Treenit bujoillen – viikko 46 paketissa jo nyt!

Tiiättekö Bullet Journalin, bujoilun? Huippusuositussa muistikirjailmiössä tyhjästä muistikirjasta rakennetaan omia tarpeita vastaava kokonaisuus ja tuunataan siitä yhdistelmä päivyriä, muistilistoja, luonnoslehtiötä ja päiväkirjaa. Tämmöseen viritelmään ajattelin alkaa laittaa viikkotreenejä, suunnitelmia, juoksutavoitteita, treenituntemuksia ja kaikkea mahdollista juoksuun ja treeneihin liittyvää. 

Ensimmäinen (Takomo Running Academy) kausiohjelman viikko on nyt takana. Sain ohjelman pienen personoinnin läpi tuosta noin vain ja tältä viikon ohjelma sitten näyttää bujoillen: 

PhotoEditor-1511028280760.jpg

Kuten varmasti huomaatte juoksukilometrejä on tullut huomattavasti vähemmän, mutta jos tuohon lisätään maanantain kävelylenkki, niin kilometriero ei ole enää niin valtaisa aikaisempiin viikkoihin verrattuna. Suurin ero on ehkäpä se, että tämän viikon treenit ovat vihdoinkin tehoiltaan pyramidimuodossa, niinkuin niiden kuuluisi kestävyysjuoksijalla olla aina…

IMG_1818.JPG

Tilanne on se, että peruskestävyyspohjan rakentaminen minun kohdalla tarkoittaa kävelyä, tällä hetkellä. Ilokseni huomasin tämän päivän lenkillä, että sain otettua muutaman hölkkäaskeleenkin Pk1-alueella, joten ehkäpä vielä joskus pystyn juoksemallakin kohottamaan peruskestävyyttä, sitä kohti vakaasti mennään.

Maanataina kävin siis sauvakävelyllä 12.03 kilometriä aikaan 2:10:25 ja keskisyke pysyi maltillisesti peruskestävyysalueella ollen 123 bpm. Ylämäissä syke tosin nousi ja jouduin jopa vähän himmailla sauvomiata ettei syke olisi karannut liian korkeaksi. Ehkäpä opin tässä talven aikana nauttimaan näistä kävelylenkeistäkin… Illalla tein vielä kausiohjelman kuuluvan kotitreenin keskisykkeellä 121 bpm.

Tiistaina piti olla kevyt hölkkä, mutta kun yhteislenkille lähtee niin sykkeet nousee väistämättä. Pyöräilin lenkin lähtöpaikalle ja takaisin, yleensä juoksen senkin matkan. Yhteislenkin pituudeksi tuli 8.39 kilometriä aikaan 1:05:28 keskisykkeellä 144 bpm, joka ei ollut onneksi aivan liian korkea, vielä kuitenkin peruskestävyysalueella mentiin.

Miten sattuikin, että keskiviikko on virallisen ohjelman virallinen lepopäivä – sopii mulle ku nenä päähän 😀 Torstaina oli 10 kilometrin juoksu, senkin olisi pitänyt olla peruskestävyysalueella (pk2), mutta koskapa siinä tarkkailtiin vauhteja, niin lipsahtihan se sitten aika totaalisesti vauhtikestävyyden (avg 152 bpm) puolelle. Tsekkaisin siis miltä vauhti kuopassa tuntuu ja mietiskelin vähän kisavauhteja, joten ei ihme, että mopo karkaili… Aikaa 9.94 kilometrin lenkkiin meni 1:00:16. Tein myös ensimmäisen kerran kausiohjelman pilatestreenin (avg 93 bpm), joka keskittyy syviin vatsalihaksiin ja kehonhallintaan. 

Perjantaina kävin salilla ja tein uudesta ohjelmasta huolella yläkroppaa ja corea, jalat otin vähän pienemmillä painoilla, jotta en olisi seuraavan päivän lenkillä aivan jumissa. Aikaa salilla vietin 1:44:20 keskisykkeellä 112 bpm

Lauantaiaamu valkeni täydellisen lumisissa tunnelmissa. Ulkoilimme aamupäivälllä kolaillen ja lunta lapioden. Tulikin siinä mieleen, miten toistavaa peruskuntoharjoittelua kolaus onkaan. Juoksutreeninä oli 40 minuutin ’intervalli’treeni (2x10min pk1-2 ja 2x10min vk1), vaihtijaksoja vuorotellen. Oli kyllä aivan mahtavaa juosta oikein luvan kanssa vauhtikestävyyttä! Koko harjoituksen (51:17) keskisykkeen sain pysymään kuitenkin peruskestävyysalueella (avg 140 bpm) ja matkaa kertyi 7.42 kilometriä.

PhotoEditor-1511033975998.jpg

Sunnuntai on lepoa ja niinpä viikon treenit on jo kasassa, jes! Vaikka vähän (paljon) pistin vastaan juoksukilometrien vähäntämistä, niin nyt tuntuu hyvältä, ehkä olinkin juuri tätä vailla. Viikon kokonaistreeniaika oli pitkään aikaan suurin, lähes kymmenen tuntia, juoksukilometrejä tuli vain 25,8. Yhteensä juoksu- ja kävelytreeneistä kertyi 37.8 kilometriä. Tästä on hyvä jatkaa maltillisesti määrän kasvattamista ja joskus vielä vauhtejakin.

Minun on ehdottomasti nyt aika keskittyä määrän sijasta laatuun! Miten on sinun laitasi ystäväni 😉 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

 

Hyvinvointi Liikunta

Vähemmän onkin enemmän

PhotoEditor-1510694803523.jpg

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, sain Takomo running academy -testiryhmän kahdeksan viikon kausiohjelman, peruskestävyyskauden ohjelman, joka on tarkoitettu niille, jotka havittelevat vauhtia maratonille ja ultramatkoille. Ne sanoo mulle, että minun täytyy treenata nyt aluksi vähemmän juoksua, mutta arvatkaapa mitä minun pää sanoo? Se huutaa kovaa: ”ei, ei, ei!”

Olen juoksusta riippuvainen. Vaikka kroppa kiittää pienestä hengähdystauosta, pää meinaa levitä ajatuksesta etten pääse juoksemaan. Kävelylenkit eivät sitä juoksemisen huumaa, iloa ja riemua korvaa, ikävää mutta näin se on. Juoksen silloin, kun siihen on merkitty minulle aika, tuntui miltä tuntui. Oli kroppa miten jumissa tahansa tai vaikka sataisi miekkoja ja kirveitä, juoksen. Sairaus, siis flunssa tai rasitusvamma, ovat lyhyen juoksijan elämäni aikana olleet tähän asti ainoa este juoksemiselle. En juokse siksi, että on pakko treenata, jotenkin alitajuisesti jopa tajuan sen, että tällä tavalla juokseminen ei kehitä minua juoksijana ja tällä tavalla en paranna aikoja kisoissa, mutta juoksen, koska pääni vaatii sitä. Koska juoksu ei ole minulle vain treenimuoto, vaan ennen kaikkea tapa rentoutua, nollata ajatukset, ottaa omaa aikaa ja nauttia flowsta. 

Mitä sitten teen nyt? Tämä viikko on aloitettu uudella ohjelmalla. Heti maanantaina ”muokkasin” ohjelmaa ja kävin kahden tunnin sauvakävelyllä… Kävelyllä hoin itselleni ”Paavo Nurmikin käveli, Paavo Nurmikin käveli”… Käveli toki, mutta ei tätä minun 10min/km vauhtia vaan aika paljon kovempaa vauhtia… Vertaanko itseäni todella Paavo Nurmeen?!?

PhotoEditor-1510694857953.jpg

No mutta, joka tapauksessa tulin pohdinnoinnasi siihen tulokseen, että haluan kuitenkin myös kehittyä juoksijana, juosta vauhdikkaammin ja treenata järkevämmin. Eräs pitkään kestävyyslajeja harrastanut tuttavani totesi, että joko noudatan ohjelmaa tai sitten en, muita vaihtoehtoja ei ole. Ja tottahan se on. Jos alan muokkailla ohjelmaa oman haluni ja mieleni mukaan, en enää tee valmentajan suunnittelemaa ohjelmaa vaan omaani. Silloin on aivan turha kitistä, jos tavoitteet ei toteudukaan, itse olen valmentajan hyvän suunnitelman sössinyt. Mutta toisaalta, jos noudatan ohjelmaa ja tavoitteet eivät  toteudu… On joku, jonka niskaan kaataa koko shitti… 😀 Tätä en tietystikään toivo! 

Miten tässä nyt sitten käy? Ajattelin antaa ohjelmalle mahdollisuuden ja alkaa noudattaa sitä kiltisti, ehkä päänikin kestää muutaman viikon, vaikka juoksua tuleekin huomattavasti vähemmän… toivottavasti perhe kestää myös 😉

 

 

Seuraathan blogini sometilejä 🙂
Facebook
Instagram
Twitter
YouTube
Löydät blogini myös seuraavista portaaleista:
Blogit.fi
Bloglovin’
Blogkeen

 

Hyvinvointi Liikunta