Bloggaaminen – aivan seku vain?

Seku vain = huviksi vain, ilman suurempaa tarkoitusta

Olenko blogimaailman täydellinen hylkiö, onko blogini tuhon oma, koska en haaveile bloggaamisesta ammattia tai edes sitä, että saisin blogistani tuloja? Onko blogin pitämisessä ylipäänsä mitään järkeä, jos minulla ei ole näitä yllämainittuja tavoitteita? 

1. Kysymys: ”Saatko blogistasi rahaa, maksavatko mainostajat sinulle?”

Tehdäänpä tämä nyt selväksi. Kirjoitan lily.fi -alustalla, joka kuuluu A-lehdet Oy:hyn ja kaikki blogin yhteydessä näkyvät mainokset tulevat tätä kautta. Mainostajat maksavat A-lehdet Oy:lle näkyvyydestään sen eri formaateissa. Minä olen vain pykännyt blogini tälle ilmaiselle alustalle, enkä saa minkäänlaista korvausta blogissani esiintyvistä mainoksista. Kirjoitan blogiani täysin ilmaiseksi, seku vain.

Blogissani on ollut muutamia yhteistyöpostauksia ja niistä olen saanut testissä olevat tuotteet itselleni, koko blogini reilun vuoden kestäneessä historiassa näitä postauksia on ollut neljä. Muut tuotearvostelut tai ”mainonnat” olen tehnyt ilman minkäänlaista yhteistyötä tuotetta markkinoivaan tai myyvään tahoon, omasta tahdostani, innostuksestani, siitä syystä, että olen kokenut tuotteet niin hyviksi, että olen halunnut niistä kertoa muillekin. Toki ottaisin edelleen oikein mielelläni erityisesti juoksuun liittyviä tuotteita testiin ja kirjoittaisin niistä arvosteluja. Itse en ole aktiivisesti tähän puoleen blogissani panostanut, koska koen sen vaativan panostusta ja paljon aikaa, jota minulla juuri nyt ei ole. Ehkä sitten joskus, tai sitten ei…

2. Kysymys: ”Mikä on blogisi tavoite?”

Hmm… Aloin miettiä asiaa oikein hartiavoimin ja siinä pohtiessa alkoi tuntua yhä enemmän siltä, että ei minulla taida olla tavoitetta ollenkaan ja siksipä koko blogilla ei ole mitään merkitystä. Sama laittaa pillit pussiin ja lopettaa koko ”nousukiidossa” oleva bloggaajan ura 😀 Mutta onkohan asia kuitenkaan aivan noin. Tai pitääkö blogilla ylipäänsä olla jokin tavoite? Mietin myös sitä, mitkä blogin kirjoittamisen taustalla olevat vaikuttimeni voisivat olla? 

IMG_20180127_115456.jpg

Huomasin siis ajattelevani, että pitääkö blogilla olla jokin tavoite? Juoksuakin (tai muita harrastuksia) voi aivan hyvin harrastaa ilman minkäänlaista erityistä tavoitetta. Toki tavoite voi olla hyvä olo, kunnon ylläpitäminen, uuden oppiminen jne, mutta tavoitteelliseksi juoksuharrastusta aletaan kutsua siinä vaiheessa, kun juoksija haluaa kehittyä paremmaksi juoksijaksi, nopeammaksi, voimakkaammaksi ja tuota tavoitteen saavuttamista mitataan sitten kisoissa. Blogin tavoitteita voivat tietysti olla tietyn lukijamäärän saavuttaminen, näkyvyys, julkisuus, maine, kunnia, raha tai vaikkapa Blogs Awards-voitto. Itse en minkään noista edellä mainitsemani asian takia blogia kirjoita, joten voisiko vaikuttimena olla minulla ja monella muullakin bloggaajalla aivan joku muu asia? 

Kun aloin miettiä, miksi blogiani kirjoitan, löysinkin helposti monta syytä ja tavoitetta blogilleni: 

  1. Aluksi laitoin blogin pystyyn hyvin itsekkäistä syistä, halusin kirjata ja dokumentoida harrastukseni julkisesti, mutta en ajatellut sen suuremmin ketään muuta kiinnostavan.
  2. Halusin myös pitkästä aikaa ilmaista itseäni kirjoittamalla, kokeilla osaanko enää ylipäänsä kirjoittaa, kertoa tarinoita ja kehittää itseäni kirjoittajana. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän tavoittelen kehittymistä kirjoittajana. Haaveilen siitä, että voisin viihdyttää lukijoita, kertoa tarinaa niin, että se vähän jopa naurattaisikin, herättäisi tunteita.
  3. Heti kun huomasin, että joku todellakin lukee blogiani, tavoitteeksi nousi vahvasti muiden innostaminen – jospa joku muukin innostuisi liikunnasta kokemusteni kautta, huomaisi ettei se ole täysin mahdoton yhtälö lapsiperheessäkään ja että usein siitä saa enemmän kuin se ottaa.
  4. Samaan aikaan tavoitteeksi selvästi muodostui innostuksen jakaminen muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Kovin moni ei varmaankaan jaksa lukea loputtomasti juoksuasioitani, jos ei ole kiinnostunut juoksemisesta.
  5. Mitä enemmän blogiani kirjottelin ja sain positiivista palautetta (suuret kiitokset aivan yltiöupeista palautteista <3), aloin jakaa kokemukseni kautta nousevaa tietoa ja neuvoja juoksuun liittyvistä asioista. Toivon, että blogistani voisi saada myös informaatiota ja tukea juoksuharrastukseen. Mitään absoluuttista totuutta mihinkään juoksuasiaan en yritä enkä halua tuottaa tai antaa, olenhan vain juoksun harrastelija.

ACB1C392-07FE-40F7-9656-09FA60880885.png

Näin – ei bloggaaminen sitten loppujen lopuksi olekaan seku vain, se on rakas harrastus, jonka kautta olen saanut todella paljon! Olen todella iloinen, että olen tälle tielle lähtenyt.

Vielä isot kiitokset teille armollisille ja upeille blogini lukijoille ja kommentoijille, olette pitäneet minua kuin kukkaa kämmenellä, siksi olen uskaltanut jakaa itsestäni enemmän <3

Maijaliisa 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

Hyvinvointi Liikunta Mieli Ajattelin tänään

Kuntoilijan tasotesti nro 2.

Kävin viikko sitten maanantaina juoksumatolla tehtävässä kuntoilijan tasotestissä Vuokatti Sportissa, Vuokatin Snowpoliksessa. Edellisen kerran kävin samaisessa testissä marraskuussa 2016 (josta voit lukea täältä) ja nyt halusin käydä tsekkaamassa tilanteen uudelleen. Minua kiinnosti tietää, mitä kunnossani on tapahtunut reilun vuoden treenaamisen aikana, vai onko tapahtunut mitään. Ainakin olen yrittänyt treenata aivan huomattavan paljon järkevämmin vuoden 2017 aikana, kuin mitä tein vuonna 2016. 

C30FC1D4-F4CD-4BDE-8669-F4164F844444.jpeg

Testin tekijänä oli jo viime kerralta tuttu valmentajakouluttaja Jyrki Uotila. Testi suoritettiin siis samalla tavalla kuin viime kerrallakin; Jyrki lisäsi juoksumaton vauhtia (työn kuormaa) ja otti sormenpäästä verinäytteen kolmen minuutin välein. Viime kerralla kävelin kaksi ensimmäistä vauhtiporrasta, tällä kertaa kävelin vielä kolmannenkin vauhtiportaan. Jyrki antoi koko testin ajan palautetta suhteessa edellisiin tuloksiin ja jo testin aikana sain tietää, että sykkeet pysyivät ainakin himpun verran alemmalla tasolla kuin edellisellä kerralla koko testin ajan. Testin jälkeen mitattiin vielä kevyen loppuverryttelyn aikana laktaatin poistumista elimistöstä. Testi itsessään kesti lähes saman verran kuin edellisellä kerralla, noin 26 minuuttia ja siihen päälle vielä jäähdyttely eli loppuveryttely.

B07C2963-9428-4DBB-A854-EF6FBFDBCA5C.jpeg

Ja sitten tuloksiin:

  • Aerobinen kynnykseni on laskenut hiukan ja on nyt 146 bpm, anaerobinen laski kaksi lyöntiä ja on nyt 168 bpm. Maksimisykkeeni testissä oli 184 bpm. Uskon silti, että maastossa paukuttelen yhä edelleen sen 186 bpm.
  • Maksimialueeni (168-184 bpm) on edelleen vahvin alueeni… siis mitä? Miksi? No siis, sillä alueellahan vetelen aivan ”helposti” kympin kisat, itse asiassa puolimaraton on mennyt useampaan otteeseen tuolla maksimitasolla (keskisykkeellä 174 bpm), reilusti yli anaerobisen kynnyksen ja maratonkin lähellä anaerobista kynnystä (avg 166 bpm). Oikein ihmetyttää, miten se mahdollista? Juuri luin useammalla Facebook-foorumilla jaetun artikkelin siitä, mitä sykkeestä pitäisi tietää (voit lukea artikkelin täältä). Artikkelissa kerrotaan, että anaerobisen kynnystason ylittyessä elimistö alkaa väsyä sinne kertyvän happamuuden takia niin paljon, ettei samaa vauhtia pysty pitämään yllä kuin 10-30 minuuttia… pikkusen pidempään olen kyllä puolimaratonilla aikaani viettänyt…
  • Kynnykset olivat kehittyneet, erityisesti anaerobinen kynnys; laktaattia kertyi saman verran kuin edellisenä vuonna mutta syketaso oli hiukan alhaisempi ja työn kuorma oli selvästi korkeammalla tasolla kuin edellisessä mittauksessa… siis käsitykseni mukaan vauhtia oli enemmän, vai? 
  • Maitohappotasot olivat tulleet selvästi alemmas. Ja kuten jo kerroin syke kulki matalammalla kuin edellisellä testikerralla. Laktaatin poistuminen loppuverryttelyssä oli paljon paremmalla tasolla, joka kertoo siitä, että palaudun rasittavasta suorituksesta nyt huomattavasti nopeammin kuin vuosi sitten.

Suunta on siis harjoittelussa ollut oikea ja harjoittelu on aiheuttanut juuri sen suuntaista muutoksia kuin on toivottukin. Edellytykset pitkiin suorituksiin ovat kuulemma selkeästi paremmat, jee! Mielestäni muutokset eivät ole kuitenkaan kovin suuria. Olisin ehkä toivonut saavani vieläkin parempia tuloksia… Toki syketasoista lenkeillä tiesin, että mitään mullistavan radikaalia ei ehkä ole voinut tapahtua ja oikeassahan minä olinkin. 

Ultrajuoksutavoitteestani johtuen harjoittelussa on syytä painottaa edelleen peruskestävyysharjoittelua höystettynä vauhtikesyävyysalueen harjoittelulla. Maksimivauhdin harjoituksia en tuskin tarvitse suoranaisesti :). Juoksun taloudellisuuden parantamiseksi juoksutekniikkavedot (juoksutekniikan viilauksessa oma postauksensa täällä) peruskestävyysharjoittelulenkillä voisivat tuoda kuitenkin lisähyötyä. – Tämän ohjeistuksen suuntainen onkin tämänhetkinen treeniohjelmani, joka on suunnattu ultrajuoksutavoitettani silmällä pitäen. 

Miltä tulos ja sen tulkinta sinusta kuulostaa? 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

 

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

Hyvinvointi Liikunta