Retki Akkovaaraan

Kajaanin seudulla on todella mukavia päiväretkipaikkoja, olemme käyneet koko perheellä makkaranpaistossa lähilaavuilla, mutta myös tutustumassa alueen luontoon ja polkuihin (postaus Arppen muistometsästä täällä). Mies on käynyt lasten kanssa aikaisemmin jo pariin kertaan retkeilemässä Kouta-Vuores retkipoluilla, jotka sijaitsevat Koutaniemellä Oulujärven itäpuolella. Retkipolkuja pitää yllä paikallinen Kautaniemi-Vuoreslahti kyläyhdistys. 

D7C11DE0-2066-4243-997A-EF5F9F655691.jpeg

Reiteillä on kolme lähtöpistettä; Lautavaara Koutalahden sataman tienhaarassa, Koutaniemellä Sonkajärven puolella Louhoksen tien päässä ja Akkovaaran länsipuolella Vuoreslahdessa sijaitseva Pikkulahti (Kajaanista n. 15-20 km, jonne me parkkeerasimme automme ja lähdimme poluille. Tämä lähtöpaikka on myös lähimpänä Akkovaaraa, kallioluolia ja pirunpeltoa.

A0A8E038-83F3-4EBC-AAEE-C4FDA80B6EA6.png

Olipa muuten todella mukava lähteä kulkemaan polkua, kun lapset saivat neuvoa reittiä ja esitellä maisemia <3. Nuotiopaikalle oli valitsemastamme lähtöpisteestä polkua pitkin noin puoli kilometriä. Mies jäi sytyttelemään nuotiota ja lapset lähtivät esittelemään minulle polkureittiä, jonka varrella oli Jättiläisenluola, pirunpelto ja pikkuluolat. Himpun verran äitiä hirvitti lasten ronski kiipeily kalliolla ja muutaman kerran oli jo aivan pakkokin sanoa ettei aivan mistä tahansa voi isoilla kivillä ja kalliolla kiipeillä, vaikka kuinka olisin halunnut antaa lasten toteuttaa itseään… Esikoinen totesi useaan otteeseen, että näissä luolissa voisi olla yötä, koko perhe ei tosin olisi näihin luoliin yhdessä sopinut, hyvä jos yksi ihminen.

Makkaran paiston ja eväiden syönnin jälkeen lähdimme polkuseikkailulle uudestaan koko perheellä. Huomasin, sitten toisella kiipeilykierroksella, miten mies osasi antaa lapsille selvästi enemmän vapauksia kiipeilyssä, mutta samalla myös ohjeita ja opastusta siihen, miten turvallinen kiipeily onnistuu.

B65BF3F8-752F-4CFE-8A6F-B14B3748AAB9.jpeg

Akkovaaran polut ovat todellakin erinomainen kohde päiväretkelle koko perheen voimin. Kallioluolat, louhikot ja metsä ovat oikea seikkailujen maasto. Akkovaaran alueesta käytetään usein nimitystä myyttinen Akkovaara, joka on ollut aikoinaan alueella asuneiden lappalaisten (nimitys tarkoittaa syrjässä asuvaa peuranpyytäjää) riittipaikka, seutuun liittyykin runsaasti myyttistä tarinaperinnettä. Koko paikka on saanut myös nimensä, alunperin A’hkkuvoara, saamen kielestä (Informaatio nuotiopaikalla olleesta infotaulusta). 

A030CBC5-5BB2-4136-919C-09FA82D12837.jpeg

Kalliolta lähdimme porukalla samoilemaan metsän ja poluttomien maastojen kautta kohti uutta reittiä ja Akkovaaran lakea. Jos ja kun metsässä liikkuminen vahvistaa aikuisen tasapainoa, erityisesti lasten tasapaino kehittyy metsässä liikkuessa. Reitiltä poikkeaminen ja oman tiensä etsiminen on metsässä oikein kivaa, mutta on myös erityisen mukavaa, että reitit on merkitty hyvin. Nämä polut oli todella merkitty loistavasti värimerkein joko puihin tai puisiin reittimerkkeihin, reitiltä eksymisen tahattomasti ei taida näillä merkinnöillä onnistua millään 🙂

3B064495-5456-4439-9F63-309EFA85F91F.jpeg

4DBFB78E-C9E2-4D8F-A64A-0122C02C439D.png

 

Lasten kanssa retkeily on aivan huippua! Olemme suunnitelleet jo tuleviakin retkiä. Emme varmastikaan lähde talven aikana pidemmille retkille, mutta sitten keväällä/kesällä suunnitelmissa on käydä Kajaanista noin tunnin ajomatkan päässä olevassa Tiilikkajärven kansallispuistossa. Myös Hossan kansallispuisto on ollut retkisuunnitelmissa. Näihin molempiin voisi tehdä yönyli retken.

Kuinka usein te retkeilette perheen kanssa? 

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – FacebookInstagramTwitterYouTube

 

 

Suhteet Ystävät ja perhe Liikunta Mieli

Flunssan odottelua viikolla 43

Lähes koko perhe on ollut flunssassa tällä viikolla. Olen odotellut flunssan tulevan koko voimallaan, mutta vielä en ole saanut tautia päälleni. Toisaalta olisi hyvä sairastaa flunssa alta pois ennen Joensuu Night Runia (17.-18.11.), mutta eihän mikään takaa sitä ettenkö voisi olla tuolloinkin flunssassa, vaikka sen nyt sairastaisin. Flunssan odottelu taitaa siis olla turhaa, tulee jos on tullakseen :). 

Maanantaina menin salille, josta sain uuden saliohjelman, joka oli suunniteltu toiveideni mukaisesti. Silti olin yllättynyt, että ohjelmassa oli niin paljon kyykkyjä, tämän päivän ohjelmassa tavallinen kyykky tangolla, askelkyykky tangolla ja bulgarialainen kyykky tangolla. Ohjelman jälkeen jalat olivat totaalisen hyytelöä ja tuntui, kuin en olisi koskaan kyykkyä tehnytkään… Ohjelmassa oli myös mukavaa vaihtelua yläkropan treeniin (1:20:16, avg 118 bpm).

Tiistaina roudailin illan lapsia harrastuksiin ja olin seuraamassa pojan judotreenejä. Ihailen suuresti tyyppejä, jotka selviävät tuollaisen lauman kanssa ja saavat ne toisinaan jopa tekemään, mitä pitäisi :). Keskiviikkona lähdin innoissani kevyehkölle lenkille, muutaman kilometrin juostuani tajusin etten ollut laittanut sykevyötä. Melkein käännyin takaisin kotiin, mutta sitten tajusin, miten vapauttavaa on juosta ilman sykeseurantaa ja jatkoin lenkkiäni. Matkalla törmäsin juoksukaveriin ja jatkoimme lenkkiä hetken yhdessä. Siinä innokkaasti jutellessa syke varmasti nousi, mutta sepä ei haitannut, kun mittari ei vahtinut (1:14:46, 10.28 km).

B7AB874E-97EE-4F1C-B347-BF7029806743.png

Torstaina oli lepoa liikunnasta. Perjantaiaamuna vein tytön eskariin ja lähdin pitkälle aamupäivälenkille. Koko lenkki olikin sitten yhtä jarruttelua, syke tuntui nousevan jo pelkästä juoksun ajattelusta taivaisiin ja lenkki oli yhtä himmailua, juoksua ja vähän väliä kävelyä (3:05:06, 23.24 km, avg 140 bpm). Sykkeiden nopea nouseminen ja selvästi korkeampi syke juoksussa, vaikutti kertovan, että flunssa olisi tuloillaan, mutta muita oireita ei kuitenkaan ole vielä ilmaantunut. Perjantai-iltana oli polkujuoksuseuran, Hillers Trail Running Clubin, verttotonni-kisa, jonne pyöräilin koto ja kävin juoksemassa muutaman kerran Vimpelinvaaraa ylös ja alas (27:49, 2.79 km, avg 139 bpm). Kisaan en varsinaisesti osallistunut, mutta hurrasin kyllä kovasti kaikille hurjille tamppaajille! 

33D248AD-71AD-4D21-BDAE-00781B4B21DE.png

Lauantaina kävimme koko perheellä Kouta-Vuores alueen retkipoluilla Akkovaarassa makkaranpaistossa sekä luola- ja polkuseikkailulla (tästä retkestä teen oman postauksensa). Retken jälkeen kävin vielä kevyellä lenkillä ennen saunaa (56:26, 7.03 km, avg 133 bpm). Oli muuten harvinaisen mukava ja raikas ulkoilupäivä yhdessä perheen kanssa. 

0A7D3566-60DF-424B-9409-5AE0A2D80111.png

Sunnuntaina kävin tekemässä vielä ”maraton spesiaalin”, jossa juostaan ensin 50 minuuttia peruskestävyysalueella (6.52 km, avg 134 bpm), sitten 20 minuuttia vk2 alueella (3.77 km, avg 163 bpm) ja vielä 10 minuuttia maksimialueella (1.97 km, avg 171 bpm). Kokonaisuudessaan treenistä tuli varsin tehokas (1:25:28, 12.88 km, avg 146 bpm).

Tälle viikolle juoksua kertyi 56.3 kilometriä ja liikuntatunteja yhteensä 10 tuntia ja 30 minuuttia. Seuraava viikko alkaakin olla jo valmistavaa Joensuu Night Runia varten. Vielä en aivan itsekään tiedä, miten se vaikuttaa treeneihin, kilometrejä tulee joka tapauksessa hieman vähemmän kuin kahtena edellisenä viikkona. Valmistelut 12 tunnin juoksua varten ovat edelleen yhtä levällään kuin eno veneessä :D, eniten ihmettelen edelleenkin tankkausta kisan aikana… Ainakin Bassettsin viinikumeja, vihreitä kuulia, suolapähkinöitä ja hiilihapotonta colaa – onhan sekin jo alku.

Oikein ihanaa tulevaa juoksuviikkoa, 

-Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. 

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä – FacebookInstagramTwitterYouTube

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli Terveys