Minä en ole ollut kovin vikkelänä ja treenejäkin olen joutunut rukkailemaan tiukan aikataulun vuoksi. Viikko on mennyt aivan älyttömän vikkelästi tohinassa ja touhutessa, parin koulutuspäivän ja reisaaamisen myötä. Tämän viikon treenit ovat siis jääneet tosi vähiin, yhteensä liikuntaa tuli reilu kolme tuntia ja kilometrejä vaivaiset 17.3. Toki tämä viikko on jo reilusti kevennetty, mutta ei ehkä aivan näin kevyttä ollut tarkoitus vetää…

Maanantaina kävin toisen kerran osteopaatilla. Hytkyttelyä, ihmettelyä, muutama piikki takareiteen ja pakaraan. Näyttää siltä, että pakaran ja takareiden jumit johtuvat alimman lannenikaman yliliikkuvuudesta. Itse en ehkä aivan osta tuota selitystä, sen toki tiedän, että yliliikkuvuutta on, mutta onko se syy tähän jalkavaivaan, en ole aivan varma. Joka tapauksessa varmaa on se, että jalka ei edelleenkään ole täysin kunnossa. Silti lähden kokeilemaan maratonia ensi lauantaina, koska juoksu on onnistunut aivan kohtuullisesti viime aikoina. On osteopatiasta siis kuitenkin ollut selvästi hyötyä. 

Tiistaina oli esikoisen koulun musiikkiluokkien kevätkonsertti ja siellä meni koko ilta. Oli muuten upea konsertti! Siellä näin juoksukaverin, joka oli menossa Helsinki City Marathonille. Keskiviikkona oli puolestaan suunnitelmissa juosta kevyt lenkki Jyväskylässä junamatkan jälkeen, mutta junamatka kesti odotettua pidempään… tai oikeastaan odotettua lyhyempään, koska siirryimme busseihin Kuopion asemalta. Junaradalla oli sähkökatkos, jonka vuoksi matkaa piti jatkaa busseilla. Kuopiosta matkustimme hikisellä bussilla Pieksämäelle, jossa odottelimme seuraavaa bussia (tällä kertaa onneksi ilmastoitua), jolla pääsimme vihdoin Jyväskylään reilu pari tuntia aikataulusta myöhästyneenä. En jaksanut enää lähteä yöhölkälle, joten tämänkin päivän lenkki jäi väliin.

Torstaina pääsin sitten vihdoin pitkän koulutuspäivän jälkeen juoksemaan viimeisen vauhtikestävyyslenkin ennen maratonia. Lämmittelyn jälkeen (10 min) vedin kolme kahden tuhannen metrin vetoa peräkkäin ilman taukoja ja pyrin kiihdyttämään vauhtia jokaisen kahden kilometrin setin jälkeen. Vauhti kiihtyi, mutta niin kiihtyi kyllä sykkeetkin (59:23, 9.11 km, avg 156 bpm)! 

Muutama viikko sitten noilla sykkeillä olisin ollut jo toisen vedon jälkeen aivan puoli kuollut ja hapoilla, nyt toinen ja kolmas veto meni maksimisykkeillä, mutta tuntuma oli aivan toinen. Tuntuma oli samanlainen kuin reilu kymmenen pykälää matalammilla sykkeillä, voikohan tämä johtua allergialääkkeistä tai stressistä tai molemmista?  

Perjantaina oli taas edessä junamatka, tällä kertaa kuitenkin onneksi vain junalla ja aikataulussa. Kotiin tulin siis ajoissa ja ehdin hyvin lasten nukahtamisen jälkeen tehdä kotitreenin, jossa tein erityisesti ylävartalon ja coren treenejä (32:04, avg 109 bpm).

Lauantai-päivä meni seuraillessa Kokkola Ultra Runia live-seuranalla. Mies osallistuisi siellä kuuden tunnin kisaan ja juoksi hieman vajaa 54 kilometriä! Live-seurannan ohessa leikkasin nurmikkoa vajaan tunterosen. Samalla seurasin myös Facen ja Instan iloisia postauksia Helsinki City Runilta ja Maratonilta. Iltasella kävin sitten itse muka kevyehköllä juoksulenkillä, mutta sykkeet tahtoivat taas nousta aivan liian korkeiksi, joten jouduin välillä myös kävelemään, jotta lenkki olisi pysynyt riittävän kevyenä (1:00:26, 7.45 km, avg 131 bpm).

Sunnuntai meni perheen kanssa yhdessä alkupäivästä, mies lähti reissuun viikoksi, joten ensi viikkokin on aika haipakkaa. Pienen venyttelytuokion tein lasten nukahtamisen aikoihin.

Jyväskylässä allergiaoireet helpottivat ja ajattelin, että eiköhän tämä oireilu ala vähitellen mennä ohi. Paluu todellisuuteen tapahtui lauantaina, kun silmät jatkoivat oirehdintaa täällä Kajaanissa ja nyt tuntuu jopa aikaisempaa pahemmalta. Mietin tuota sykkeiden nousua, luulen sen johtuvan näistä allergialääkkeistä, mutta myös osaltaan itse allergiasta, joka on jonkinmoinen tulehduttivat elimistössä. Tutkailen siitepölykarttoja ja toivon todella, että lauantaihin mennessä pahin siitepölyaika olisi Oulussa jo ohi. En muista, että olisin ikinä ennen kärsinyt siitepölystä näin voimakkaasti silmillä oireillen. Mieskin tuntuu oireilevan vaikkei hänellä edes ole allergiaa. Miten te muut olette selvinneet tästä siitöpölyräjähdyksestä? 

– Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen