Elämä on yhtä pyöräilyä. Tämänkin viikko on syklattu Kajaanin lähimaisemissa ja sääkin on ollut oikeastaan koko viikon oikein pyöräilysuosiollinen. Olen nyt kaksi viikkoa ollut juoksematta täysin, mutta onneksi olen kuitenkin pystynyt pyöräilemään, en oikein tiedä, miten pää olisi kestänyt tämän juoksutelakan, jos olisin joutunut olemaan liikkumatta tai hyvin vähäisellä liikunnalla. Onneksi nilkka tuntuu jopa tykkäävän pyöräilystä ja alkaa vähitellen vaikuttaa pikkusen paremmalta, vaikka nilkassa edelleen on tietyssä liikkeessä kipua, mutta kipukin on selvästi lievempää. Pientä turvotusta nilkan sisäsyrjässä on kuitenkin edelleen. Heinäkuun aloittelen juoksutestauksella ja katellaan sen jälkeen,miten heinäkuun polkujuoksentelujen käy. Hiukkasen tuntuu jo utopistiselta, että nilkka kestäisi parin viikon päästä kuudenkymmenenkuuden kilometrin polkujuoksentelun, mutta yltiöoptimistisena yritän antaa nilkalle mahdollisuuden.

Kesäkuussa olen saanut käyttää aikaa liikkumiseen kolmekymmentäyhdeksän tuntia ja puolisen tuntia päälle, kilometrejä on kokonaisuudessaan karttunut hulppeat 555.5 kilometriä, josta juoksua pikkuriikkiset 95.4 kilometriä ja pyöräilyä puolestaan 432.5 kilometriä, varmaankin yksi parhaista pyöräilykuukausista ikinä. Se nyt ei kuitenkaan aivan hirveästi lohduttele, kun ajatuksena ei ollut harrastella pääasiallisesti pyöräilyä. Toisaalta, pyöräily on varsin mukavaa touhua, joten oikein mielläni sitäkin tässä tilanteessa harrastan.

Sain edelliseen postaukseen muutaman kysymyksen pyöräilystä ja tästä pyöräilyn harrastamisesta. Kuulemma blogiani lueskelee ainakin toisinaan myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät harrasta juoksua aivan yhtä innokkaasti kuin minä ja saattavat jopa harrastaa jotakin muuta liikuntaa kuin juoksua. Pyöräilykin voisi siis kiinnostaa osaa lukijoistani.  Yksi kysymys oli, millaisella pyörällä ajan – Ajeleskelen pari vuotta sitten ostetulla Kona Rove al 700 -gravelpyörällä. En osaa pyörästä juurikaan muita speksejä kertoa, kuin, että se on ihanan oranssisen värinen ja sillä on oikein mukava pyöräillä ☺️. Nyt olen pyöräillyt lähinnä maantiellä, mutta edellisinä kesinä olen pyöräillyt myös hiekkateillä. Gravelpyörän tapaan omakin pyöräni on tarkoitettu vaihteleville alustoille, retkipyöräilyyn, mutta pyörässä ei ole jousitusta, joten maastoon tai poluille en pyörälläni lähtisi, eikä sitä sitä aivan maastoon olekaan tarkoitettu.

Pyörälenkit suunnittelen usein pääosin ajallisesti, mietin kuinka pitkän lenkin haluan tehdä ja mikä reitti olisi ympyräreittinä suunnilleen aikahaarukkaani sopiva. Saatan kuitenkin myös lenkin aikana muuttaa suunnitelmaa oman tuntemuksen mukaan. Usein valitsen reitin, jonka voi pidentää tai lyhentää joko ajasta johtuen tai siitä, miltä lenkki tuntuu, jos fiilis on tukkoinen tai väsynyt, lyhennän lenkkiä tai jos tuntuu hyvältä, saatan kiertää pidempää kautta. Aika fiiliksen mukaan siis mennään, mutta etukäteen kuitenkin lähden reitille, jota tiedän pystyväni muokkaamaan kesken lenkinkin.

Ja sitten tuli kysymys,johon en oikein osaa antaa vastausta. Kysymys käsitteli kropan lihashuoltoa pyöräilyn jälkeen verrattuna juoksuun. Olen todella huono kehonhuoltaja,mutta juoksun jälkeen se toisinaan on tarpeen. Pyöräilyn en koe rastittavan kehoa kuluttavasti juuri ollenkaan, jos nyt ei oteta lukuun takapuolen arkuutta pyöräilyä aloittaessa. Siitäkin pääsee helposti pitämällä pyöräilypehmusteita. Poljen pääasiallisesti klossikengillä ja niillä polkiessa jalkojen käyttö tuntuu todella luonnolliselta ja rasitusta tulee myös nostovaiheessa, jolloin polkimen painamiseen ei tule käytettyä liikaa voimaa eikä jaloissa näin ollen ole tuntunut juuri minkäänlaista rasitusta pidemmänkään lenkin jälkeen (kuitenkin reilusti alle sadan kilometrin lenkkejä tässä vaiheessa). Pyöräilusento saattaa toisinaan tuoda pientä painetta alaselkään,mutta sekin helpottaa jo lenkillä, kun asentoa hieman muuttaa.

Tällä viikolla olen pitänyt lepopäivän maanantaina, tiistaina tein aika tyypillisen pyörälenkin (1:42:50, 39.26 km, avg 122 bpm) ja keskiviikkona tein hieman lyhyemmän pyörälenkin (1:11:43, 26.58 km, avg 115 bpm)  lähes puolentoista tunnin ruohonleikkuun jälkeen. Torstaina pidensin hieman tiistaina käytyä lenkkiä (1:54:26, 43.38 km,avg 115 bpm) ja perjantaina puolestaan tein lähes saman lenkin kuin  tiistaina (1:42:04, 38.94 km, avg 119 bpm) ja illalla kävin vielä nautiskelemassa puolisen tuntia Jopopyöräilystä kaupungilla illan lämmöstä nautiskellen. Tällä viikolla reitteihin ei siis tullut juurikaan vaihtelua. Olen oikein ihastunut  tuohon paikalliseen Hannusrannan – Paltaniemen -lenkkiin  ja sitä olen siis tällä viikolla pienesti varioinut lähes joka päivä. Lauantaiaamupäivä meni muissa touhuiluissa, kuten matonpesussa ja iltapäivään tulikin kaupingin päälle ukkosmyrksy. Täälllä meillä ei myrsky tehnyt tuhojaan, mutta paikoin puitakin oli kaatunut. Illalla aurinko jo lämmitti mukavasti ja päädyinkin pyöräilemään ulkosalille ja tekemään siellä noin puolen tunnin voimaharjoittelun, jonka jälkeen poljeskelin vajaa puolisen tuntia kierrellen takaisin kotiin.

Nyt sunnuntaina sitten päädyin taas samalle Paltaniemen lenkille, mutta pidensin lenkkiä loppupäästä niin, että sain lenkistä viikon pisimmän lenkin (2:05:05, 51.37 km, avg 126 bpm), tämä treeni oli myös tehoiltaan ja vauhdiltaan viikon rankin. Kokonaisuudessaan aikaa liikkumiseen olen siiis saanut tällä viikolla käyttää noin 11 ja puoli tuntia ja matkaa on kertynyt 221.7, joista pyöräilyä siis reilua kilometriä lukuunottamatta kaikki muu. Tässä vaiheessa nilkan kuntoutusprosessia täytyy sanoa, että onneksi on pyöräily!

Jännityksellä odotan tulevaa viikkoa ja juoksun testailua, tekisi mieli sanoa ”wish me luck”, ja minä toitottelen aivan huikean hienoa heinäkuun alkua meille kaikille,

– Maijaliisa

Saat kätevästi tiedon uudesta postauksesta seuraamalla blogini Facebook-sivua ja Instagram-tiliä sekä ottamalla blogini seurantaan Blogit.fi tai Follow my blog with Bloglovin.