Tolkusti juoksua viikolla 33

Vuokatti Trail Challenge -polkukisaan on enää kolme viikkoa ja treenit ovat parhaimmillaan (*osallistuminen kisaan saatu blogiyhteistyön kautta). Keho alkaa tuntua palautuneelta, myös tämän viikon treenit ovat puhuneet samaa kieltä. Ohjelmassa oli taas rypäsharjoittelun tyyppinen, useamman päivän juoksuputki ja loppujen lopuksi juoksin tällä viikolla kuutena päivänä, viitenä peräkkäin. Viime viikolla haikailemani juoksukilometrit täyttyivät tällä viikolla oikein ruhtinaallisesti, kun viikkoon keräsin 66.1 kilometriä juoksua ja aikaa kaikkeen treenaamiseen käytin 9 tuntia ja 37 minuuttia.

Maanantaina oli salipäivä, juoksin ensin juoksumatolla pitkähkön alkulämmittelyn (25:03, 4.36 km, avg 145 bpm). Salitreeni koostui taas pääasiassa keskivartalon syvien lihasten vahvistamisesta ja yläkroppatreenistä (45:52, avg 108 bpm).

4EA0F834-CF66-4256-AAB5-92E2018DF47C.png

Tiistaina oli lepoa varsinaisesta treenistä, mutta ruoho kasvaa edelleen ja telaleikkurilla ruohon leikkaaminen käy aivan loistavasti pk1-treenistä, minulle ainakin (44:49, avg 104 bpm). Onneksi talvella ruohon leikkauksen tulee korvaamaan pihan kolaus. Olen ominut nämä ”kaikkien rakastamat” 😉 kotityöt itselleni, koska muuten tuskin koskaan tekisin matalasykkeistä peruskestävyystreeniä.

Keskiviikkona kävin pienen lämmittelylenkin ennen varsinaista rypästreeniä (58:32, 9.01 km, avg 140 bpm). Torstaina, perjantaina ja lauantaina oli vuorossa rypästreenin tyyppinen kolmen päivän putki. Kaikkien lenkkien pituus oli määritelty aikana (ensimmäinen puolitoista tuntia, toinen kaksi tuntia ja kolmas taas puolitoistatuntia). Torstain lenkin kävin ystävän seurassa, joka jännitti, kuinka pysyisi minun mukana lenkillä. Olen yrittänyt kertoa kaikille, että kestävyysurheilun harrastaja ei voi useinkaan vetää kovin kiivastahtisia lenkkejä, jos haluaa kasvattaa kestävyyskuntoaan ja lenkin aikana ystäväkin huomasi, että vauhti polkulenkillä on varsin maltillinen (1:40:46, 13.51 km, avg 140 bpm). Sykkeet tällä lenkillä olivat vauhtiin nähden huomattavasti korkeammat kuin tavallisesti, enhän minä nimittäin malttanut olla hiljaa lenkillä montaa minuuttia.

Minulla ei ole myöskään mitään intoa esitellä ystävilleni ”ylivertaista” juoksukuntoani hirmuisilla vauhtilenkeillä, vaan toivon yhteisten lenkkien kannustavan ja innostavan ystäviäni juoksuun ja juoksusta nauttimiseen. Usein juoksua aloittelevat tai sitä harvakseltaan harrastavat, kuvittelevat, että juoksun täytyy olla yhtä tuskaa ja henki hieverissä pinnistämistä alusta loppuun, jotta siitä olisi jotakin hyötyä. Myönnän kyllä itsekin ajatelleeni näin aika pitkään :). Toivoisin siitäkin syystä voivani olla esimerkki juoksua aloittaville ystävilleni siitä, miten mukavaa, rentoa ja helppoa juokseminen voi olla.

Perjantain lenkin tein pääosin maantiejuoksuna, jolloin sain pidettyä parempaa vauhtia yllä ja kerättyä muutaman kilometrin enemmän (2:00:10, 19.4 km, avg 149 bpm). Syke nousi korkeammalle huomattavasti korkeamman keskivauhdin ansiosta. Lenkin jälkeen perhe oli odottamassa minua mukaan uintireissulle. Edelleen päivät ovat olleet upean lämpimiä ja vesikin Oulujärvessä oli vielä lämpimähkö… minä jäin kuitenkin uittelemaan jalkoja rantaveteen toisten nauttiessa uimisesta ja sukeltamisesta.

34BD21FF-BD81-47A7-9F2A-C74D88749811.png

Lauantaina oli rypästreenin viimeinen osa, jonka juoksin aamulla, jotta edellisestä juoksusta olisi mahdollisimman vähän aikaa. Rypästreenin tarkoituksena on totuttaa elimistöä kohtuullisen rasituksen muodossa pidempijaksoiseen juoksuun ja pidemmän juoksun iskutukseen. Lauantain lenkki oli myös pääasiallisesti polkulenkki, joka kulki lähinnä metsäautoteitä pitkin (1:30:25, 13.01, avg 139 bpm). Tiesin, että Kainuun Prikaatilla on polkulenkkini läheisyydessä valatilaisuus, mutta olihan se silti yllätys, että porukka marssitettiin prikaatilta valatilaisuuteen minun lenkkireittiäni pitkin :D. Loppumatkasta puikkelehdin siis muutaman sadan nuoren miehen ja naisen ohi päästäkseni kunnialla alta pois.

Sunnuntaille ei ollut varsinaisesti suunniteltuna lenkkiä, mutta niinpä vain vielä tänäkin päivänä veri veti juoksuun. ”Sillä se lähtee millä on tullutkin” -sanonta tuntuu toisinaan sopivan loistavasti juoksuun. Sunnuntain rento ja lyhyt juoksu (46:56, 6.75 km, avg 138 bpm) tuntui suorastaan sulattavan rypästreenin aiheuttamat kolotukset.

C0AB331A-7AA3-4E67-9F49-E8F2204A0C10.png

Aivan loistava juoksuviikko takana! Kuinka sinun juoksusi on tällä viikolla sujunut? Osallituitko viikonloppuna olleisiin kisoihin, Paavo Nurmi maratonille, Himos Trailille tai vaikkapa Rokua Trailille? Olisi kiva kuulla, miten juoksusi kulki 🙂

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

FacebookInstagramTwitter ja YouTube

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Syksyn juoksusuunnitelmia

Kesän jälkeen tuntuu olevan kauhean vaikea päästä kiinni rytmiin, työrytmiin, unirytmiin, ruokarytmii, blogirytmiin – näistä kaikista olen ollut vähän niinkuin kesälomalla ja kaiken ’aloittaminen’ ja rytmittäminen tuntuu vaikealta. 

Olen treenannut koko kesän, mutta nyt NUTS Pallas – Hetta -rypistyksen jälkeen treenienkin rytmittäminen tuntuu jotenkin työläältä ja vaikka muka treenailen säännöllisesti, kilometrejä ei kuitenkaan kerry viikkoon tarpeeksi. Viikottainen juoksukilometrimäärä saisi olla ainakin maratonin verran, mielellään viidenkymmenen kilometrin pintaan, mutta eipä noita lukeamia ole pitkään aikaan viikkoon kertynyt. Ei Pallaksen jälkeen.

Toisaalta tiedostan hyvin, että palautuminen on vielä käynnissä ja sillekin on annettava aikaa. Usein todetaan, että täydellinen palautuminen maratonilta vie noin kuukauden (esim. täällä) ja jos polku-ultraa voi mitenkään verrata maratoniin (vaikka se ajallisesti onkin huomattavasti pidempi), niin nyt Pallaksen ultrajuoksusta alkaa olla kuukausi aikaa ja palautuminen on ainakin hyvässä vauhdissa, jos ei vielä täydellinen.

Treenaamisen motivaatiokin tuntuu olevan ison unelman saavuttamisen jälkeen jotenkin hukassa, vaikka seuraava kisa on jo nurkan takana. Lauantaina 8.9. on Vuokatti Trail Challenge, jossa olen osallistumassa 57 kilometrin polkujuoksukisaan. Tuohon kisaan on kolme ja puoli viikkoa aikaa, tässä olisi siis hyvää aikaa treenata aktiivisesti vielä parisen viikkoa. 

628E6B4F-1EF4-44AB-AB39-7E49E228E209.png

Ja sitten… mielessä on alkanut vähitellen itää ajatus, että saattaisin vielä haluta osallistua tämän vuoden puolella tähän astisen juoksuelämäni haastavimpaan ultrajuoksuun… Joensuussa järjestetään marraskuun puolen välin paikkeilla Joensuu Night Run – 6 tai 12 tunnin ultrajuoksu Joensuu Areenan mondoradalla. Joensuuhun ei kannata lähteä juoksentelemaan muutamaksi tunniksi, joten olen suunnitellut ilmoittautuvani 12 tunnin kisaan. Tätä ideaa pitää vielä vähän kypsytellä ja mietiskellä, ilmoittautuminen alkaa syyskuussa,  joten vielä on hetki aikaa ihmetellä, mitä meinaan olla tekemässä 🙂 

Millaisia juoksusuunnitelmia sinulla on syksyksi? 

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua tai ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Bloglovin’ -sivustoilla. Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook

Instagram
Twitter
YouTube

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli