Kevyt viikko ja lupa sairastua – viikko 49

Kerroin aikaisemmin, kuinka minua jo etukäteen ahdistaa tämä meneillään oleva viikko, juoksuohjelman kevyt viikko. Juoksuharjoituksia olisi ollut vain kaksi, toinen niistä matalilla sykkeillä, eli kävellen. No kuinkas sitten kävikään? Tällä viikolla on tullut vain yksi virallinen treenimerkintä, koska flunssa! Ilmeisesti annoin itselleni luvan sairastua, tällä viikolla se oli aikataulullisesti helpoin hoitaa ja naps, sieltähän se tuli kuin manulle illallinen… 

Maanatain ja tiistain otin levon kannalta, pientä hyötyliikuntaa lukuunottamatta, joka näin talvisin näillä leveysasteilla luonnistuu kuin itsestään kolauksella. Maanantaille siis kolausta ja muita pihaleikkejä aikaan 41:28, keskisykkeellä 104 bpm.

Keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, satavuotiaan Suomen kunniaksi kävin hölkkä-kävelyllä (1:00:17, 7.01 km, avg 128 bpm) kiertelemässä Kajaanin muistomerkkejä ja juhlapaikkoja. Matkan varrelle osuivat näpsäkästi niin veteraanimuistomerkki, sankarivainajien haudat, hyvästijättö – muistomerkki Isänmaan puolesta talvi- ja jatkosodassa vuosina 1939-1944 kaatuneiden sankarivainajien muistolle, kuin linnanraunioiden kynttilävalaistus ja joutsenet, jotka olivat saapuneet joelle juhlistamaan suurta päivää. Illalla olo alkoi tuntua hieman huteralta, mutta torstaina olin sitten jo kunnolla flunssassa.

IMG_1892.JPG

PhotoEditor-1512846865736.jpg

PhotoEditor-1512846895250.jpg

Perjantai meni tyttöjen kenraaliharjoituksissa ravatessa. Illalla saimme nauttia aivan upeasta balettielämyksestä. Miten valtavan paljon tuosta esityksestä nautinkaan kaiken tämän syksyn vastoinkäymisten jälkeen <3 Edelleenkään emme ole selvillä vesillä, mutta vaikka esikoinen joutui olemaan pitkään pois treeneistä, näytös meni loistavasti ja hän säteili lavalla. Sanoinkin hänelle, että hän on todella valovoimainen esiintyjä, sitä hän todellakin on! Oma flunssainen olo oli aika surkea, mutta tämän riemun keskellä sitä ei juuri ehtinyt murehtia.

Collage 2017-12-10 00_01_22.jpg

Lauantaina sain luvan nukkua niin pitkään kuin pystyn ja kömmin ylös vasta 10.30! Lauantai meni edelleen balettitouhissa, iltaa kohden vointi alkoi tuntua jo paremmalta. 

Sunnuntaina lähdimme yhdessä hiihtoretkelle. Tytöille hiihtäminen tuntuu olevan aika haastavaa, mutta jantteri on kuin syntynyt sukset jalassa. Ei hänestäkään hiihtäjää taida tulla, vauhti ei häntä niinkään kiinnosta, mutta metsissä samoilusta ja itsekseen hiihtelystä hän vaikuttaa nauttivan oikein todella. On muuten aika jännää, miten nuo balleriinat eivät meinaa pysyä pystyssä suksilla ollenkaan mutta poika, jonka pystyssä pysyminen tasamaalla on toisinaan haastavaa, menee suksilla kuin tyhjää vaan :). Minäkin pääsin hiihtämään pienen lenkin ja voi miten ihanalta hiihtäminen tuntuikaan. Flunssa näyttää taittuneen yllättävän nopeasti, josko tämä kohtuullisen täydellinen lepo olisi ollutkin vain hyväksi. 

IMG_1894.JPG

Kevyestä viikosta tuli siis todellisen kevyt; kokonaisuudessaan 11.5 kilometriä liikuntaa ja siihen käytetty aikaa kaksi tuntia. Ei paljon naurata, mutta tästä noustaan, taas entistä innokkaampana 🙂 Tälle illalle vielä vähän kehonhuoltoa ja katse kohti tulevaa viikkoa. Ihanaa sunnuntai-iltaa ja viikon alkua! 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys

Miksi juoksuvalmennusta?

Olen jo useamman kerran hehkuttanut, miten innoissani olen, kun pääsin mukaan testiryhmään kehittämään Takomo trainingin ’poikkeuksellista juoksuvalmennusta’. 

Mutta miksi ihmeessä tällainen tavan tallaaja ja juoksuharrastelija tarvitsisi juoksuvalmennusta? Olen tainnut tehdä kaikki mahdolliset harrastelijan tavallisimmat virheet juoksuharrastuksessani. Yhden talven juoksin aivan liian lujaa, koko ajan. Puolikkaan tulos ei parantunut, huononi kuitenkin hiukan. Nyt viimeisen vuoden olen sitten tehnyt määrää kilometritolkulla, ei puhettakaan mistään kevyemmistä viikoista, tai määrän kasvattamisesta maltillisesti. Tavoitteena on ollut tietty määrä juoksukilometrejä, joten juosta on pitänyt aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Ja juostahan minä juuri olenkin halunnut, koko ajan ja aina…

IMG_1880.JPG

Haaveilen parantavani aikaa puolikkaalla ja maratonilla, jaksavani juosta pidempiä ultria ja joskus jopa yli sadan kilometrin matkoja. Näiden haaveiden saavuttamiseen tunnen tarvitsevani apua, olen harrastanut niin vähän aikaa kestävyysurheilua, että omat tiedot ja taidot eivät todellakaan riitä itseni valmentamiseen… Olen myös tunnetusti varsin kärsimätön, haluaisin kaiken nyt ja heti. Kestävyysurheilussa vaaditaan kuitenkin ennen kaikkea ja ilman muuta juuri kärsivällisyyttä tulosten parantamiseksi. Tähänkin toivoin juoksuvalmennuksen tuovan apua.

Näitä mietteitä minulla oli juuri mukaan päästyäni. Nyt neljän viikon kokemuksella voin jo sanoa, että kyllä todellakin kannatti lähteä mukaan tälle matkalle. 

IMG_1881.JPG

Mitä sitten olen jo nyt juoksuvalmennuksesta saanut? 

Monipuolisuutta

Minun kunnollani matalilla sykkeillä tehtävät ”juoksuharjoitukset” on vain yksinkertaisesti tehtävä lähes poikkeuksetta kävellen tai vain etäisesti juoksua muistuttavalla hölkkäilyllä. Kävely ja sauvakävely tulivat siis uutena lajina repertuaariin. Olen toki tiennyt, että niitäkin olisi hyvä ohjelmaan mahduttaa, mutta kun minulla on ollut niin kova kiire vain juosta… Jo nyt muutaman viikon jälkeen kävelyn tulokset näkyvät. Sykkeet pysyvät harjoituksissa helpommin matalammalla ja vähitellen nuo kevyetkin lenkit alkavat onnistua yhä enemmän ja enemmän hölkähköllä… ehkäpä keväällä nekin menevät osin jopa juosten. Juoksuohjelmassa on myös mukana ohjelmat venyttelyyn, pilatekseen sekä koti- ja salitreeniin. Olen tietysti aikaisemminkin venytellyt ja treenannut lihaskuntoa niin kotona kuin salillakin, mutta kun ne nyt ovat selkeästi osa juoksuohjelmaa, niiden skippaaminen ei tule niin helposti kysymykseen – rakastan ’aikatauluja’ ja niiden noudattamista pikkutarkasti 🙂

PhotoEditor-1512673465684.jpg

Nousujohteisuutta

No tästä en ole aikaisemmin juuri mitään ymmärtänyt. Sen olen tajunnut, että vauhteja pitäisi jotenkin saada kasvatettua ja samalla myös kestävyyttä, mutta miten? Juoksuohjeman saatuani olin aluksi aika pöyristynyt siitä ajatuksesta, että joutuisin ainakin aluksi juoksemaan selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Ennen ohjelmaa juoksin viikossa lähes poikkeuksetta 40-70 kilometriä joka viikko, aina. Kun tajusin sloganin:

 ”peruskestävyyskaudella peruskestävyyttä määrällisesti nousujohteisesti ja vauhtikestävyyskaudella vauhteja nousujohteisesti”,

olin hetken aikaa kuin puulla päähän lyöty… aika loogista, järkevää ja aivan mahtavaa!!! Peruskestävyyskaudellakaan ei voi siis koko ajan vetää maksimikilometrejä mittariin, vaan niidenkin keräily aloitetaan matalammalta ja kilometrimäärää kasvatetaan maltilla nousujohteisesti! Aivan täysin uusi oivallus minulle. Olihan se aluksi aika haastavaa, mutta nyt alan olla tosi tyytyväinen, että suostuin kokeilemaan tuotakin periaatetta. Vaikka en ollut mielestäni mitenkään väsynyt juoksemiseen ja aluksi jopa vastustin sen vähentämistä, nyt huomaan, että ehkäpä kroppani kuitenkin oli aika uupunut. 

Muutama oivallus siis näiden viikkojen aikana on tullut, mielestäni aika merkittäviä oivalluksia, vai mitä mieltä olet? 🙂

Seuraathan blogini sometilejä 🙂

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys