Salien testailua ja edelleen pyöräilyä viikolla 36


Kesä ja kärpäset -tunnelma jatkuu edelleen, en voi jotenki ymmärtää, että lähestytään syyskuun puoltaväliä ja mittari huitelee päivisin kahdenkymmenen pinnassa tai jopa yläpuolella. Kesä on mennyt ulkoilmaurheilua harrastellessa, mutta pitäisi alkaa myös miettiä salitreenin aloittelua. Olen käynyt pitkään samalla salilla ja ajattelin nyt vähän testailla muita saleja, lähinnä kuukausihinnan halpuus ja meneillään olevat tarjoukset saivat minut tälle salien testikierrokselle.

Maanantaina hyppäsin työpäivän jälkeen taas pyörän selkään ja kävin nautiskelemassa lenkuran tutuissa maisemissa (1:35:42, 40.04 km). Tiistaina kävelin ensin lämppäriksi vajaan parikymmentä minuuttia ja saavuin salille ilmaiselle tutustumiskäynnille. Salilla oli laaja valikoima kardiolaitteita, erityisesti innostuin porraslaitteesta, joka on kuulkaas hämmentävän rankka laite. Salilaitteet itsessään olivat pikkuinen pettymys. En oikein pitänyt salin hämyisästä valaistuksesta ja siitä miten vähän siellä oli vapaita käsipainoja. Myöskään siihen nähden, miten paljon porukkaa salilla oli, siellä on vähän tasa- tai vinopenkkejä. Tämä sali ei oikein vakuuttanut ja aloin vähitellen huomata, että  olen käynyt aikaisemmin todella monipuolisella salilla. Treenin kokonaisajaksi tuli loppuverkkakävely mukaan lukien 1:50:24.  Keskivikkona pyöräilin laulutunnille, laulutunnin jälkeen oli vielä musiikin teoriaa, on mutten jännittävää oppia kaikkea uutta musiikista. En ole koskaan suorittanut musiikin teoriaa, joten näinkin vanhana voi oppia uutta kaikesta siitä, mitä on jonkin verran aavistellut ja jollakin lailla osannutkin, mutta nyt saan oikeasti teoriaa mutuilun tilalle. Teoriatunnin jälkeen kävin pyöräilemässä pikkuisen lenkuran (1:01:01, 25.08km) ja ihailin huikeita auringonlaskun maisemia.

Torstaina pyöräilin salille vajaa kymmenen minuuttia ja pääsin tutustumaan toiseen uuteen saliin. Tälle salille sain seitsemän päivän ilmaisen tutustumisen. Juuri kun tulin salille, oli siellä alkamassa ryhmäliikuntatunti ja minähän sukelsin suoraan syvään päätyyn ja menin tunnille. Tunti oli oikein tehokas lihaskuntotreeni, jossa kuitenkin liikuttiin rauhalliseen tahtiin ja liikkeitä tehtiin niin sanottuna kiertoharjoitteluna rytmittäen harjoittelua tauoin. Tämän tunnin jälkeen menin vielä tutustumaan saliin, jossa oli myös kattava valikoima kardiolaitteita. Itse sali oli uusi ja valoisa, laitteet olivat uusia, mutta salin puoli oli todella pieni, siellä oli vielä vähemmän vapaita painoja, mutta toisaalta porukkaa oli myös selkeästi vähemmän kuin edellisellä salilla. Salilla oli eroteltu erikseen enemmän kehonpainolla tehtäviin treeneihin suunnattu salin osa ja sinne pääsi vain premium-jäsenyydellä. Tälle salille en olisi kuitenkaan ottamassa korttia, jolla pääsisin ryhmäliikuntatunneille saati sitten tuonne crossfit ”boxiin”, joten vaakakupissa on oikeastaan ainoastaan tuo salin puoli, jossa oli kyllä uudet ja toimivat laitteet, mutta tilaa treenaamiseen oli todella vähän. Salilta pyöräilin kotiin, treenin kokonaisajaksi tuli 2:04:24.

Tämän kokemuksen perustella palaan omaan vanhaan paikalliseen saliin, jossa sielläkin on nyt hyvä tarjous kuukausihinnasta. Täällä Kajaanissa on todella monipuolinen, iso ja valoisa sali, tämän kokemuksen perusteella voin todella suositella paikallista Balance-kuntokeskusta! 

Perjantaina kävin pyöräilemässä upeassa kesäisessä illassa ja vielä auringonlaskunkin aikaan lähes hellesäässä Hannusrannan ja Paltaniemen lenkin (1:45:52, 45.11 km).

Lauantaina minun olisi pitänyt pitänyt olla Kuopiossa juoksemassa Rauhanlahti maratonilla puolikasta, mutta minäpä kävelinkin täällä kotimaastoissa  kolmetoista kilometriä (2:20:04, 13.08 km) ja mietiskelin sitä, että joskus vielä juoksen. Odotan edelleen aikaa OMT-fysioterapeutille, aika on ensi viikolla ja nyt alan olla jo aivan malttamaton. Odotan aikaa todella ja vähän pelkään, että toivon käynniltä liikaa, mutta ainakin saan asiaani jollakin tavalla eteenpäin. Lauantaina aikaa meni myös ruohonleikkuuseen, edelleen nurmikko kasvaa aivan kesän tahtiin ja ruohoa olisi tarpeen kyllä leikata selvästi useammin edelleen.

Sunnuntai valkeni edelleen lämpimänä, kävin päivällä taas pyöräilemässä (2:02:45, 51.21 km) ja suunnittelin jopa lenkin päälle ehkä käyväni tuolla toisella salilla treenaamassa, kun sinne sain sen viikon tutustumisjakson. Lenkki vei sen verran voimia ja aikaa, että palasin kuitenkin kotiin pyöräilyn jälkeen.

Viikkoon kertyi liikuntatunteja pitkästä aikaa reilusti yli kymmenen tuntia (12:45) ja matkaa viikkoon kertyi 185.5 kilometriä, joista suurin osa oli pyöräilyä (168,5 km) ja loput kävelyä (17 km). Oikein mukava viikko siis liikunnallisesti taas takana. Paljon olen miettinyt edelleen sitä, että kyllä minut täytyy vielä jollakin tavalla saada juoksijaksi. Kärsivällisyyttä ja kuntoutumista se tulee varmasti vaatimaan, mutta voisi sanoa, että olen valmis lähes kaikkeen, jos vain pääsen vielä joskus kivuttomasti juoksemaan. Saatte varmasti myös kuulla ensi viikon kuulumisissa, mitä fysioterapeutti on mieltä tästä minun jalkarassukastani.

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys

Pyöräilykauden päätöstä ja elokuun elot viikolla 35

Saan harvoin palautetta blogistani, nyt sain ihanaa palautetta mutta myös äärimmäisen huikeaa apua jalkavaivaani, kun eräs lukijani otti minuun yhteyttä nilkkavaivaani liittyen ja selvitteli Etelä-Suomesta käsin, kuka täällä Kainuussa voisi olla paras mahdollinen auttaja ongelmassani. Sain suosituksen eräästä jalkateräongelmiin keskittyneestä OMT-fysioterapeutista ja nyt odottelen hänelle varattua aikaa kuin kuuta nousevaa. OMT (oprtopedinen manuaalinen terapia) -fysioterapeuteilla on erikoiskoulutus tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien tutkimiseen ja hoitamiseen eri menetelmin. Minulla on ollut pitkään tunne, että oireita on kyllä hoidettu hyvin ja menestyksekkäästi, mutta syy on jäänyt arvailujen varaan. Olen välillä päässyt juoksukuntoonkin jalkoineni, vaikka nilkan jäykkyys on jäänyt silloinkin vaivaksi. Kun syytä ei ole hoidettu kuntoon, on oireilu kuitenkin sitten aina uudelleen palannut ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että jalalla ei enää juurikaan juosta, toisinaan jopa kävelykin saa nilkan alueen jomotuksen aikaan. Odotan siis todella tätä tulevaa fysioterapia-aikaa ja jotakin selvyyttä asiaan. Toki voi olla myös niin, että tutkimukset jatkuvat, asiaan erikoistuneen lääkärinkin nimi on tiedossa, joten jos fysioterapia ei auta, lääkäri on seuraava osoite. Sain kuitenkin vahvistusta myös siihen, että vaiva pitää jollakin tavalla olla hoidettavissa, eikä se, että en voisikaan enää juosta,  ole mikään ensisijainen vaihtoehto.

Elokuu mennä humpsahti ja kelit suosi edelleen ulkoiluliikuntaa, aikaa liikkumiseen käytin vajaa kolmekymmentäseitsemän tuntia (36:43) ja sain kasaan aikamoiset 665,9 kilometriä kuukauteen. Tokikin suurin osa näistä kilometereistä on ollut pyöräilyä; 603.5 kilometriä. Juoksua elokuuhun on tullut pikkiriikkiset 15.8 ja kävelyä reilun maratonin verran, 44.5 kilometriä. Liikuntaa olen harrastanut entiseen tapaan – edelleen täytyy sanoa, onneksi on pyöräily. Nyt syyskuussa ulkoilmapyöräily varmasti vähenee, joten siirryn sitten vaikka sisätiloihin pyöräilemään tarvittaessa. 

Maanantaina tein pikkusen pyörälenkin edelleen nautiskellen huikeasta kesän jatkumisesta, vaikka tällä lenkillä oli jopa pitkähihainen päällä, kun luulin, että ilma olisi jo vähän viileämpi (1:09:09, 28.24km).

Tiistaina lähdin kävelylle ja samalla kävin kirjastossa etsimässä nuotteja laulutunnille. Neljän kilometrin kävelyn (41:26, 4.01 km) jälkeen kokeilin himppusen juoksua (13:59, 2 km) ja heti juoksuun lähtiessä huomasin jalassa nilkan alueella jäykkyyttä ja sellaista täyteläisyyttä. Juoksu itsessään ei varsinaisesti tehnyt erityisen kipeää,  mutta oikea jalka kyllä tuntui aivan toiselta kuin terve vasen jalka. En kuitenkaan jatkanut juoksua tuota suunniteltua kahden kilometrin pätkää pidempään, vaan jatkoin lenkin loppuun kävellen (50:47, 4.71 km).

Keskiviikko oli laulutuntipäivä ja nyt aloitin vielä laulutunnin päälle uuden harrastuksen, musiikinteorian opiskelun. Olen soittanut joskus ala-asteikäisenä pianoa muutaman vuoden ajan, sen jälkeen nuotinlukutaitoa on kartuttanut lähinnä kuorolaulu, joten musiikin teorian opinnot ovat todella tarpeen. Laulutunnille kävelin (27:02, 2.65 km) ja kotiin hipisin edelleen kävellen hieman pidempää reittiä (47:49, 4.6 km). Torstai-ilta meni lukiolaisen vanhempainillassa, sinne toki pyöräiltiin ja harrastettiin sitä kuuluisaa arkiliikuntaa. Arkiliikuntaa minun päivään tulee tavallisesti vähän. Menen autolla töihin ja siirryn eri työpisteisiin autolla. Toisinaan asiakastaapiminen saattaa olla enemmänkin urheilua, mutta useimmiten kuitenkin pöydän ääressä työskentelyä.

Perjantain työpäivä meni ensiapukurssin webinaaria  suorittaessa ja siinä samalla tuli monta kertaa mieleen, että monilla ihmisisllä voi olla hyvinkin paljon kaikenlaisia terveyshuolia ja miten niin monella eri tavalla minulla voi kaikki olla niin hienosti. Näitä pohdiskelin vielä iltasella kävelylläkin (53:10, 5 km) ja kotona tein pienen kotijumpan kävelyn päälle (20:28).

Lauantaina istuin tyytyväisenä sohvalla neulomassa aamupäivästä ja kun aloin suunnitella pyörälenkkiä, ulkona ripsotteli sadetta. Kävin ensin testailemassa ilmaa pienellä kävelyllä (30:13, 2.77 km) ja ilman tuntuessa lämpöisen kostealta, päätin kuitenkin lähteä pyöräilemään. Ajattelin, että kyllä se siitä tihkusateeksi laantuu ja niinhän siinä kävikin, lenkin aikana sade jopa taukosi (1:47:40,44.29 km). Silti pyöräily oli märkää, kylmää ja tuulista. Ilmeisesti kaikki muut pyöräilijät ovat jo sitä mieltä, että pyöräilykausi alkaa olla paketissa, koska yhtään pyöräilijää ei tullut vastaan eikä mennyt ohi. Toisaalta, ehkä muut ymmärtävät olla lähtemättä lenkille tällaisella säällä. Autoilijat olivat myös sitä mieltä, ettei pyöräilijöitä ole enää liikenteessä, koskapa ennen suojateitä ei ilmeisesti tarvitse pysähtyä, vaan vasta suojatiellä ja koiran ulkoiluttajatkin olivat tulleet siihen tulokseen, ettei pyöräilijöitä tarvitse enää varoa, vaan koiran voi antaa huoletta juosta narussa siksakkia pyörätien laidasta laitaan… Näiden sykettä nostattavien hetkien jälkeen aloin jo ajatella, että ehkäpä se pyöräilukausi on tosiaan tässä, mutta kun sunnuntai saapui lämpöisen auringonpaisteen kera istuin taas pyörän selkään ja lähdin nauttimaan ehkäpä niistä viimeisistä kesänlämpöisistä pyöräilykilometreistä (1:30:56, 38.82 km). Ensi viikollekin on vielä luvattu kahdenkymmenen asteen lämpöä, joten saattaa minut edelleen nähdä pyörän päällä. Tänäään olen myös nauttinut lämmöstä useamman tunnin pihatöitä tehden. Viikkoon kertyi liikuntatunteja reilu yhdeksän (9:12) ja matkaa taittui 137.13 kilometrin verran, joista pyöräilyä ehdottomasti suurin osa.

Elokuu on ollut aivan huikea kesäkuukausi. Syyskuu saa jatkua lämpimänä ja leutona, minua ei haittaisi 🙂 Syyskuussa alan vahvasti kuitenkin kääntyä salitreenin puoleen ja voi kuinka mielelläni juoksisin. Sitä jään edelleen odottamaan, erityisesti nyt odotan, että saan jalkavaivaani jonkun syyn, jotta voin tehdä oikeita asioita jalan kuntouttamiseksi.

Superia syyskuuta toivotellen,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.


blogit-150x60.png

Hyvinvointi Oma elämä Liikunta Terveys