Kuulin otsikon kaltaisen kommentin erään ystävän suusta, kun keskustelu kosketti harrastuksia ja sitä, kuinka paljon ja kuinka usein liikuntaa harrastetaan. Enemmän kommentti kuitenkin kertoo ehkä siitä, etten enää puhu harrastuksestani niin paljon kuin aikaisemmin. Kommentti saattaa olla myös helpotuksen huokaus siitä, ettei  hänen tarvitse enää kuunnella minun juoksuista keskustellessamme. Itselle kommentti kertoo sen, että aikaisemmin olen ollut niin kovin innokas, etten ole oikein kyennyt hillitsemään itseäni ja olen tuutannut liikaa juoksujuttuja ystävälle, joka ei aivan samaa innokkuutta jaa juoksuun. Mikä oli vaustaukseni kommentiin – Totesin, että olisin edelleen varmasti yhtä innokas, mutta kun en pysty tässä vaiheessa juosta oikeastaan ollenkaan, en tästä syystä oikein jaksa ja pysty intoilla juoksusta enkä oikein osaa intoilla pyöräilystä aivan samaan malliin kuin juoksusta.

Liikuntaa harrastan edelleen kuitenkin aivan yhtä paljon kuin aikasemminkin, tällä viikolla liikuntautunteja on kertynyt varttia vaille kymmenen tuntia ja matkaa viikkoon kertyi 216 kilometriä, joista pyöräilyä oli kilometriä vaille kaikki kertyneet kilometrit. Pyöräilemässä olen käynyt tällä viikolla kuutena päivänä, joista perjantaina pyöräilin kuitenkin vain töihin ja takaisin kotiin arkiliikuntana. Maanantaina oli vielä lepopäivä edellisen viikon ja viikonlopun flunssasta toipuessa. Tiistaina lähdin pyöräillen testaamaan vointia (1:46:13, 43.8 km, avg 131 bpm), jonkun verran flunssa vaikutti tuntemukseen pyöräilyn rankkuudesta ja hengitys tuntui hiukkasen raskaammalta, mutta muuten vointi on tällaiseen kevyeen maantiepyöräilyyn ollut aivan hyvä.

Keskiviikkona tein lähes saman lenkin kuin edellisenä päivänä (01:49:40, 45.83 km) ja torstaina pitkän reissupäivän jälkeen tein lyhyemmän pyöräilytreenin (1:05:10, 26 km, avg 127 bpm). Perjantaina pyöräilin vain siis työmatkat ja päivän jälkeen olin aivan naatti. Ensimmäinen kokonainen työviikko loman jälkeen ja flunssasta toipuminen vei niin paljon voimia, että perjantai-illan lähes torkuin sohvalla.

Viikonloppuna olen nautiskellut hurjan upeista keleistä, auringosta ja kesän jatkumisesta. Lauantaina tein viikon pisimmän pyörälenkin (2:10:35, 53.26 km, avg 134 bpm), sen jälkeen kun olin ensin tunteroisen hinkannut pihalla ruohonleikkurin kanssa. Tällä lenkillä kävin pitkästä aikaa ruttuuttamassa muutaman kilometrin hiekkatiepätkän gravelpyörälläni. Olin hämmästynyt, miten vähän hiekkatie vaikutti lenkin keskivauhtiin, vaikka pyöräillessä tuo tärisyttävä ja kiemurteleva hiekkatie tuntui paljon hitaammalta ajaa. Ehkä kiristin sitten vauhtia maantiepätkällä. Sunnuntaina  hippasin vielä mukavan lenkin (1:34:08, 40.06 km, avg 135 bpm) hämmästellen edelleen lämmittävää aurinkoa, elokuun elonkorjuuta ja upeita loppukesän värejä. Omassa pihassa pikkiriikkinen kukkaketo alkaa myös tässä vaiheessa puhjeta vaikka minkälaiseen kukkaan.

Elokuun puoliväli on jo ohitettu ja silti kesä vain jatkuu – minä en valita! Toivon, että lämpimät pyöräilykelit jatkuvat edelleen. En niinkään odota kylmiä pyöräilylenkkejä, saattaa olla, että ne jäävät lopulta tekemättä ja siirryn vaikkapa salille treenaamaan. Toivon myös todella, että nilkan vaivat alkavat jossakin vaiheessa helpottaa ja pääsen nauttimaan syksystä juostenkin. Ja sitten en taas ehkä pysty olla intoilematta…😆

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.

Paluu arkeen ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, elämä yllättää, mutta ei aina niin positiivisella tavalla. Alkuviikko lähti aivan mukavasti käyntiin,  Oli todella hyvä, että maanantai oli vielä lomapäivä, saavuimme kotiin sunnuntai-iltana ja maanantai meni pyykkiä pestessä ja asennoituessa työn aloitukseen. Päivän aikana kävin  myös nautiskelemassa kesästä pyöräillen (1:59:18, 50.37 km). Tiistai oli siis loman jälkeen ensimmäinen työpäivä. Työ alkoi sopivan rauhallisissa merkeissä ja iltasella oli vielä voimaa käydä viikon toinen pyöräilylenkki (1:01:38, 26.11 km, avg 138 bpm). Siihen tämän viikon urheilut oikeastaan sitten jäivätkin, loppuviikosta voimaa oli lähinnä jonkinmoiseen kehon liikutteluun, eikä tuota voi varsinaisesti liikunnaksi sanoa.

Keskiviikkona päivä töissä meni aamupäivästä aivan mukavasti, vaikka edellisenä yönä oli pienesti tuntunut kaktusta kurkussa. Iltapäivästä kuitenkin alkoi tuntua vilunväristyksiä ja voimattomuutta. Kotona tässä vaiheessa oli yksi toipilaana ja yksi sairaana. Loppuviikosta meitä oli sitten kolme sairaana, yksi toipilaana ja yksi porukasta pysyi terveenä koko viikon – ilmeisesti tämä tauti ei yhteen meistä pystynyt. Kun saavuin töistä kotiin ja olinkin aivan jo naatti. Lämpö alkoi nousta, lääkitsin itseäni ja nukahdin sohvalle. Torstaina jouduin jäämään kotiin potemaan tautia ja kunnolla flunssatauti iskikin. Edellisenä iltana vielä pähkäilin, lähtisinkö kuitenkin töihin, mutta lämmön noustessa tajusin, ettei seuraavana päivänä töihin lähteminen olisi kenekään etu. Testejä en ole tehnyt, mutta ainakin koronaa täällä meillä päin on liikkunut, joten sitäkin tauti voisi olla.

Perjantaina tein etätöitä sen minkä jaksoin ja olin ulkona rauhallisesti ruohonleikkuria työnnellen hetken verran. Lämpöä ei enää ollut mutta todella nopeasti voimat ehtyivät, vaikka välillä tuntui, että olisin niin mielelläni touhuillut kaikenmoista. Ulkona halusin kuitenkin edes istuskella, kin aurinkokin paistoi niin ihanan lämpimästi. Lauantaina aika kului pitkälti sohvalla, onneksi olympialaisten yleisurheilu viihdytti pitkin päivää ja teki lepäilystä selvästi aivan todella paljon helpompaa ja viihdyttävämpää.

Sunnuntaina olo on vieläkin ollut flunssainen ja tukkoinen,  mutta vointi alkaa olla jo parempaan suuntaan selvästi. Aamu meni olympialaisten naisten maratonia seuratessa ja aloitin taas uuden neulomusprojektin, joten aika kului silläkin tapaa mukavasti. Tuntuu, että vaikka kuinka vointi olisi tukkoinen, sisällä oleminen ei meinaa onnistua ja ulos on päästävä, kävinkin sitten hyvin rauhalliseen tahtiin kävelemässä ja haukkaamassa happirikasta ilmaa osin vesisateessakin (1:02:21, 5.29 km, avg 106 bpm).

Jouksemattamuussuunnitelmaan tämä flunssa toisaalta tupashti aivan oikeaan aikaan,eipä ole käynyt mielessäkään lähteä testailemaan jalkaa juoksemalla. Jalka ja nilkka on saanut lepoa ja nilkan alueen turvotus on levossa poistunut. Kuitenkin nyt sunnuntain lyhyellä kävelyllä nilkan sisäsyrjän ja jalkapohjan alueelle tuli heti pientä tuntemusta, joten juoksutauko jatkuu edelleen.

Ullkoilua tähän sairasteluvikkoon karttui viitisen tuntia ja matkaa kokonaisuudessaan 82.8 kilometriä,joista pyöräillen 76.4 kilometriä. Ensi viikko menee varmasti edelleen pitkälti toipuessa ja säiden salliessa liikunta painottuu vahvasti pyöräilyyn. Ensi viikon jälkeen suunta kääntyy jo vähitellen salitreennin puoleen, vielä vähän mietin, minne salille otan kuukausikortin, mutta luulen, että tähän vaikuttaa erityisesti hinta. Joudun miettimään myös salin monipuolisuutta myös kestävyystreenin osalta, koska nyt vaikuttaa siltä etten voi kesätvyysharjoittelua aivan lähiaikoina tehdä juosten. Salin crostrainerien määrä ja mahdollisesti myös sekä juoksumaton korkeusmittari ja vaikkapa porraskoneen olemassaolo saattavat olla erityisen tärkeitä valintaperusteita salille. Minun täytynee alkaa vähitellen tutustua paikalliseen salitarjontaan ja käydä tutustumassakin uusiin saleihin, siinäpä harrastusta tuleville viikoille. Onko sinulla joku hyvä paikka suositeltavana?

Ihanaa elokuuta toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.