta yrittää jollakin jumppailulla saada jotakin aikaan, vaikka tiedän, että juuri tämä vahvistaminen taitaa olla ainoa keino saada jotakin positiivista tulosta aikaiseksi. Tätä prosessia yritän pääni kanssa käydä ja päästä myös tuohon nilkkajumppailun maailmaan mukaan. Tällä viikolla en kuitenkaan ole vielä saanut itseäni kovinkaan isosti nilkkajumppailemaan.

Maanantaina käppäilin salille (17:38, 1.62 km), salilla lämmittelin vielä hetken crossarilla ja päivän salitreeni oli varsinaista punttitreeniä sekä jaloille että koko kropalle (1:32:10). Kotiin palasin loppuverkkana kävellen ylämäkeen (18:49, 1.46 km). Tiistaina lämmittelin  crossarilla (17:55) ja salitreeniksi tein viiden liikkeen kuntopiirisarjan, viiteen kertaan painoilla kahdenkymmenen toiston sarja ja viiden liikkeen jälkeen pidin reilun parin minuutin tauon. Tällainen kuntopiirityyppinen punttitreeni on välillä ihmeen rankkaa ja hauskaa eikä treenin mene aivan tuhottomasti aikaakaan, kun palautus tehdään vasta viiden liikkeen sarjan jälkeen (37:21). Salitreenin loppuun tein vielä vartin crossaritreenin (15:19). Keskiviikkon treeni noudatti taas maanantain treenin karttaa, kävellen salille (17:32, 1.6 km), salilla pikkusen pidemmästi crossaria (30:05), sen jälkeen salitreeninä oli pääosin keskivartalotreeniä höystettynä yläkropan parilla liikkeellä (40:02) ja matka jatkui kävellen kotiin (17.31, 1.44 km).

Torstaina lähdin sitten viikon tärkeimmälle treenille, kävelyn keskellä juoskin kolme kilometriä, kilometrin enemmän kuin edellisenä viikkona (1:49:36, 9.24 km). Kokonaisuudessaan treeni tuntui hyvältä, mutta pitkä juoksutauko kyllä tuntui erityisesti sykkeessä juoksun aikana, vaikka muuten juoksu tuntui hyvältä. Nilkassa ei ollut juurikaan tuntemuksia näin lyhyessä juoksussa eikä tuntemuksia tullut myöhemminkään. Kolme kilometriä juoksin aikaan 20:58, joten vauhti ei päätä huimannut, mutta tässä vaiheessa en mietistekele vauhteja vaan tuntemuksia ja oloa.

Perjantaina oli taas paluu salille kävellen (15:41, 1.61 km), salilla tein tunteroisen voimatreenin (1:01:44) ja kävellen hippasten takaisin kotiin (16:57, 1.56 km). Lauantai oli ihanan  aurinkoinen päivä, kävelin pidempää reittiä salille syksyn auringosta nauttien (46:50, 4.62 km), salilla tein koko kehon voimatreenin (1:00:59) ja jatkoin treeniä kävellen kotiin (18:36, 1.55 km).

Sunnuntaina kävelin salille (21:31, 1.88 km), salilla tein klossipyörätreenin (1:05:11) ja kävelin kaupan kautta kotiin (16:01, 1.48 km). Illalla tein pitkästä aikaa salitreenin lisäksi pohkeiden availu ja nilkkatreeniä vaivaisen vartin verran. Niin se tämäkin viikko pyörähti menneisyyteen, liikuntaa viikkoon on karttunut mukavat kaksitoista ja puoli tuntia, kilometrejä kokonaisuudessaan 28.1 kilometriä, joista juoksua siis vain tuo kolme kilometriä ja loput kävellen. Ensi viikolla suunnitelmissa on saada myös yksi juoskutreeni viikkoon, silloin kilometrejä voisi juoksennella 4-5. Juoksutreenin haluan pitää vielä yhtenä kertana viikossa, mutta vähitellen voisi alkaa juosta noita siirtymiä salille vaikka muutaman kerran viikossa. Sillä tavalla saisin maltillisesti nostettua juoksun määrää viikkossa eikä yhdestä juoksusta tulisi kovin pitkää. Sunnitelmat siis muotoutuvat vähitellen.

Mukavata viikkoa toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Tämä viikko on ollut täällä Kainuussa syyslomaviikko ja meidän perhe matkasi heti maanantaina Oulun kautta Muonioon loman viettoon. Tiistaina neljä meistä viidestä lähti huiputtamaan Taivaskeroa (809 m) niin, että lähdimme Taivaskeron kierrokselle Pallaksen hotellin kulmilta uuden hissin rinnettä ja Laukukerojen ylityksen kautta. Päivä oli upean selkeä ja aurinkoinen, vaikkakin huipun tuntumassa tuuli oli jo hyvinkin kylmä.

Toinen matkaan lähteneistä lapsista oli vielä niin toipilaana flunssasta, että hän kääntyi isänsä kanssa lyhennettyä reittiä ensimmäisen Laukukeron ylityksen jälkeen kohti Vatikurua ja Pallaksen hotellia. Me jatkoimme pojan kanssa molempien Laukukerojen ja Liisansatulan kautta kohti Taivaskeron nousua. Tuosta Liisansatulan kohdilta olisi lähtenyt vaihtoehtoinen paluureitti hotellille ja hetken jo mietin, josko mekin kääntyisimme aikaisemmin paluumatkalle, mutta tässä vaiheessa poika pisteli jo kovaa vauhtia kohti Taivaskeroa, joten minäkin lähdin iskemään tossua jäisen lumiseen rinteeseen. Olin aivan unohtanut, miten pitkältä nousu tuntuu näin päin kierrettynä ja sainkin kannustaa kaveria useaan otteeseen helpommalla paluureitillä, että selvisimme huipulle asti.

Olihan mukava saada huiputtaa Taivaskero pojan kanssa. Paluumatka oli Taivaskeron laskussa jäinen ja siinä poika meni useamman kerran takapuolelleen liukkailla kengillään, mutta näin päin kierrettynä laskua Taivaskerolta oli vain hyvin lyhyesti ja nopeasti olimme vaellusreitillä kohti Pallaksen hotellia. Vaellusreitillä otimme aivan juoksuaskeliakin ja kannustin poikaa polkujuoksuun, kun askel nousi niin keveästi alamäessä, ei kuulemma tule tapahtumaan 😅. Spurttasimme siis reitin lopun, kun mies ja tyttö odottelivat meitä jo autossa, saimme silti kulutettua reittiin hämmästyttävän paljon aikaa (2:37:34, 8.33 km). Tuohon aikaan taisi tulla myös ainakin yksi evästauko mukaan, mutta kokonaisuudessaan meillä meni aikaa varmaankin jopa kolmisen tuntia, jonkun verran siis tauotin kelloa pysähdyksissä. Iltasella tein pikkuruisen vahvistavan nilkkajumpan.

Keskiviikkona kävin kävelyllä kylällä ensin hyvässä seurassa ja jatkoin vielä lenkkiä poluille (1:38:58, 8.12 km), jossa törmäsin sukulaisten koiravaljakkoon, koiria lenkitetään tällä hetkellä myös mönkijän avulla, kun lunta ei ole vielä ohjaskelkkailuun asti. Illalla tein nilkan pientä jumppailua ja vahvistamista, selvästikään tästä viikosta ei ole tulossa erityisen vahvaa jumppaviikkoa, vaikka sellaista vähän suunnittelin.

Torstaina neljä meistä viidestä käväsi porukalla kävellen Särkitunturin laavulla makkaranpaistossa (matka-aika noin 47 min, matka 3.2 km), suunnitelmissa kävi Särkitunturin huiputus, mutta nyt kaikki tyydyimme laavuiluun, sää oli alkanut muuttua niin sumuiseksi ettei maisemista huipulla olisi juurikaan päässyt nauttimaan.

Perjantaina  kävin taas nauttimassa polkulenkistä vaaramaisemissa, pikkuriikkisen otin juoksuaskelialkin (1:20:06 6.23 km). Noustessa metsäpolkuja vaaramaisemiin, Ylimuonion vaaroilta näkyy huikaisevat maisemat Utkujärvelle, erityisesti Pallaksen suuntaan ja myös Olokselle. Näissä maisemissa sielu lepää ja henki kulkee aivan toisella tapaa, koen olevani todellakin tuntureiden ”tyttö”. Iltasella tein vartin verran keskivartalotreeniä lenkin päälle.

Lauantain treeni oli istua taas autossa ja pikkuisen ajellakki. Matka taittui mukavasti Haaparannan karkkiostosten siivittämänä. Sunnuntaina suuntasin aivan kuulkaas juosten salille (14:35, 2.04 km). Syke nousi saman tien aivan taivaisiin, mutta tämmönen lyhyt juoksu tuntui muuten aivan valtavan hienolta. Nilkassa ei näin lyhyessä jouksussa ollut tuntemuksia eikä niitä ole tullut juoksun jälkeenkään, jee! Salilla tein treeniä pitkästä aikaa ja oikein nautiskelinkin siitä  (1:18:14) ja loppuverkkana tutusti kävellen kotiin (18:25, 1.68 km). Illalla palailin pohkeiden availuun ja liikkuvuustreeniin vartin ajaksi.

Tähänkin viikkoon treeniä tuli yhdeksän tuntia ja kilometrejä karttui hiukkasen vajaa kolmekymmentä. Rento ja leppoisa viikko takana, oli erityisen ihana nähdä sukulaisia, niin pieni kuin isojakin ❤️. Viikon aikana valmistui myös yksi villapaita ja pipo, seuraava pipo ja villapaita ovat jo puikoilla… Suunnitelmat eivät nilkkatreenin osalta edelleenkään toteutuneet, on hyvin vaikea saada motivoitua itseään pelkkään nilkan ja jalkaterän alueen voimatreeneihin, mutta ajattelen, että kun teen niitä osana muita treenejä, saan kuitenkin jonkin verran vahvistettua nilkan alueen lihaksistoa. Jospa sekin veisi asiaa hiukkasen eteenpäin, toivotaan.

Suosittelen kyllä Lapissa lomailua, muoniolaiset ovat onnellisia luonnostaan, sen allekirjoitan aivan täysin!

Uusin voimin viikkoon,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.