Mukamas kevennetty viikko uudelleen – viikko 50

Valmennusjohto 🙂 oli sitä mieltä, että tämä viikko kannattaa mennä kevennellen, koska viime viikolla podin pientä flunssaa. Kerrankin ymmärsin levätä riittävästi flunssan aikana ja todennäköisesti juuri siitä syystä tällä viikolla flunssasta ei ollut enää mitää oireita.

Maanataina ajattelin tehdä pienen rennon hiihtolenkin, niin teinkin – kävelin ladun varteen (12:04, 0.94 km, avg 107 bpm), hiihdin mukavan leppoisan lenkin loistavilla ja luistavilla laduilla (1:07:53, 9.59 km, avg 127 bpm) ja kävelin sukset kainalossa kotiin (19:52, 0.86 km, avg 115) posket punaisina tyytyväisyydestä.

PhotoEditor-1513548409785.jpg

Tiistaina oli vuorossa kevyt hölkkä, jonka lyllersin lumisilla pyöräteillä (48:57, 5.57 km, avg 129 bpm). Sain kuin sainkin pidettyä sykkeet juuri pk1-alueella kävelyjuoksu-kombolla, mutta välillä ihmettelen tosissaan, miksi en voisi mennä juoksemaan vaikka juoksumatolle näitä lumisten päivien lenkkejä. Vauhti ei tänäänkään päätä huimannut ja tuo lumessa rämpiminen ei kyllä mitenkään kehitä juoksutekniikkaakaan… lenkin jälkeen jäähdytin kolatesharjoituksella kotipihassa (16:54, avg 122 bpm) ja tein venyttelyt nilkkajumpalla höystettynä (12:16, avg 91 bpm).

PhotoEditor-1513548467683.jpg

Keskiviikkona piti olla virallisen ohjelman virallinen lepopäivä, mutta kun ystävä pyysi lenkille vaihtamaan kuulumisia, en tietenkään voinut mitenkään kieltäytyä… Alkulenkki meni vauhdikkaasti juosten, kun tsekkasin sykkeitä kesken jutustelun, huomasin niiden huitelevan aivan turhan korkealla (161 bpm). Loppumatka menikin aika paljon leppoisammin ja pääosin kävellen. Välillä on aivan parhautta lähteä lenkille ilman suunnitelmaa ja antaa vain mennä, ilman ohjelmaa, fiiliksen mukaan. Lenkistä tulikin sitten ajallisesti aika pitkä (1:47:42, 12.02 km, avg 141) ja taas loppuverryttelyksi riitti kolattavaa (10:27, avg 125 bpm). Lunta on näillä leveysasteilla tullut viime viikkoina aivan valtavasti.

Torstai sai toimittaa tällä viikolla lepopäivän virkaa ja perjantaina kävin salilla nostelemassa painoja (1:46:15, avg 120 bpm). Pitkästä aikaa tein syväkyykkyä ja maastavetoa. Ne on kyllä kivoja :). Vaikka maltoin käyttää kohtuullisen pieniä painoja, niin treeni tuntui selvästi painona jaloissa seuraavan päivän juoksutreeneissä.

Lauantai oli koko perheen superliikuntapäivä. Yhden päivän settiin saimme mahdutettua perheenä yhteensä kuusi eri liikuntalajia. Aamulla  mies ja kaksi nuorinta kävivät luistelemassa ja minä esikoisen kanssa harjoittelemassa hiihdon tekniikkaa, koska hänellä ei ollut sopivia luistimia. Hiihdimme 34 minuuttiin vaivaiset 2.24 kilometriä (avg 105 bpm), mutta ilmeisesti monta oivallusta tuli tyttärelleni tekniikasta. Hän sanoikin, että onpa hiihtämisessä paljon eri asioita muistettavana ja tottahan se on, ei hiihtäminen ole ollenkaan niin helppoa kuin ensiksi ajattelisi. Hiihdon jälkeen kävin juoksemassa (1:10:54, 10.01 km, avg 148 bpm) ja tein pilatestreenin (35:31, avg 102 bpm). Mies kävi pelaamassa koripalloa ja sen jälkeen menimme yhdessä uimaan (56:23). Tällä kertaa pääsin jopa uimaan muutaman altaanmitallisen ja totesin, että jos saisin pientä opetusta uinnin tekniikkaan, niin voisin ottaa senkin lajin silloin tällöin treeniohjelmaan… 

PhotoEditor-1513548538798.jpg

Sunnuntaina oli taas aika pienen kolatestreenin (19:35, avg 110 bpm) ja sain vihdoin myös jouluvalot laitettua ulos.

PhotoEditor-1513548598640.jpg

Sillä tavalla tämä kevennetty viikko onnistui loistavasti, että treeni on ollut kerrankin aivan todellisesti peruskestävyystreeniä ja jopa niin, että painopiste on ollut pk1:n puolella. Aivan mahtavaa! Treenimäärien osalta kevyt viikko ei tosin toteutunut, koska kaiken kaikkiaan treeniä tuli aika huippuviikon verran; 10 tuntia ja 9 minuuttia. Kokonaiskilometrimäärä viikolle oli 43, joista juoksua kuitenkin vain 27.6 kilometriä. Aivan ei siis mennyt valmentajan kirjoitusten mukaan, mutta itse olen todella tyytyväinen viikkoon, yritän ensi viikolla olla kiltimpi 😉

202416ED-2DBB-49E0-9AA0-9F32BC0B66D6.jpeg

Seuraathan blogini sometilejä 🙂

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

Hyvinvointi Liikunta

Perustan rakentamista – suunta on oikea!

Eräässä Facebook-ryhmässä keskusteltiin Helsingin sanomien artikkelin pohjalta siitä, miten kuntoilijat treenaavat usein aivan liian kovaa omaan kuntotasoonsa nähden ja miten paljon kevyttä ja palauttavaa treeniä kuntoilija oikeasti tarvitsisi kehittyäkseen. Olen jo useaan otteeseen kertonut, miten viime vuosi tuli juostua aivan liian kovilla tehoilla ja miten se vaikutti tuloksiin vain negatiivisesti. Olen siis jo ajatuksen tasolla sisäistänyt artikkelin pointin, mutta näkyyköhän se kuitenkaan harjoittelussa tarpeeksi? Edelleenkin joudun jarruttelemaan menohaluja oikein tosissani, jotta harjoituksen taso pysyisi peruskestävyysalueella. 

Keskustelusta kiinnostuneena ja vuoden kohta päättyessä aloin tsekkailla omaa treenaamista ja vertailla tämän ja edellisen vuoden treenejä. Alla olevasta kuvokoosteesta näkyy aika selvästi, että tänä vuonna olen aivan oikeasti keskittynyt erityisesti juoksussa peruskestävyyden kasvattamiseen! 

IMG_1913.JPG

Yleisesti vuosien 2016 ja 2017 treenimäärää tarkastellessa, huomaan etten ole tänä vuonna treenannut kovin paljon enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta tänä vuonna juoksua on tullut huomattavasti enemmän kuin viime vuonna. Tämäkään muutos ei ole mielestäni niin merkittävä kuin sykealuiden muutos verrattuna edelliseen vuoteen. Viime vuonna kaikkien treenien osalta sykealuiden ”pyramidi” on tasapaksu painottuen kuitenkin selvästi vauhtikestävyyden alueelle. Juoksun osalta painottuminen vielä vauhtikestävyyden ylämpään sykealueeseen (oranssi) on aivan huomattavaa (täysin järkyttävää ja suorastaan idioottimaista treenaamista, näin jälkeenpäin analysoituna…).

Mutta mennäänpä sitten tähän vuoteen. Aluksi täytyy sanoa, että olen aivan huippuylpeä siitä, miten älyttömän paljon paremmalta sykealueiden ”pyramidi” tämän vuoden kaikkien treenien osalta näyttää. Edelleen on tekemistä tuon alimman palkin (harmaa; pk1- minulla sykealue 100 – 130 bpm) kanssa, mutta on kuitenkin otettava huomioon myös se, että tuota harmaata aluetta tulee treenattua hyötyliikunnassa usein ilman sykemittaria. Ja entä sitten juoksun sykealueet? Niissä muutos on vielä radikaalimpi kuin kaikissa treeneissä. Juoksussa painopiste on keikahtanut koko lailla oikeampaan suuntaan, nyt pääosa juoksuista on peruskuntoalueella ja sehän tässä on ollut tarkoituksenakin! Vielä ei kuntoni ole niin loistava, että onnistuisin juoksemaan tuolla harmaalla alueella kovinkaan paljon. Se treeni on tehtävä vielä pääosin kävellen, mutta kun kunto kohenee, niin eiköhän tuo harmaakin alue ala onnistua ainakin osin juosten 🙂

Tänä vuonna on siis selvästi tehty paljon oikein. Olen todella tyytyväinen, nyt tuntuu siltä, että paljon on mahdollista ensi vuonna! Odotan tulevaa jännityksellä ja innolla – ennätykset, olen valmiina saavuttamaan teidät :o) 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂

Facebook
Instagram
Twitter
YouTube

Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

 

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli