Olen todellakin sitä mieltä. Kiitollisuus on asenne. Lääkärikäynnillä esikoisen kanssa uusi lääkäri sanoitti rakkaan tyttäremme kiitollisen asenteen. ”Vaikka sinulla on vaikeaa, olet silti niin iloinen, että hymysi tarttuu muihinkin”. 

Olen valinnut olla kiitollinen. Voisin surra ja katkeroitua monesta asiasta, mutta haluan nähdä elämässä asioita, joista voin olla kiitollinen. Olen tietysti kiitollinen perheestäni, miehestäni ja lapsistani. Mutta haluan olla kiitollinen myös monesta muusta asiasta, niistä pienistäkin. Olen kiitollinen siitä, että voin juosta, että tunnen olevani elämäni kunnossa nelikymppisenä, että nyt vihdoin alan kelvata itselleni omassa kehossasi. Olen kiitollinen ystävistä, rakkaista ihmisistä, jotka välittävät ja kantavat vaikeina aikoina, olen kiitollinen työstä, kodista, pyykkikoneestakin. Siitäkin, että pari viikkoa sitten ostamani viherkasvi ei ole vieläkään kuollut 🙂 

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta you got the point.

Kiitollisuutta voi harjoitella ja harrastaa. Olemme lasten kanssa kirjoittaneet vähän vaihtelevalla taajuudella päivän päätteeksi jokaisen lapsen kiitosaiheet pieneen kirjaseen. Aloitin bullet journalin, bujoilun, juoksutreeneistä ja sinnekin laitan päivittäin kiitollisuuden aiheet treeneistä/päivästä. Tänään olen ’juoksuharrastuksessani’ kiitollinen siitä, että hieroja sai takareiden jumeja sulamaan (joita en tällä kertaa tiennyt edes olevan olemassa) ja erityisesti siitä, että vihdoin huomaan treenanneeni liian pitkään ilman kevyttä viikkoa – uusi treeniohjelma vaikuttaa olevan yhtä kevyttä viikkoa kaikki ensimmäiset kahdeksan viikkoa entisiin juoksumääriin verrattuna 🙂

Erityisesti rakkaasta harrastuksesta löytyy varmasti kiitollisuuden aihetta – voisitko sinä ajatella harjoittelevasi kiitollista asennetta? 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen