Lapin lumoa viikolla 13 ja maaliskuun menot

Jostakin käsittämättömästä syystä Bloglovin´ julkaisi keskeneräisen postaukseni, vaikka se omalla blogialustallani näkyy edelleen luonnoksena! Mielenkiintoista… Joka tapauksessa minulle tuli nyt kiire saada postaus edes jonkinlaiseen kuosiin jos joku sattuu blogini avaamaan Bloglovin´:n kautta…

Siispä – Tällä viikolla kokonaiskilometrisaldo on ollut aivan mukiinmenevä – tähän mennessä 41.6 kilometriä, josta juoksua 39.7 kilometriä. Liikkumista yhteensä 8 tuntia ja 12 minuuttia, tänään kuitenkin ehtii vielä…

Maanantaina olin poikkeuksellisesti töissä, johtuen pääsiäisviikosta, ja kävin juoksemassa pitkiksen iltasella. Ensimmäinen puoli tuntia kulki hyvin, mutta sitten tapahtui jotakin… loppuiko energiat, oliko päivä ollut liian rankka pitkikselle, en tiedä. Joka tapauksessa puolen tunnin jälkeen teki mieli lopettaa siihen ja kävellä kotiin. Arvaat varmaan etten siihen lopettanut, vaan vedin treenin loppuun asti… Ajassa 2:17:47 juoksin 18.8 kilometriä keskisykkeellä 145 bpm. Vasemman jalan takareisi ja pakara meni juoksusta aivan juntturaan ja loppumatkasta lonkassakin alkoi tuntua aika oudolta, mutta kun jalkaa nosti hieman ylemmäs, juoksu onnistui hyvin. Illalla venyttelin puolen tunnin ajan varsinkin pakaran ja takareiden aluetta. Seuraavana aamuna lonkka tuntui erityisesti kävellessä tosi kipeältä.

0EB42FBD-D62D-466D-BC62-37A333459B5D.png

Tiistai-päivän aikana kipu lonkassa helpotti ja päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan juoksua kevyelle lenkille (40:22, 5.03 km, avg 131 bpm) ja vaiva meni ihmeellisesti lenkin aikana ohi. Todellakin liike oli lääke tällä kertaa ja palauttava lenkki hyväksi.

A91006C0-892A-4486-9AEC-A44A195D8FA6.png

Keskiviikkona kävin poikkeuksellisesti tekemässä salitreenin (1:47:24, avg 117 bpm), koska torstaina auton nokka kääntyi kohti Lappia ja pääsiäisen aikaa Muoniossa. Torstai menikin sitten autoillessa.

Perjantaina, pitkäperjantaina oli upea auringonpaiste ja me suuntasimme automme ja suksemme kohti ihanan mahtavaa 80-vuotiasta Pallas- Yllästunturin kansallispuistoa ja erityisesti Pallaksen Vatikurua ja Romassikahvilaa. Retkestämme voit lukea enemmän täältä. Kahden kilometrin ylämäkihiihto lasten kanssa kesti lähes tunnin. Näimme muuten useamman liitovarjon sinisellä taivaalla, se olisi varmasti upeaa hommaa! 

8ED03A18-371F-4346-997C-A7A101E0C3E1.png

EC07BA7C-7BDE-4F96-A598-1C45749F3477.png

Perjantai-iltana kävin vielä tekemässä suunnitellun vauhtikestävyystreenin. Tuntuma oli aika tukkoinen päivän ulkoilun jälkeen, mutta treeni itsessään meni kuitenkin aivan nappiin (50:11, 8.65 km, avg 154 bpm). Syke pysyi loistavasti vauhtikestävyysalueella ja vauhtejakin sain hieman nousemaan. Vielä ei voi puhua kunnon vauhdeista, mutta suunta on hyvä.

Lauantaina kävimme pienellä moottorikelkkaretkellä ja paistoimme makkaraa. Ajatella, edellisen kerran olen ajanut moottorikelkalla varmaan kymmenisen vuotta sitten ja edelleen se sujui kuin vanhalta tekijältä… 😉 Moottorikelkalla ajaminen käy kyllä urheilusta, sen verran jäykkää kelkan kääntäminen on ja vaatii koko kropan työskentelyä, voimaa ja hallintaa. Illalla kävin vielä nautiskelemassa maisemista ja kevyestä juoksusta (1:00:08, 7.21 km, avg 131 bpm).

D7A3B116-8EE6-4C16-B2E9-BF95F9B25109.png

Maaliskuussa treenit ovat päässeet vihdoin toden teolla käyntiin, koko kuukauden liikuntasaldo on 42 tuntia ja 10 minuuttia. Kilometrejä kertyi yhteensä himpun alle kaksisataa, 197.1 kilometriä ja juoksukilometrejäkin aika mukavat 146.9. Tästä on hyvä vielä hieman kiristää huhtikuussa ja sitten toukokuussa alkaa jo laskeutumaan toukokuun lopussa olevaan maratoniin.

Sunnuntain suunnitelmat ovat vielä auki, ehkä vähän kävelyä tai hiihtoa, ei ainakaan juoksua.

”Pilvimuurista valo välähtää”, riemullista Pääsiästä kaikille <3

– Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

 

Hyvinvointi Liikunta

Pallas – Yllästunturin kansallispuisto 80 vuotta

Nämä maisemat eivät ole muutteet. Sama ihana, nostalginen, rakas tuttuus ja turvallisuus on läsnä.

Tänään kaksi kilometriä ylämäkeä kolmen lähes hiihtotaidottoman lapsen kanssa :D. Oli himpun verran haasteellista ja äidin hermoja raastavaa, mutta me päästiin perille, kaikki päästiin. Siinä vaiheessa ei enää harmittanut yhtään mikään, ei se että jonkun sukset tuntuivat menevän enemmän taaksepäin kuin eteenpäin. Ei se, että joku kiljui kesken matkan, että on hiki ja nälkä. Ei se, että jonkun sukset päätyivät ahkioon puolessa välissä matkaa. 

9413F9C9-3E42-4054-8A67-D28122FD3C22.png

3F37B590-081D-4D6B-B32A-FFD407922BA5.jpeg

Vatikurussa huolet hävisivät ja huoleton äiti istui nauttimassa auringosta ja muistoista, kun yksi lapsi kieri alas rinnettä, yksi suuntasi pulkkansa kohti sulaa puroa ja yksi kaipaili kahvion kaakaota. 

45595F99-909D-4BA0-A741-9F10C0223F3E.png

Mielessä lapsuuden pääsiäiset Vatikurussa, Romanssikahvilan lumo nuoruudessa ja kaikki se kauneus, luonnon rauha, ihmeellisyys. Kiitos Pallas tästä kaikesta! Kiitos siitä, että sinut on pidetty samana. Kiitos, että maailmassa on jotakin joka pysyy ja lumoaa aina ja yhä uudelleen <3

– Maijaliisa

Jos haluat seurata blogini sometilejä, löydät ne täältä: 

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Liikunta