Viime sunnuntaina kävelykin tuotti kohtuullista tuskaa, etureidet ja pohkeet olivat todella jumissa. Onneksi juoksussa vaivannut polvi ei tuntunut kovinkaan pahalta, hieman jäykähköltä ja paineiselta kumminkin. Pitäisi siis antaa aikaa palautumiselle… 

Maanataina kävin pienellä kävelyllä, jotta sain lihaksille liikettä. Paikoillaan istuminen sai minut vain jäykistymään entisestään. Kävelylenkki oli tosi maltillinen ja kankea, 30 minuutin hipsuttelu ja matkaakin kertyi lähes kaksi kilometriä :). Hain pojan eskarista myös kävellen ja siellä oli juuri tänä maanantaina lasten ja vanhempien yhteinen liikuntarata pihalla…

Tiistain ja keskiviikon liikunnaksi riitti työpäivien aikana liikkuminen paikasta toiseen ja vähän väliä rappusten nouseminen ja laskeminen. Yllättäen jo tiistaina jalat olivat vertyneet niin paljon, että rappusetkin onnistuivat loppupäivästä jo aivan ihmismäisesti liikkuen. Illat menivätkin esikoisen upeita balettinäytöksiä hämmästellen.

Torstaina kävin jo muka palauttavalla juoksulenkillä, osan matkaa toki kävelin, mutta juokseminen tuntui yllättävän hyvältä, aluksi. Polveen tuli hetken juoksun jälkeen paineen tunnetta, joten kävelin välillä pätkiä. Välillä tuntui lonkissa, välillä jalkaterissä… ’Juoksin’ yhteensä 38:02 minuuttia ja matkaa sain plakkariin 5.09 kilometriä, syke pysyi kuitenkin kohtuullisena, keskisykkeen ollessa 136 bpm. 

Perjantaina kävin pitkästä aikaa salilla. Suurin osa ajasta meni lähinnä crosstreinerillä ja kuntopyörällä himmaillessa; kevyt palauttava treeni tuntui todella hyvältä ja jalat toimivat molemmissa laitteissa moitteettomasti. Keski- ja ylävartalotreenissä huomasin kuitenkin, miten uupuneet yläkropankin lihakset olivat. Esimerkiksi punnerrukset, lankutukset ja avustettu leuanveto tuntuivat todella raskailta, aivan kuin painoa olisi ollut ainakin kymmenen kiloa enemmän kuin tavallisesti. Polar väitti treenin olleen oikein hyvä palauttava harjoitus, toki se sopi minulle 🙂

Lauantaina lähdin kävelylle kahden nuorimman kanssa. Lapset pyöräilivät ja jo muutaman metrin jälkeen tajusin, että tästä lenkistä taitaa sittenkin tulla juoksulenkki… Kävimme sitten yhdessä 19 minuutin juoksu/pyöräilylenkin, jolle kerrytimme matkaa 1.98 kilometriä. Tätä ’hauskuutta’ kesti siis vain hetken, palautin lapset kotiin ja lähdin vielä kävelylle. Pari juoksuaskeltakin tuli taas otettua, kun polku vain vei naista 😀 Kävelyreissulle kertyi matkaa 7.43 kilometriä ja aikaa siihen meni 1:20:37, keskisyke oli 112 bpm.

Jos siis haluan synkeiden pysyvän pk1-alueella, niin minun täytyy näköjään todellakin kävellä. Heti kävelylenkiltä palattuani tai oikeastaan jo lenkillä tajusin, että oikeaa jalkapöytää oli alkanut särkeä yllättävän paljon. Kotona jalkaa pyöritellessä jalkapöydän ulkosyjässä tuntui epämääräistä narinaa ja luulen, että siellä saattaa olla jopa pientä jännetupintulehdusta. Ensi viikko täytyy ottaa todella vielä rauhallisemmin, jotta saan jalkani toipumaan! 

Tänään sunnuntaina, olen harrastanut pihaliiikuntaa. Yritin saada talven jäljiltä meidän kelaleikkuria (työnnettävää ruohonleikkuria) toimimaan, mutta tämä lähes ikuinen moottoriton leikkuri olikin ’leikannut kiinni’ enkä saanut öljyämälläkään kelaa pyörimään…  niin tyypillistä meille… No, olipahan sitten aikaa siivota  pihaa. Olen ennen vähän närkästyneenä katsellut talojen pihoja, joissa kamat ovat levällään ku Jokisen eväät, nyt se piha on meidän piha… tai siis oli 🙂 Ja on kohta, kun lapset ovat olleet hetken ulkona…

Kesä on valtavasti myöhässä, Lapin kullerotkin ovat vasta nupuillaan täällä Kainuussa, viime vuonna tähän aikaan olivat jo kukkineet.

Yhteenvetona viikosta voin kuitenkin todeta, että nyt on perustusta valettu pk1:llä, tämä hyvä 🙂

Näin tällä viikolla, miten sinulla? 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin’, Facebook, Instagram