Huhtikuu meni juostessa ja kyllähän minä juoksinkin 🙂 

Juoksukilometrejä kuukaudessa kertyi 244.9, harmillisesti sata metriä vaille pyöreitä ;). Kalenteriin kertyi myös kotijumppaa, salia, muutama hiihtokilometri ja vähän pyöräilyäkin. Suunnittelin kirjoittavani analyysiä harjoituksista, keskiarvokilometreistä, sykealueista, keskivauhdeista, vieläkin liiallisesta vauhtikestävyyden määrästä treeneissä,  ja niin edelleen… mutta sitten aloinkin pohtia, kuka sellaista jaksaisi lukea? Vaikka itse nautin taulukoista ja omien käyrien ja käppyröiden seuraamisesta, niin toisten ei tarvitse olla niistä kiinnostuneita. Eikä niistä muille ole edes erityistä hyötyä, koska esim. sykerajat on asetettu minun henkilökohtaisen kuntotasoni mukaisesti.

Aloin myös miettiä, miksi ylipäänsä kirjoittelen tätä blogia ja sitten se kirkastui! Minähän haluan kertoa blogissani juoksun riemusta ja siitä nautinnosta ja ilosta, jota saan harrastuksestani. Voi olla ettei statistiikka ja tilastot viestitä kaikille noita tunteita 😉

Tällä hetkellä juoksu tosiaankin kulkee, olen ollut terveenä oikeastaan lähes koko alkuvuoden yhtä pientä flunssaa lukuun ottamatta, ja olen vähitellen oppinut myös harjoittelemaan järkevästi. Treenaan juoksua useita kertoja viikossa mutta nyt pääosa treeneistä on peruskestävyysharjoittelua, jossa joudun ja saan hillitä menohaluja oikein kunnolla. Sitten kun tulee aika tehdä intervalli- tai tempoharjoituksia, minulla on voimia ja intoa vetää ne kunnolla ja kovaa. Viime vuonna tähän aikaan olin aivan poikki, puolimaraton Terwarunissa odotteli toukokuun lopussa mutta treenaaminen oli pakkopullaa, treenasin silti kovaa eli juoksin koko ajan liian kovaa, eivätkä vauhdit silti tuntuneet paranevan yhtään. Nyt tiedän, että harjoittelin aivan väärin. Siinä raastovaiheessa olin huomaamattani menettänyt juoksunautinnon ja puskin itseäni harjoituksesta toiseen tunnollisesti vain saavuttaakseni kisoissa ennätyksen. No eihän sitä ennätystä tietystikään tullut, mutta eipä se ollut ihmekään. Tiesin jo ennen kisaan lähtöä, että olin liian uupunut jo valmiiksi. 

Nyt olen viime vuoden lopun ja koko kevään rakentanut peruskuntoa nautinnollisesti hitailla, matalasykkeisillä lenkeillä (vieläkin tahtovat olla aika haasteellisia). Juoksunautinto ja into ovat kasvaneet kevään edetessä koko ajan. Peruskuntoa alkaa jo jonkin verran olla ja pohjan rakentaminen on ollut mahtavaa! Peruskunnon rakentaminen on kyllä todella huippuhommaa ja se onnistuu kaikilta. Aluksi ja usein varsin pitkään peruskuntoa voi treenata reippailla sauvakävelylenkeillä – vinkkinä vain, että aivan SM-tasolla sauvakävely voi olla iso osa peruskuntoharjoittelua (erityisesti itselleni tätä joudun toitottamaan)!

Vauhdeista en edelleenkään niin tiedä, mutta nyt niitä vauhteja on kuitenkin paljon helpompi alkaa kasvattaa vahvemman peruskunnon päälle. Tänä vuonna tavoitteet ovat aivan toisenlaisia kuin viime vuonna. Nyt kun treenaan maratonille ja sitä pidemmille matkoille, peruskunnon on pakko olla kunnossa, jotta kannattaa edes lähteä kokeilemaan kestävyyttään näissä ultramatkoissa. Koska tänä vuonna en haikaile mitään ennätysaikoja vaan hyvää kisaa ja maaliin selvitymistä, peruskunto nousee aivan erityisen merkittävään arvoon. 

Silti ja ehkäpä juuri edellisestä johtuen huhtikuu on ollut ennätyskuukausi juoksun suhteen. Matkaa on kertynyt enemmän kuin koskaan yhden kuukauden aikana ja matkasta olen saanut nauttia – se on kyllä parasta <3 Toukokuu on jo aluillaan ja Nuts Karhunkierrokseen on enää vajaa neljä viikkoa. Tuntuu hyvältä, pohjia on nyt tehty huolella ja tämän elämäntilanteen sallimissa rajoissa.

Näillä mennään ja mikäs tässä mennessä 😀 

Seuraa: blogit.fi, bloglovin’, Facebook, Instagram