Ei se edellisen viikon flunssainen olo ole muuttunutkaan flunssaksi, turhaan siis odottelin ja pelkäsin. Tämä viikko on ollut aikamoista lusmuilua teeenien osalta viikolla, mutta tiukkaa settiä töiden suhteen. Jotenkin treenien ja työn tasapaino ja kuorimutus pitäisi saada haltuun ja olla itselleen armollinen. Jospa tämä tasapaino alkaisi vähitellen löytyä ja näitä lusmuiluviikkojakin ilmestyisi kalenteriin silloin tällöin. Tämä on siis ollut tunnelma – nyt kun katson viikkoa taaksepäin, huomaankin, että onhan noita treenejä tullut sittenkin aivan kohtuullisesti.

Maanantaina menin kiireisen työpäivän jälkeen suoraan salille (1:32:38, avg 115 bpm). Tein toisen uuden ohjelman mukaisen treenin ja seuraavana päivänä huomasin, että kyllä minulla täytyy sittenkin olla pakarat, koska varsinkin toinen pakara oli ottanut treenissä itseensä. 

Tiistaina pidin lepopäivän mutta keskiviikkona oli jo pakko päästä juoksemaan ja avamaan jumittuneita lihaksia kevyellä peruskuntolenkillä (1:28:41, 10.92 km, avg 134 bpm). Edelleen tuntuu, että sykkeet nousee aivan pienestä hölkästä heti liian korkeaksi, joten tämänkin lenkin kombinaatio oli juoksukävelyä.

Torstaina vuorossa oli suunnitellusti vauhtikestävyyslenkki, tasavauhtinen neljä kilometriä (kokonaisuudessaan 41:48, 6.53 km, avg 151 bpm). Olen antanut viisaampien opastaa itseäni niin, että periaatteessa pääosa treenistä tulisi olla peruskestävyys alueella, sillä oikeasti peruskestävyysalueella eli pk1:llä (minulla juoksussa  100 -130 bpm,  mutta näillä sykkeillä en juurikaan pysty juosta, koska jo kävellessä sykkeet huitelee tällä alueella kevyesti). Vauhtikestävyydeessä puolestaan olisi tärkeää päästä oikeasti vauhtialueelle eli sinne vk2-alueelle (minulla juoksussa 157 – 167 bpm). Tuo välialue; Pk2 – vk1, on usein se mukavuusalueen treeni, jonka kilometrejä toisinaan kutsutaan raflaavasti roskakilometreiksi – syy on se, että alueella tehtävä treeni rasittaa elimistöä jo selvästi, mutta ei varsinaisesti kehitä peruskestävyyttä ja rasittaa niin paljon, että elimistö ei jaksa antaa parastaan sitten noissa kovemmissa vauhtikestävyystreeneissä. Tämän neljän kilometrin tasavauhtinen puolestaan meni varsin maaliin vauhtikestävyyden treeninä sykkeiden osalta, kuten kuvasta huomaatte, vauhtialueet puolestaan eivät ole oikein kohdillaan…

Perjantain lenkillä sykkeet eivät taas millään pysyneet riittävän alhaalla ja menohaluja olisi ollut vaikka muille jakaa. On aivan hurjan rasittavaa yrittää suitsia itseään koko ajan (1:15:04, 9.57 km, avg 137 bpm). Lauantaina vietimme yhteistä aikaa siivoamalla koko talon. Harvoin päivän päätteeksi aktiivisuusmittari piipittää sadan prosentin aktiivisuutta ilman mitään liikuntasuoritusta, mutta tänään kävi niin. Lähes viiden tunnin siivoaminen imurin kanssa riehumisineen ja saunan puunaamisineen teki todellakin tehtävänsä. Illalla kävimme koko perheellä viemässä kolme kynttilää muualle haudatuille rakkaille <3.

Sunnuntai-iltana lähdin muka kevyelle peruskuntolenkille… sykkeet ei vain yksinkertaisesti suostuneet pysymään pk-alueella, joten päätin sitten juosta pidemmän vauhtilenkin 🙂 Ei siitä kokonaisuudessaan niin kovin vauhdikas tullut alun löntystelyn vuoksi ja keskisykekin jäi himpun alle vk2-alueen, joten kertakaikkisen roskakilometrejä, mutta tulipahan juostua (1:48:11, 16.07 km, avg 152 bpm).

Lokakuu on takana ja marraskuu alkanut. Edelleen hämmästelemme erittäin leutoa säätä. Kokonaisuudessaan lokakuulle tuli liikuntaa 39 tuntia ja neljä minuuttia, juoksua kertyi mukavat 190 kilometriä. Lokakuun treenit ovat menneet pääasiassa peruskestävyyden puolelle, edelleen silti toiseksi alimmaista palkkia (pk2) tulisi saada pienemmäksi ja painotusta siirtää vielä matalasykkeisimmille treeneille. Jospa tämä saattaisin haltuun Joensuun kisan jälkeen, kun alan tosissani panostamaan peruskestävyyteen ja lihaskuntoharjoitteluun. Juoksu taitaa siinä vaiheessa jäädä vähemmälle. 

Kuinka sinun lokakuu meni? Joko pk-kausi on kovasti menossa, vai vieläkö kisoja on tiedossa? Miten muilta onnistuu tuo pk1-alueen treenaaminen? Minulle se on todella haastavaa, tiedän että tarvitsen sitä kehittyäkseni, mutta silti se vain tuntuu vaativan liikaa hidastelua… olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin täällä ja edelleen toisten samojen asioiden äärellä 🙂 

Mahtavaa marraskuuta toivotellen, 

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – Facebook, Instagram, Twitter, YouTube